Tutkimusta suomalaisten parhaaksi

Isossa tutkimuslaitoksessa on ison talon hyvät puolet, mutta ongelmiltakaan ei rakennemuutoksissa ole vältytty. Erikoistutkija Tuuli Lahti nauttii työskentelystä monialaisessa tiedeyhteisössä.

Vuoden 2009 alussa Kansanterveyslaitos ja Stakes yhdistyivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tutkimus- ja kehittämislaitos toimii muun muassa asiantuntijaorganisaationa ja viranomaistehtävissä. Vastaaviin kansainvälisiin laitoksiin verrattuna THL:n toimiala on hyvin laaja. Ja toisin kuin yliopistoilla, tutkimuslaitoksessa tiedonintressi ei tule pelkästään tieteestä, vaan esimerkiksi kuntien ja ministeriön tarpeista.

THL:n erikoistutkija, neurofysiologian dosentti Tuuli Lahti päätyi tutkijan uralle hieman sattumalta:

— Minulle tarjottiin kesätöitä Kansanterveyslaitoksen Mielenterveyden- ja alkoholitutkimuksen osastolta vuonna 2005. Syksyn tullen työ jatkui osapäiväisenä tutkimustyönä. En suunnitellut ryhtyväni tutkijaksi, mutta tutkijan työ vei mennessään ja sillä tiellä olen edelleen.

Nykyisin Lahti toimii erikoistutkijana THL:n Mielenterveys ja päihdepalvelut -osastolla. Hänen tämänhetkinen päätyönsä on vastata peliriippuvuuden hoitotutkimuksesta. Peliriippuvuuden aiheuttamat haitat kohdistuvat pelaajan lisäksi pelaajan läheisiin ja koko yhteiskuntaan: sairaus aiheuttaa monia liitännäisoireita ja -ongelmia. Tavoitteena on hoidon lisäksi kehittää sairauden varhaista tunnistamista ja ennaltaehkäisyä.

— Erikoistutkijana vastaan useista tutkimushankkeista, mutta johtotähtenä kaikessa tutkimuksessa ovat käytännön kehittämistarpeet, joihin pyrimme parhaalla mahdollisella tavalla vastaamaan. Käytännönläheisenä ihmisenä minulle sopiikin tällainen työskentely hyvin. Koska monet mielenterveyden ongelmat liittyvät toisiinsa, on kokonaiskuvan saamiseksi ja ymmärtämiseksi tärkeää osallistua monipuolisesti erilaisiin tutkimushankkeisiin.

— Olen mukana samanaikaisesti monissa eri tutkimushankkeissa, mikä edellyttää laaja-alaista osaamista tutkimusalalla: on hallittava niin fysiologiset näytteenottomenetelmät kuin psykologisten tutkimushaastattelujen tekokin.

Työtä alan huippujen kanssa

Tutkimusta varten THL:ssa ovat käytössä erittäin hyvät tukipalvelut. Vai miltä seuraava kuulostaa: tilastotieteilijä on tavoitettavissa aina tarvittaessa ja apurahahakemuksiinkin saa apua talon sisältä. Laaja kirjasto palvelee päivittäin ja vastaa vaativampaankin tiedonjanoon. Juuri tällaisia tukipalveluja tarvitaan, jotta jokainen voi työssään keskittyä niihin asioihin, jotka parhaiten osaa ja joihin on erikoistunut.

— Tutkimuksessa kertynyttä tietoa hyödynnetään hoitokäytäntöjä ja suosituksia kehitettäessä. Moniammatillisessa tutkimuslaitoksessa edustettuina ovat psykologian, sairaanhoidon ja lääketieteen lisäksi myös kattavasti yhteiskunta- ja luonnontieteellinen osaaminen, Lahti arvioi.

— Nautin suuresti siitä, että saan työskennellä oman alansa huippututkijoiden kanssa. Jokainen meistä tuo yhteiseen projektiin oman erityisalan osaamisensa ja tästä poikkitieteellisestä lähestymistavasta on valtavasti hyötyä paitsi tutkimus- myös kehittämistyössä.

Lahden työpäivät vaihtelevat suuresti. Toisinaan siihen kuuluu matkustamista eri puolilla Suomea tai maailmalla luennoimassa tutkimustuloksista tai sopimassa kansainvälisistä yhteistyöhankkeista, toisinaan Lahti antaa haastatteluja median edustajille. Työajoista on myös pystyttävä joustamaan, sillä usein työpäivät saattavat jatkua pitkälle iltaan.

Fuusio hämmensi

Kansanterveyslaitoksen ja Stakesin fuusio kolme vuotta sitten merkitsi Lahdelle jo neljättä työpaikan muuttoa, tällä kertaa Meilahdesta Sörnäisiin Stakesin entiseen pääkonttoriin entistä parempiin toimitiloihin.

— Käyttöön otettiin uusia tietokonejärjestelmiä, joihin totutteleminen vei sekin oman aikansa. Myös menettelytavat uudistuivat monissa asioissa, mutta niihin on jo ehditty hyvin tottua. Itselleni oli aluksi vaikeaa muistaa uuden laitoksen nimeä englanniksi, Lahti naurahtaa.

— Se muuten on National Institute for Health and Welfare.

Julkisuudessa saatiin kuulla kiistanalaisista työntekijöiden irtisanomisista ja kovalla kiireellä läpiviedystä yhdistämisestä sekä niiden seurauksena huonoksi koetusta työilmapiiristä. Laitoksen toiminnan vasta päästyä takaisin normaaliin fuusion jälkeen alkoivat YT-neuvottelut, jotka tuottivat jälleen uuden epävarmuuden ajan. THL:n henkilöstö jopa marssi Helsingissä ulos työpaikoiltaan Eduskuntatalon portaille ilmaisemaan huolensa kansanedustajille ja eduskuntaryhmille työpaikkojen säilymisestä silloin vajaan vuoden ikäisessä laitoksessa. Näihin asioihin Lahti ei halua enää palata.

Suuria tutkimuslaitoksia vaivaa usein raskas byrokratia, joka toisinaan hankaloittaa asioiden nopeaa etenemistä.

— Byrokratialla on kuitenkin THL:ssakin oma tärkeä tehtävänsä: taata yhdenmukainen ja tavoitteellinen toiminta kaikissa suuren talon osastoissa ja yksiköissä, Lahti huomauttaa.

Tutkimuslaitos opettaa kentällä

Yliopiston ja tutkimuslaitoksen välillä suurin ero on se, että tutkimuslaitoksissa ei anneta opetusta. Seminaareja ja konferensseja THL:llakin järjestetään paljon, mutta perustyöhön opetus ei sinällään kuulu, vaikkakin monet THL:n tutkijoista luennoivat yliopistojen luentosarjoissa säännöllisesti. Yhteistyötä yliopistojen kanssa tehdään muutenkin paljon esimerkiksi yhteisissä hankkeissa, monet THL:n tutkijoista toimivat yliopistoissa professoreina tai dosentteina ja ohjaavat väitöskirjoja ja muita lopputöitä. Tutkimuslaitoksen aineistoista tehdään myös paljon yhteistä tutkimusta yliopistojen kanssa.

— Erilaisissa luottamustehtävissä olen saanut seurata yliopiston toimintaa näköalapaikalta. Minulla on myös kokemusta erilaisista yliopistoyhteisöistä, sillä olen valmistunut Helsingin yliopistosta, työskennellyt tutkimusharjoittelijana Åbo Akademissa ja tehnyt sivuaineen Turun yliopistossa. Toimin myös dosenttina Turun yliopistossa.

THL:n henkilökunta kouluttaa kentällä työtään tekeviä terveydenhoitoalan ammattilaisia, se eroaa sekä sisällöltään että menetelmiltään yliopistoilla annettavasta perusopetuksesta.

— Työni on valtavan kiinnostavaa ja pidän siitä kovasti, epävarmuus tutkimusrahoituksen jatkuvuudesta on mielestäni sen ainoa miinuspuoli. Plussia on paljon enemmän: työn monipuolisuus, sosiaalisuus, oivalluksen ilo, mahdollisuus kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön ja ihanat työtoverit. Toivon että saan tehdä tätä työtä aina eläkeikään asti, Lahti innostuu.

teksti Arja-Leena Paavola
kuva Veikko Somerpuro

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 24

THL:n palkkausjärjestelmä hiertää edelleen

Kulunut vuosi oli THL:n työntekijöiden kannalta ensimmäinen ajanjakso ilman suuria mullistuksia.

— Käytännöt alkavat vakiintua. Kokonaisuudessaan voisi sanoa, että THL:n ilmapiiri on yhdistymisen ja irtisanomisten jälkeen tasoittumassa. Kuitenkin taloustilanne ja tuottavuusohjelma, aleneva budjetti, sekä sektoritutkimuksen epävarma asema tuottavat työntekijöille yhä epävarmuutta. Palkkausjärjestelmän suhteen tilanne sen sijaan ei ole rauhoittunut, sanoo JUKOn pääluottamusmies, erikoistutkija Timo Sinervo.

Epäoikeudenmukaiseksi koettu palkkausjärjestelmä herättää ärtymystä. Kun fuusion yhteydessä työntekijät olivat vaihtaneet vaativampiin tehtäviin, ei vastaavia korotuksia tehty palkkoihin. KTL:n ja Stakesin palkkatasot olivat myös erilaiset.

— Palkkausjärjestelmä jouduttiin tekemään ilman lisärahoitusta tilanteessa, jossa oli jo puolentoista vuoden ajan kertynyt korotuspainetta ja joka normaalisti olisi hoidettu työnantajan rahoituksella. Kun palkkatasot olivat erilaiset, jouduttiin sopimus tekemään varsin matalalla tasolla ja siitä huolimatta puolet työntekijöistä jäi vanhalle palkalle, eli saivat korkeampaa palkkaa kuin uuden järjestelmän mukaan olisi mahdollista, Sinervo kertoo.

Fuusion seurauksena syntynyt palkkausjärjestelmä on rakenteeltaan sinänsä toimiva, mutta kun palkkataso on liian matala, eikä suoritusarviointia saada järkevälle tasolle, järjestelmä ei toimi eikä houkuttele. Se on jo aiheuttanut rekrytointiongelmia joihinkin tehtäviin ja henkilöstöä on lähtenyt muualle töihin.

— Myös tuottavuusohjelma ja budjettileikkaukset aiheuttavat jatkuvaa epävarmuutta. Tuottavuusohjelman hankalin kohta on se, että vaikka pystyisimme hankkimaan ulkopuolista rahoitusta enemmän, henkilöstökiintiöt saattavat estää tämän. On kummallista, että jos asiantuntijaorganisaatio pystyy toimimaan tehokkaasti ja hankkimaan rahoitusta, tästä ikään kuin rangaistaan, Sinervo huomauttaa.

Arja-Leena Paavola

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 27