Miten yliopistouudistus parantaa henkilöstön asemaa?

Katso aikajana

Kuten yllä olevasta aikajanasta ilmenee, yliopistouudistus etenee vauhdilla. Henkilöstön aseman miettiminen on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Silti nimenomaan ihmiset – eivät rakenteet tai hallintomallit – vastaavat siitä, että tutkimus ja korkein opetus säilyvät ja voimistuvat maan menestystekijöinä. Kysyimme yliopistopäättäjiltä: Miten yliopistouudistus parantaa mielestäsi henkilöstön erityisesti opetus-, tutkimus- ja muun asiantuntijahenkilöstön asemaa?

Heljä Misukka

Uudistuksen yksi keskeinen tavoite on parantaa yliopistojen houkuttelevuutta ja tehdä yliopistoista entistä vetovoimaisesti työnantaja niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Onnistuessaan yliopistouudistus parantaa pitkällä aikavälillä opetuksen ja tutkimuksen laatua. Tavoitteena myös parantaa opiskelija/opettaja -suhdelukua.Tämä on varmasti opetushenkilöstön työn kannalta selkeästi myönteinen asia. Kun työnantajaasema siirtyy yliopistoille itselleen, henkilöstöpolitiikan osalta voidaan edetä sellaiseen suuntaan, joka ottaa paremmin huomioon yliopistojen toiminnan ominaispiirteet.

Vaikka yliopistojen tuottavuutta pyritään edelleen parantamaan, se ei tapahdu kaavamaisesti tuottavuusohjelman ehdoilla kuten valtion virastoissa, vaan yliopiston oman johtamisen kautta. Uudistus antaa yliopistoille paremmat mahdollisuudet luoda sellainen tiedeyhteisö, joka on tutkijoille erinomainen toimintaympäristö resursseiltaan ja ilmapiiriltään. Tämä on se visio, jonka pohjalta uudistusta on hyvä tehdä. Vasta 10-20 vuoden aikavälillä voidaan arvioida, onnistuttiinko siinä.

Anita Lehikoinen

Yksi uudistuksen keskeisistä tavoitteista on se, että yliopistot voisivat nykyistä paremmin vastata omasta henkilöstöpolitiikastaan. Tavoitteena on kehittää palvelussuhteita niin, että yliopistot ovat kilpailukykyisiä työnantajia, joilla on riittävä palkanmaksukyky ja halu panostaa henkilöstön hyvinvointiin. Uudistus lisää yliopistojen itsenäisyyttä monin tavoin.

Huonosti henkilöstöpolitiikkansa hoitava yliopisto ei uudessa tilanteessa pärjää: yliopistojen erilaistuessa opettajille, tutkijoille ja asiantuntijoille syntyy mahdollisuus kilpailuttaa työnantajia yliopistolaitoksen sisällä. Tällaista mahdollisuutta meillä ei tällä hetkellä laajassa mittakaavassa ole.

Ilkka Niiniluoto

Yliopistojen muuttuminen itsenäisiksi oikeushenkilöiksi merkitsee irtautumista valtion tiliviraston asemasta. Kun valtio edelleen vastaa yliopistojen perusrahoituksesta ja työnantajan oikeudet siirtyvät yliopistoille itselleen, henkilöstön työsuhteista ja niiden laadusta voidaan pitää hyvää huolta.

Hallinto- ja tukihenkilöstölle on edullista, että yliopisto vapautuu valtiokonsernin keskittämispyrkimyksistä. Akateemiselle henkilökunnalle on edullista, että yliopistoilla on enemmän liikkumavapautta tutkimuksen ja opetuksen laadun ja vaikuttavuuden edistämisessä.

Lauri Lajunen

Tulevaisuudessa yliopistot ovat nykyistä kansainvälisempiä ja tekevät entistä enemmän yhteistyötä keskenään, muiden tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän kanssa. Samalla kilpailu sekä henkisistä että aineellisista resursseista kiristyy. Kilpailussa menestyvät ne yliopistot, joiden tutkimus- ja opetustoiminta on kansainvälisesti korkealaatuista ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. Meneillään olevat yliopistouudistushankkeet toteutuessaan antavat yliopistoille nykyistä paremmat ja joustavammat toimintamahdollisuudet menestyä muuttuvassa toimintaympäristössä. Hyvin toteutettuna uudistus parantaa opetus- ja tutkimushenkilökunnan työskentelyolosuhteita ja vapauttaa heitä nykyistä enemmän päätehtäväänsä eli opetukseen ja tutkimukseen.

Hyvät tavoitteet jäävät kuiten mahdollikin saavuttamatta jos niiden toteuttamiseen ei osoiteta myös tuntuvasti lisää resursseja. Vain rakenteiden ja johtamisjärjestelmän uudistamisella ei todellista parannusta saada nykytilaan nähden aikaiseksi. On myös huomattava, että muutos lisää yliopiston ja sen henkilökunnan vastuuta toiminnastaan. Erityisesti talous- ja henkilöstöjohtamisen kehittämiseen on nyt panostettava.

Keijo Virtanen

Esitetyn kysymyksen painotus on opetus- ja tutkimushenkilöstön aseman mahdollisessa paranemisessa yliopistouudistuksen yhteydessä, joten en puutu uhkiin. Yliopistojen nykyistä autonomisempaan talousasemaan liittyy ainakin alla olevia mahdollisuuksia edellyttäen, että yliopistoille kyetään takaamaan vakaa talouskehitys.

1. Oikeushenkilöasema ja työnantajan neuvotteluoikeuksien siirtyminen yliopistoille parantavat mahdollisuuksia nykyistä kilpailukykyisempään palkkaukseen ja yksilöllisten tilanteiden huomioon ottamiseen. Samalla yliopiston sisällä on mahdollisuus merkittävästi joustavoittaa upj-prosessien mekanistista byrokraattisuutta.

2. Yliopisto, joka ei ole kokonaan sidottu valtion vuosibudjettiin, voi kehittää rahastointimalleja, joilla voidaan edesauttaa lyhyiden määräaikaisuuksien muuttamista nimityksiksi toistaiseksi.

3. Tilivirastoasemasta irtaantuminen tekee periaatteessa mahdolliseksi hallinnon keventämisen sellaiseksi, että tutkijat ja opettajat voivat nykyistä paremmin keskittyä ydintehtäviinsä.

Perttu Vartiainen

Joustavampi hallintomalli antaa ainakin periaatteessa mahdollisuudet ratkoa jäykän virastoyliopiston henkilöstöpoliittisia kankeuksia kuten tarpeetonta lyhyiden määräaikaisten virkasuhteitten käyttöä ja urakehityksen jäykkyyksiä. Ammattimaisemmin hallitussa yliopistossa tutkijaopettajilla on myös nykyistä paremmat mahdollisuudet keskittyä omaan erityisosaamiseensa.

Uskon, että yliopistot kilpailevat jatkossa lupaavimmista tutkijoista ja opettajista hyvillä uramahdollisuuksilla. Asialla on myös kääntöpuolensa. Mikäli yliopistojen rahoituspohja ei kehity riittävän hyvin, niin henkilöstöpolitiikkaa voivat värittää myös tuotannollis- taloudellisista syistä aiheutuvat lomautukset ja irtisanomiset. Tämä on yliopistojen johdon - ja toivottavasti myös opetusministeriön - painajaiskuva, jonka ei soisi toteutuvan.