Kiire ja kärsimättömyys ovat piirteitä, jotka professori Kirsimarja Blomqvist mielellään kitkisi tiedeyhteisöstä. - Joskus tuntuu, että meidän pitäisi toimia kuin insinööritoimisto. Mitään merkittävää uutta tietoa ei kuitenkaan synny puolessa vuodessa.

Autonomisessa yliopistossa johtajuus punnitaan

Uudistuva yliopistolaki lisää yliopistojen taloudellista itsenäisyyttä ja vähentää yliopistojen riippuvaisuutta valtion hallinnosta. Henkilöstöpolitiikka ja ihmisten johtaminen tulevat olemaan autonomisen yliopistolaitoksen suurimpia haasteita.

- Yliopistokentän murros on myös hyväksi. Tässä tilanteessa kaikkien yliopistojen ja yksiköiden on pohdittava omia vahvuuksiaan, strategiaa ja olemassaolon oikeutusta, sanoo tietojohtamisen professori Kirsimarja Blomqvist.

Tutkijoiden keskinäinen kilpailu ja kiire saada aikaan tuloksia ovat tulleet tiedemaailmaankin jäädäkseen. Kilpailu ei sinällään ole pahasta, mutta ilman selkeää johtamista ja luottamusta se voi johtaa osaoptimointiin ja vähentää halukkuutta tehdä yhteistyötä.

Blomqvistin mielestä yliopistojen mahdollisuus ei ole vain suuressa koossa.

- Pienetkin yliopistot voivat olla kokoaan suurempia, jos ne ovat taitavia verkostoyhteistyössä, sanoo Blomqvist.

Myytti rauhallisesta työpaikasta

Yliopisto on mielletty turvalliseksi ja rauhalliseksi työympäristöksi, jonka toimintaan lyhytjänteiset talouden vaihtelut eivät välittömästi vaikuta. Tämä on Blomqvistin mielestä mitä suurimmassa määrin myytti.

- Tutkijoiden ja opettajien on vaikea keskittyä ja sitoutua tutkimustyöhönsä, jos työtä on tiedossa vain vuodeksi tai puoleksi kerrallaan. Energia kuluu tulevaisuudesta huolehtimiseen ja vaihtoehtojen kartuttamiseen, sanailee Blomqvist.

- Professorit juoksevat ulkoisen rahoituksen perässä kuin start-up -yrityksen toimitusjohtajat, hän sanoo. Tutkimusryhmän rahoituksen varmistaminen vie viikkoja tai jopa kuukausia - ja se on pois tutkimustyöstä, mihin tarvitaan kipeästi myös professoreiden panosta.

Ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen haaste johtamiselle

Kiireen lisääntymisestä huolimatta Blomqvist liputtaa niin yliopiston kolmannen tehtävän kuin elinkeinoelämän kanssa tehtävän yhteistyön puolesta.

- Kiehtovaksi yhteistyön tekee mahdollisuus tutkia ajankohtaisia aiheita. Haastavaksi sen tekee erilaisten osaajien yhteistyö ja odotukset. Tutkimusryhmässä työskentely voi kuitenkin olla myös antoisaa ja tuloksellista. Parhaimmillaan uusin tutkimustieto siirtyy myös välittömästi opetukseen, Blomqvist sanoo.

- Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että elinkeinoelämän lyhyen tähtäimen tarpeiden korostaminen voi johtaa myös tilanteeseen, jossa tutkimus muuttuu alihankinnaksi. Yliopistossa on aina oltava myös mahdollisuus ottaa riskejä ja tilaa uuden tiedon luomiselle.

Vaativissa olosuhteissa johtaminen ja kyky yhdistää erilaisten toimijoiden lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteet korostuvat. Taitava johtaja pyrkii näkemään eri osapuolten roolit ja tavoitteet ja yhdistämään ne. Yksittäisen opettajan tai tutkijan, tiedekunnan, tutkimusyksikön ja yliopiston tai tutkimusta rahoittavan ulkopuolisen tahon ja yliopiston samanaikaisten tavoitteiden toteutuminen on tärkeää.

- Nämäkin ovat niitä asioita, mistä tietojohtamisessa ollaan kiinnostuneita, sanoo Blomqvist.

Resursseja ja huomiota johtamiseen

Blomqvistin mielestä ihmisten johtaminen ja organisaation kehittäminen ovat jääneet yliopistoissa tutkimuksen ja opetuksen varjoon. Osa-aikainen johtajuus tai johtaminen oman toimen ohella on yliopistoissa hyvin yleistä.

- Tulevaisuudessa johtamiseen on varattava resursseja ja johtamista on arvostettava tutkimuksen ja opetuksen rinnalla, Kirsimarja Blomqvist huomauttaa. Hän on ollut itsekin käynnistämässä Lappeenrannan teknillisen yliopiston erillislaitoksen, tekniikan ja liiketoiminnan tutkimusta yhdistävää Technology Business Research Centeriä (TBRC) ja toimii edelleen sen varajohtajana.

Yliopiston johtaminen ei Blomqvistin mielestä poikkea paljonkaan asiantuntijayrityksen johtamisesta. Tuloksia saavutetaan, jos yhteisön jäsenillä on osaamista, motivaatiota ja yhteinen näkemys siitä, mitä he ovat tekemässä ja miksi.

- Asiantuntijoiden on saatava kohtalaisen vapaasti valita ne keinot, joilla he pyrkivät tavoitteisiinsa, sanoo Blomqvist. Johto luo työskentelylle mahdollisimman hyvät olosuhteet ja seuraa tuloksia.

Sisäinen motivaatio ja valinnan vapaus

- Asiantuntijaorganisaatiossa työntekijöiden pitäisi olla sisäisesti motivoituneita. Työ muodostuu tekijänsä näköiseksi - ja periaatteellisia esteitä työn kehittämiselle tekijää kiinnostavaan suuntaan löytyy harvoin, sanoo Blomqvist. Hän uskoo vahvasti siihen, että yliopistossakin tehtäviä pitäisi räätälöidä ihmisten osaamisen, kiinnostuksen ja suuntautumisen mukaan.

Asiantuntijaorganisaatiossa taiteillaan jatkuvasti yhteisten ja yksilöllisten tavoitteiden välimaastossa. Yhteiset tavoitteet ovat koko organisaation olemassaolon kannalta ratkaisevia. Niiden saavuttaminen on helpompaa, jos organisaation jäsenet ovat sitoutuneet niihin jo toimintaa ohjaavan strategian laadintavaiheessa.

- Henkilökunnan on alusta alkaen koettava strategia ja tavoitteet omikseen, eikä ihmisille saa tulla sellaista tunnetta, että he ovat “vain töissä täällä”, Blomqvist painottaa.

Luotettava organisaatio kestää muutospaineissa

Luottamus liitetään perinteisesti ihmisten välisiin suhteisiin, mutta Blomqvistin mukaan myös organisaatio tai työyhteisö voi olla enemmän tai vähemmän luottamusta herättävä.

Organisaation luottamusta on pitkään tutkittu esimiehiin ja kollegoihin henkilöityvänä. Blomqvistin tutkimusryhmä tutkii myös ns. ei-henkilöityvää organisaation luottamusta.

- Muutoksessa työntekijän luottamus on kovin ohuen säikeen varassa, jos se on asiantuntija- ja esimiestehtävien välissä painottelevan esimiehen ja alaisen suhteesta kiinni. Työntekijän luottamuksen tueksi tarvitaan työyhteisö ja luottamus kollegoihin, mutta myös luottamusta tukevia ei-henkilöityviä rakenteita ja prosesseja.

Blomqvist muistuttaa, että varsinkin tietointensiivisten organisaatioiden johtamisessa luottamus on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joilla tuloksellista sitoutumista ja yhteistyötä pyritään selittämään.

Teksti ja kuvat: Ulla Ylönen

Kirsimarja Blomqvist

• 43-vuotias
• kauppatieteiden maisteri Turun kauppakorkeakoulu1991
• kauppatieteiden tohtori Lappeenrannan teknillinenyliopisto 2002
• väitöskirja “Partnering the Dynamic Environment: The Role of Trust in Asymmetric Technology Partnership” sai Liikesivistysrahaston 85-vuotisjuhlapalkinnon
• hoitaa tietojohtamisen professuuria Lappeenrannan teknillisen yliopiston kauppatieteellisessä tiedekunnassa
• varajohtaja Lappeenrannan teknillisen yliopiston Technology Business Research Centerissä (TBRC)
• julkaissut tutkimusalueeltaan yli 70 artikkelia kansainvälisissä tiedelehdissä, kirjoissa ja konferensseissa ja on myös kysytty luennoitsija liikkeenjohdon koulutuksessa