Liima, joka sitoo meidät yhteen
Kuopion yliopiston puheviestinnän lehtori
Jonna Koponen aloittaisi puheviestinnän
opetuksen jo varhain alakoulussa, sillä
vuorovaikutustaidot ovat nyky-yhteiskunnassa
entistä korostetumpia. Koponen on
harjaannuttanut Kuopion lääketieteen
opiskelijoista parempia viestinnän osaajia
näyttelijöiden ja draamallisten harjoitusten
avulla. Koposen puheviestinnän opetuksen
kehittämishanke palkittiin vuosi
sitten Yliopistonlehtorien liiton stipendillä.
Jonna Koponen on vaalea hento nainen, jolla on
työpöydällään kasa koruja ja rannekello. Kirjoittaessa
ne ovat tiellä, mutta sujahtavat ranteeseen
heti viihtyisän työhuoneen ulkopuolelle poistuttaessa.
Kun Koponen avaa sanallisen arkkunsa,
käsitys hentoudesta karisee kuulijan silmissä välittömästi.
Koponen tervehtii jäntevällä otteella ja tehostaa
sanomisiaan hyvin eurooppalaiseen tapaan
elehtimällä. Hän katsoo rohkeasti suoraan silmiin
ja pitää puheessaan ponnekkaita taukoja, jotka
pakottavat vastapuolen kuuntelemaan. Koponen
saa epäilemättä viestinsä perille.
Koponen jakaisi mielellään viestinnän korvaamattoman
arvokkaan taidon mahdollisimman
monelle yliopisto-opiskelijalle, alasta riippumatta.
- Hyvällä viestinnällä on nykyään työelämässä
valtavan suuri merkitys. Voisi melkein sanoa, että
on osattava viestiä ammatissa kuin ammatissa.
Hyvä vuorovaikutus on kuin liima, joka sitoo
meidät yhteen, Koponen kuvailee.
Yksilöllisiä eroja ihmisten välillä viestintätaidoissa
toki on. Toiset yliopisto-opiskelijat ovat
Koposen kokemuksen mukaan valmiimpia ja rohkeampi
luonnostaan, mutta jokainen pystyy kehittymään
hyväksi viestijäksi.
Puheviestinnän kurssi ohjasi uralle
Erityisen läheinen missio Koposelle on ollut saattaa
maailmalle entistä paremmin itseään ilmaisevia
ja asiakasta kuuntelevia nuoria lääkäreitä. Lääkärien
vuorovaikutustaidot ovat nousseet puheenaiheeksi
mediassakin, eikä Koposen mielestä
aiheetta. Lääkärin ja asiakkaan kohtaamisessa
viestinnällä on merkittävä osa niin taudinkuvan
hahmottumisen, kuin asiakkaan kuulluksi tulemisen
tunteenkin kannalta. Myös lääkäreiden työympäristö
on muuttunut ja asettanut omat vaatimuksensa.
- Moniammatilliset hoitotiimit ovat tänä päivänä
keskeisiä sairaaloiden arjessa. Niissä työskennellessä hyvät vuorovaikutustaidot korostuvat erityisesti,
lehtori sanoo.
Koponen on lähtöisin pieneltä pohjoissavolaiselta
paikkakunnalta, Leppävirralta. Sanavalmiin
ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneen ylioppilaan
tiet veivät lukion jälkeen suoraan Joensuun
yliopistoon ja yhteiskuntapolitiikan opintojen
pariin. Opintojen alussa otettu puheviestinnän
kurssi osoittautui positiivisella tavalla kohtalokkaaksi
ja myöhemmän työuran suunnaksi.
- Innostuin puheviestinnästä ja draamakasvatuksesta
ja hain opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon.
Sillä tiellä olen, Koponen summaa.
Draamakasvatus on kokemuksellinen ja taidekasvatuksellinen
oppiaine, jossa opiskellaan ja
tutkitaan draaman ja teatterin keinoja opetus- ja
kasvatustyössä sekä draamaa taideaineena eri oppimisympäristöissä.
Opiskelun kannalta keskeisiä
piirteitä ovat kokemuksellisuus ja yhteisöllisyys.
Tanssista ja teatterista pohja ilmaisulle
Kehonkieli ja sen yllättävä voima ilmaisussa ovat
Koposelle tuttuja teemoja myös menneisyydestä.
Tanssi- ja teatteriharrastukset ovat antaneet hedelmällisen
pohjan nykyiselle työlle ja uusien
opetusmetodien kehittämiselle. Tätä taustaa vasten
ei ole ihme, että Koponen tekee nyt tutkimusta
draamallisen opetuksen parissa.
Koponen aloittikin väitöskirjansa tekemisen
Tampereen yliopiston puheopinlaitokselle ennen
kaikkea omien kiinnostuksen kohteidensa ja havaintojensa
perusteella. Hän tutkii puheviestinnän
opetukseen osallistuneiden lääketieteen opiskelijoiden
oppimiskokemuksia sekä heidän näkemyksiään
kolmesta kokemuksellisesta opetusmenetelmästä.
Puheviestinnän opetuksessa käytettiin
potilashaastatteluharjoituksia harrastajanäyttelijän
ja opiskelijatoverin kanssa sekä työpajateatteria.
Koposen vähitellen opetukseen juurruttama
metodi on ollut opiskelijoiden keskuudessa erittäin
suosittu, ja yli 90 prosenttia opetuksen saaneista
on pitänyt potilashaastattelun harjoittelemista
näyttelijän kanssa parhaana opetusmenetelmänä.
Kehittäessään menetelmää Koponen selvitti
millaisia metodeja lääkärien koulutuksessa oli
aikaisemmin käytetty ja loi pohjaa uudenlaiselle
vuorovaikutteiselle opetukselle. Keskeistä opetuksen
suunnittelussa ja kehittämisessä oli myös yhteistyö
lääketieteen opettajien kanssa. Koponen
pitää draamallista menetelmää hyvin yliopistoympäristössä
toimivana, mutta harmittelee resurssien
rajallisuutta ja puheviestinnän opetuksen
vähäisyyttä.
Vuorovaikutustaitoja korostetaan lehtorin
mielestä ylipäätään liian vähän suomalaisessa
koulujärjestelmässä. Viestintätaitojen opettelu tulisi
aloittaa jo varhain alakoulussa.
- Vuorovaikutustaitoja pitäisi mielestäni harjoitella
systemaattisesti jo paljon aikaisemmin.
Esimerkiksi ryhmäviestintätaitojen ja esiintymistaitojen
kehittyminen vaatisi mahdollisuuksia
harjoitella ja saada palautetta omista taidoistaan.
Puheviestintä on olennainen osa äidinkieltämme.
Miten sitä voisi osata, jos ei harjoitella, Koponen
kysyy.
Itä-Suomen yliopisto tuo uusia haasteita
Kuopiossa kolme vuotta sitten lehtorin virassa
aloittanut Koponen on saanut aikaan muutoksen
lääketieteen opiskelijoiden viestinnän opetuksessa.
Tulevat haasteet koskettelevat vuonna 2010
aloittavan Itä-Suomen yliopiston puheviestinnän
opetusta.
- Olemme tehneet Joensuun yliopiston kielikeskuksen
kanssa töitä uuden Itä-Suomen yliopiston
kielikeskuksen rakentamiseksi jo vuoden
ajan. Puheviestinnän osalta tämä yhteistyö on tarkoittanut
muun muassa pedagogisia keskusteluja
Joensuun kollegoiden kanssa sekä tutustumista
toistemme puheviestinnän opetukseen, Koponen
kertoo.
Hänen mieltänsä lämmittää myös se tosiasia,
että kauppatieteilijöiden puheviestinnän opetuksessa
tapahtuu lähiaikoina myönteistä kehitystä.
- Suunnittelemme parasta aikaa ensimmäisiä
uusia kauppatieteellisen alan tutkinnon kieli- ja
viestintäopintoja. Aikaisemmin Kuopiossa kauppatieteilijöille
tarjottiin kahden opintopisteen verran
puheviestintää. Uudessa Itä-Suomen yliopistossa
tarjolla on kaksi kertaa enemmän pakollisia
puheviestinnän opintojaksoja sekä mahdollisesti
vielä valinnaisia kurssejakin, Koponen toteaa innostuneesti.
Teksti ja kuvat: Virpi Poikolainen
Jonna Koponen (os. Mönkkönen)
• 30-vuotias puheviestinnän lehtori
• lähtöisin Leppävirralta, Pohjois-Savosta
• avioitui kesällä 2008
• tekee väitöskirjaa lääketieteen opiskelijoiden
puheviestinnän opetuksesta Tampereen yliopiston
puheopin laitokselle
• harrastaa tanssia, näyttelemistä ja MP-Pilatesta
• palkittiin viime marraskuussa Yliopistonlehtorien
liiton 1 000 euron opetuksenkehittämisstipendillä
työstään yliopisto-opetuksen kehittämiseksi
|