Kirja-arviot
Kolme Jyväskylän yliopiston kielentutkijaa on toimittanut kokoomateoksen, jossa opastetaan korkeakouluopiskelijaa käytännönläheisesti paitsi tutkielman tekoon myös yleisemmin tutkimustyöhön. Teoksen useimmissa luvuissa korostuu soveltavan kielentutkimuksen näkökulma. Kuitenkin tätä selvästi yleisemmästä näkökulmasta käsittelee tutkimuksenteon menetelmiä toimittajien yhdessä kirjoittama ensimmäinen luku. Siinä ohjataan tutkimuksen teon perusteisiin ja käsitellään selkeästi ja havainnollisesti mutta samalla onnistuneen tiiviisti sellaisia tutkimukseen liittyviä keskeisiä käsitteitä kuin hypoteesi, operationaalistaminen, introspektio, laadullinen ja määrällinen tutkimus, pitkittäis- ja poikittaistutkimus, esikokeelliset, kvasikokeelliset ja varsinaiset kokeelliset menetelmät, reliabiliteetti ja validiteetti. Yleisiä tutkimustermejä ja tutkimisen näkökohtia käsittelevän johdantoluvun jälkeen muissa luvuissa Jyväskylän yliopiston 13 tutkijaa esittelee ja pohtii soveltavan kielentutkimuksen useiden osa-alueiden tutkimusta ja tutkimusmenetelmiä. Näistä osa-alueista ja menetelmistä oppaassa käsitellään oppijankieltä, luokkahuoneen vuorovaikutusta, keskustelunanalyysia kielenoppimisen tutkimuksessa, etnografista kielentutkimusta, valokuvan käyttöä monikielisyyden tutkimuksessa, kielenoppijuutta narratiivien valossa, kielen oppimisen ja opettamisen tutkimusta haastattelun avulla, kyselyjen käyttöä tutkijan työkaluna, kokeellisia menetelmiä, ääntämisen tutkimusta ja kielitaidon arviointia. Niin ohjauksen tueksi kuin opiskelijan ohjenuoraksi kirjan 12 luvussa tarjotaan konkreettista käytännön opastusta. Siten esimerkiksi kieliaineiston analysointia varten on koottu aineiston tutkijan huoneentaulu (s. 45–46), jonka ohjeita voi soveltaa kunkin oman tutkimusprosessin eri vaiheisiin. Kyselyaineiston kokoamista varten on seikkaperäisen havainnollinen jakso Miten kysely laaditaan (s. 149–161), jonka lopussa esitellään hyödyllisenä lähteenä Tampereen yliopiston yhteydessä toimivan Yhteiskunnallisen tietoarkiston ylläpitämää kvantitatiivisten menetelmien tietovarantoa. Käytännön työskentelyn kannalta hyödyllisiä ovat edelleen esimerkiksi kaksi mallilomaketta, joista toisen avulla tutkimukseen osallistuvilta kirjataan suostumus osallistumiseen (s. 30) ja toisen avulla, lapsen ollessa tutkimushenkilönä, hänen huoltajansa suostumus (s. 31). Tuore opas on hyödyksi paitsi tutkielman tekijöille myös ohjaajille monella tapaa: seikkaperäisyytensä ansiosta sitä voi käyttää varsinaisena oppimateriaalina, koska siihen sisältyy sekä käsitteiden selventämistä että hyödyllisiä malleja tutkimuksenteon eri vaiheita varten. Aivan välttämätön teos on soveltavaan kielentutkimukseen suuntautuneille, mutta varsinkin ensimmäinen luku on hyödyllinen useimpien alojen tutkimusta aloitteleville. Selkeät ohjeet ja havainnolliset mallilomakkeet tarjoavat käytännön apua menetelmien opetukseen ja siten tukevat ohjaajan työtä ja opiskelijoiden tutkielmantekoa. Klaus Laalo
Kilpailu on nykyajan tunnussana. Kilpailun aakkoset opitaan jo lastentarhoissa ja kouluissa. Mutta kovinta taisto on työelämässä, ja suuri osa loppuun palamisista ja muista työsairauksista on kilpailun ja sen synnyttämän kiusaamisen tulosta. Esimiehillä on erityisen suuri houkutus ja mahdollisuus harjoittaa kiusaamista ilman että jäävät siitä kiinni ja vastuuseen. Kehittämishankkeiden suunnittelija, toteuttaja ja kouluttaja Sirpa Polo on yksi kiusaamisen uhri ja Narsisti esimiehenä kertoo hänen tarinansa. Tosin henkilöiden nimet ovat tekaistuja, mutta tarina kaikessa karmivuudessaan pohjautuu tositapahtumiin. Polo myös pohtii kiusaamisen motiiveja ja psykologiaa sekä viittaa lukuisiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Miten kiusaaminen sitten ilmenee ja miten siitä joutuu vastuuseen? Ongelmana on, että kiusaaminen on hienovaraista ja ovelaa. Polonkin tapauksessa se oli niin ovelaa ja hienovaraista, että Polo pitkään syytti siitä itseään, omaa riittämättömyyttään ja kyvyttömyyttään. Ensimmäinen esimiehen keino on tasavertaisesta ja avoimesta keskustelusta kieltäytyminen ja määräysten yksisuuntainen jakeleminen. Epämääräiset ohjeet, moniselitteinen kielellinen retoriikka, aikaavievien tehtävien mahduttaminen liian ahtaisiin aikatauluihin, määräysten yllättävät muutokset tai peruutukset ovat tehokkaita kiusaajan strategioita. Polon esimies onnistui kääntämään myös muut työntekijät, hyviä työtovereita myöten, syntipukin asemaan asettamaansa Poloa vastaan. Näin kiusaaja pystyy myrkyttämään koko työyhteisön hengen ja kiusatun asemaan joutumista pelkäävät uhraavat mieluummin työtoveruuden ja moraalinsa kuin itsensä. Kiusaaminen on niin näkymätöntä ja salakavalaa, että kiusaajan sijasta Polo sanottiin irti työstään, vaikka moneen kertaan Pololle sairauslomia myöntänyt työterveyslääkäri häntä puolustikin. Kiintoisaa on, että työpaikat, joissa kiusaamista esiintyy, ovat usein sellaisia että juuri niissä kiusaamista vähiten uskoisi esiintyvän. Viime vuonna ilmestyi tilityskirja köyhiä lapsia auttavassa järjestössä työskentelevältä kiusatulta ja Polon työpaikka teki yliopistolle sivistystyötä. Polon mukaan kiusaamisen syynä on kilpailu ja sen synnyttämä kateus ja vallanhimo. Kiintoisaa onkin, että monet kiusaajat ovat yhtä lahjattomia työntekijöinä kuin lahjakkaita kiusaajina ja kiusatut taas ovat erinomaisia työntekijöitä ja heillä on myös korkea työmoraali. Karmiva paradoksi onkin, että juuri korkean moraalinsa takia he syyttävät helposti itseään ja kiusaaja pääsee livahtamaan kuin koira veräjästä. Kiusaamiskirjojen vauhdilla kasvava pino kannustaakin kaikkien työpaikkojen kiusattuja yhdistymään ja taistelemaan hyvän yhteishengen ja työrauhan puolesta. Erinomaisia työntekijöitä hermoraunioiksi ajava ja työpaikan hengen myrkyttävä kiusaaminen ei kehitä ja kasvata muuta kuin kiusaamista harjoittavien narsistista tunne-elämää ja egoa. Kun kaikki kilpailevat ja haluavat voittaa keinoilla millä hyvänsä, kaikki lopulta häviävät ja koko kilpailuyhteiskunta kokee konkurssin. Pekka Wahlstedt
|
