Tutkimuslaitosten rakennemuutos edistyy verkostomallillaTämä Acatiimin numero painottuu tutkimuslaitosten asioihin. Hallitusohjelman mukaan sektoritutkimuslaitoksia kootaan yhteen ja niissä tehtävää perustutkimusta aiotaan siirtää yliopistojen kontolle. Tutkimuslaitosten puolella toivotaan, että päättäjien huomio siirtyisi pois rakenteista toiminnan kehittämiseen. Konsortio- ja verkostomallit ovat osoittautuneet toimivimmiksi yhteistyömuodoiksi. Jos pääministeri Jyrki Kataisen hallitus aikoo toteuttaa ohjelmaansa, sektoritutkimuslaitokset kootaan suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Perustutkimuksen työnjako yliopistojen ja tutkimuslaitosten välillä halutaan selkeyttää mahdollistaen sektoritutkimuslaitosten tehtävien siirtäminen yliopistojen yhteyteen ja niiden yhteistyötä vahvistetaan. Edelleen todetaan, että tutkimus- ja innovaationeuvoston asema säilytetään nykyisenä ja neuvoston koordinoivaa roolia sektoritutkimuksen suuntaamisessa ja kansallisessa infrastruktuuripolitiikassa vahvistetaan. Valtion sektoritutkimuksen tavoitteita koordinoidaan jatkossa valtioneuvoston kansliassa.
Vetovastuu on puuttunut Hallitukset ovat vaihtuneet, mutta sektoritutkimuslaitosten rakenteellinen kehittäminen on pysynyt hallitusohjelmien ja kesujen kestoaiheena jo vuosikymmeniä. Asian edistäminen on ollut äärimmäisen vaikeaa, koska valtion tutkimuslaitokset ovat eri ministeriöiden ohjauksessa ja kukin ministeri ja ministeriö on pitänyt kiinni omasta tontistaan. Nyt monet asiantuntijat pitävät kuitenkin hallitusohjelman kirjausta hieman aiempia vastaavia tekstejä yksityiskohtaisempana. Vuosien saatossa selvitysmiehiä on laitettu selvittelemään tutkimuslaitoskentän remonttia ja raportteja on ilmestynyt kasapäin. Uudistusten tiellä on kuitenkin ollut vetovastuun puute – ”kuka vastaa” -asiaa on palloteltu kautta aikojen. Vastuukysymys ei ole nytkään kirkastunut, vaan vetäjän roolista näyttää olevan epäselvyyttä valtioneuvoston kanslian, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä tutkimus- ja innovaationeuvoston välillä. Etenemisjärjestyksestä on tarkoitus keskustella pääministerin johtaman tutkimus- ja innovaationeuvoston (TIN) kokouksessa lähiaikoina. Marraskuun alun kokouksen asialistalle sitä ei kuitenkaan laitettu. Tutkimus- ja innovaationeuvoston asettaminen viivästyi, koska uusi hallitus päätti heti tuoreeltaan laventaa sen kokoonpanoa: sinne haluttiin kaikkien puolueiden six-pack -edustus. Tämä voi vaikuttaa neuvoston dynamiikkaan päättää jo valmiiksi kiistanalaisista asioista. Neuvottelukunta lakkautetaan Sektoritutkimuksen neuvottelukunta perustettiin opetusministeriön yhteyteen vuonna 2007 osana Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmaan sisältyvää valtion sektoritutkimusjärjestelmän uudistamishanketta. Nyt neuvottelukunnan työ on päättymässä. Lakkauttamisen olisi pitänyt olla valtioneuvoston istunnossa jo noin kuukausi sitten. Poliittisesti aran asian sinne vieminen on kuitenkin viivästynyt. Viime vuonna ilmestyneen konsulttiraportin mukaan sektoritutkimuksen neuvottelukunnan toiminnassa havaitut vaikeudet ovat johtuneet liittymäkohdista poliittiseen päätöksentekoon. Valtion tutkimuspoliittisessa päätöksenteossa keskeisten toimijoiden yhteistyö on ollut liian vähäistä. Rakenneratkaisut eivät ole edenneet valtioneuvoston esityksiksi tai valtion talousarvioesityksen määrärahoiksi. ”Rakennekysymysten osalta neuvottelukunnan valmistelutyön edistäminen on ollut erittäin haastavaa ja voimakkaiden erimielisyyksien sävyttämää. … Virkamiehistä koostuvalla neuvottelukunnalla ei ole ollut sellaista poliittista painoarvoa, jota näin vaativien muutosten läpivienti edellyttäisi”, toteaa konsultti VTT Markku Harrinvirta raportissaan. Konsortiomallit edistyvät Rakenteellista kehittämistä on viime vuosina myös tapahtunut. Vuoden 2009 alusta Merentutkimuslaitoksen toiminnot jaettiin Ilmatieteenlaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen kesken. Saman vuoden alusta Stakes ja Kansanterveyslaitos yhdistettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi (THL). Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö perustivat kaksi vuotta sitten Ympäristö- ja luonnonvarat -yhteenliittymän (LYNET) kokoamaan hallinnonalojensa kuuden tutkimuslaitoksen toisiaan sivuavaa toimintaa tiiviimmin yhteen. LYNET:n lisäksi konsortiomalli on edistynyt sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijalaitosten yhteenliittymän (SOTERKO) avauskokous pidettiin lokakuun alkupuolella. Konsortiossa ovat mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos sekä Säteilyturvakeskus.— Me olemme sitä mieltä, että rakenteista on jo puhuttu ihan liikaa ja varsinaisesta toiminnasta ihan liian vähän, korostaa tutkimuslaitosten johtajien neuvoston puheenjohtaja ja Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio. Hän katsoo, että yhteistyö etenee parhaiten vapaaehtoisuuden kautta, tuomalla eri yksiköiden osaamista yhteen. — Esimerkiksi SOTERKOn listalla on isoja asioita, kuten esimerkiksi yhteiskunnallinen eriarvoisuus sekä nuorten syrjäytyminen. Nämä eivät ratkea yksittäisten tieteenalojen toimesta vaan monitieteisesti tekemällä käytännön yhteistyötä ihmisten kesken. Mitään rakettitiedettä tämä ei ole, Vainio huomauttaa. Ministeriöiden virkamiesten puolella toivotaan, että konsortioiden yhteistyö olisi avointa myös heihin päin.
Epävarmuus on stressitekijä Jatkuva hokeminen rakenteellisesta kehittämistä ja tutkimuslaitosten yhdistämisistä on luonnollisesti vaikuttanut myös niissä työskenteleviin ihmisiin. Tämä usein päättäjiltä unohtuu. — Epävarmuus on stressitekijä, joka ei voi olla vaikuttamatta henkilöstön mielialaan, Vainio toteaa. Valtionhallinnon tuottavuusohjelma on ollut tutkimuslaitoksille väen vähentämisohjelma. Valtiotalouden tarkastusviraston vuoden takaisen raportin mukaan tuottavuusohjelma ei ole lisännyt juurikaan tuottavuutta ja väen vähentämisestä on tullut itseisarvo. Harri Vainion mukaan esimerkiksi Työterveyslaitoksessa henkilötyövuodet ovat vähentyneet 10 prosentilla. Valtionhallinnon tuottavuusohjelma onkin hallitusohjelmassa korvattu uudella termillä — vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma. Tutkimuslaitosten puolella arvioidaan, että nimen vaihto ei muuta sen vaikutuksia. Siirrettävää perustutkimusta ei löydy Yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyön tiivistämisestä on puhuttu pitkään ja hartaasti. Vuonna 2009 hallituksen politiikkariihessä annettiin sektoritutkimuksen neuvottelukunnalle tehtäväksi selvittää tutkimuslaitosten niitä osia, jotka sopisivat paremmin yliopistojen hoidettavaksi. Ministeriöiden vastausten perusteella yliopistoihin siirrettävää toimintaa oli hyvin vähän tai ei lainkaan, minkä lisäksi itsekin rajujen muutosten pyörteissä olleissa yliopistoissa ei löytynyt halukkuutta tutkimuslaitosten toimintojen vastaanottamiseen. Harri Vainio muistuttaa, että tutkimus on vain yksi osa valtion tutkimuslaitosten työtä. Asiantuntijatyöhön ja päätöksenteon valmisteluun menee niiden työajasta suurin osa. — Se on työtä, jota yhteiskunnassa pitää jonkun tehdä. Ei tällaisia tehtäviä voida siirtää yliopistoihin. Nyttemmin on puhuttu nimenomaan perustutkimuksen siirtämisestä tutkimuslaitoksista yliopistoihin. Tosin jo viime hallituskaudella tehdyissä selvityksissä todettiin, ettei sellaista siirrettävää perustutkimusta oikein ole. — Jo nytkin 90 prosenttia valtion tutkimuslaitoksissa tehtävästä tutkimuksesta tehdään yhteistyössä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa. Se on ihan normaalia tutkimusyhteistyötä, normaalia verkostoitumista. Verkostojen silmukkakohdilla pitää olla jotain annettavaa jotta lisäarvoa syntyisi, Vainio tähdentää.
teksti Kirsti Sintonen Neljä suurinta kerää rahatValtion tutkimuslaitokset saavat tänä vuonna omien hallinnonalojensa budjeteista tutkimus- ja kehittämisrahoitusta 302 miljoonaa euroa. Määrärahat lisääntyivät edellisestä vuodesta kuudella miljoonalla eurolla. Kasvu jää melko niukaksi verrattuna siihen, mitä valtion t&k-rahoitus kokonaisuudessaan kasvaa. Tilastokeskuksen mukaan valtio satsaa tutkimukseen ja kehittämiseen 76 miljoonaa euroa viimevuotista enemmän eli kasvua on lähes 4 prosenttia. Sektoritutkimus on rahoituksellisesti hyvin keskittynyttä. Neljä suurinta laitosta (Teknologian tutkimuskeskus VTT, Metsäntutkimuslaitos METLA, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT) käyttävät yhdessä lähes 200 miljoonaa euroa eli noin kaksi kolmasosaa kaikesta laitoksille myönnetystä budjettirahoituksesta. Jos mukaan lasketaan ulkopuolinen rahoitus, tutkimuslaitosten kokonaistutkimusmenot ovat tänä vuonna kaikkiaan 572 miljoonaa euroa. Edelliseen vuoteen verrattuna summa on kasvanut 21 miljoonalla. Kokonaisrahoitus on keskittynyt vielä budjettirahoitustakin enemmän: tutkimuslaitosten kaikesta t&k-rahoituksesta kolme neljäsosaa kulkee neljän suurimman laitoksen kautta. Tutkimuslaitokset ovat viime vuosina monipuolistaneet tutkimusrahoituksen hakemista sekä kotimaisilta että kansainvälisiltä rahoittajilta. Ulkopuolisen rahoituksen osuus vaihtelee kuitenkin hyvin suuresti laitoksesta toiseen: sen osuus on 7—68 prosenttia kokonaisrahoituksesta.
|
