Rahanjakoon opiskelijapalautteen
perusteella
Yliopistot ovat päättäneet
hankkia palauteratkaisun
ulkoistettuna palveluna
kansainväliseltä toimijalta.
Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa
vuodesta 2015 lähtien kolme prosenttia
yliopistojen perusrahoituksesta
opiskelijapalautteen perusteella.
Linjaus on erittäin merkittävä,
sillä kyseessä on liki 50
miljoonan euron erä. OKM:n rahoitusmalli palkitsee
yliopistoja saman verran menestymisestä kansainvälisissä
tutkimusrahoituskilpailuissa.
Kyseessä on erityisesti opiskelijajärjestöjen vuosia
jatkuneen sitkeän julkisen lobbaamisen tulos. Sen
idealistisena tarkoituksena on ohjata yliopistot investoimaan
koulutuksen laatuun.
Olennaisinta on, että päätös opiskelijapalautteen
käyttöönotosta on tehty ja vieläpä yliopistojen rahoitukseen
sitoen. Vääjäämätön seuraus on yliopistojen
yhteisen palautejärjestelmän syntyminen ja sen kytkeminen
rahoitusmalliin.
Nyt tavoitteena on palautteen keruu kandidaatin
tutkinnon suorittaneilta tai kolme vuotta opiskelleilta
niillä aloilla, joilla tähdätään suoraan ylempään korkeakoulututkintoon.
Yksittäisiä opintojaksoja koskevat
palautemenettelyt jäävät edelleen kunkin yliopiston
oman toiminnan varaan.
Vastuu yliopistoille
Vastuun toimenpiteistä ja
jopa rahoitusmallikytkyn
luonteesta sopimisen
OKM on antanut yliopistoille.
Yksityiskohtaisien
menettelyjen pohtiminen
ja mekanismien
käyttöönoton valmistelu
on UNIFIn vuoden 2012
alussa asettaman työryhmän
vastuulla.
Näin näppärästi vastaaminen
olennaisimpaankin,
eli miten koulutuksen
laatua mitataan,
on siirretty yliopistoille.
Tämä tehtävä ei ole
kadehdittava.
Kesäkuussa yliopistojen
rehtorit päättivät
työryhmän esityksen
mukaisesti, että palauteratkaisu
hankitaan
ulkoistettuna palveluna
kansainväliseltä toimijalta.
Näin saadaan kansalliset rajat ylittävät vertailtavuudet
ja kaikkien yliopistojen kannalta neutraali
toteutus. Vakiintuneita kyselyitä on käytössä Euroopassakin.
Valmiiseen palveluun liittyminen palveluna lienee
edullisempaa kuin oman tietojärjestelmän luominen
ylläpito-organisaatioineen. Tuollaisesta yhteistyöstä
suomalaisille yliopistoille on kertynyt ehkä liikaakin
kokemusta. Nyt ajatuksena on haluttaessa mahdollistaa
palveluntarjoajan vaihtaminen.
Tavoitteena on kilpailuttaa ja päättää palautekyselypalvelun
toimittaja vielä vuoden 2012 puolella.
Aikataulu on tiukka, sillä kysely on toteutettava jo
vuosina 2013 ja 2014 riittävän tietopohjan varmistamiseksi
OKM:n rahoituspäätöksille vuodeksi 2015.
Mutta millainen kysely?
Pohjana UNIFIn työryhmällä on ollut vuonna 2009
alkanut, yliopistojen rehtorien neuvoston ja SYL:n
käynnistämä esiselvityshanke. Se huipentui syksyllä
2011 toteutettuun pilotointiin.
Eräs pilotin kysymyksistä oli ”arvioi, miten paljon
seuraavia opetusmuotoja sisältyi kandidaatin
tutkintoosi” Arvioitavia menettelyjä oli 11. Toiseen
kysymykseen ”keneltä sait opinto-ohjausta, neuvoja
ja apua kandidaatin opinnoissasi” liittyi peräti 20 ja
ohjauksen arviointiin vielä 10 kohtaa.
Tällaisen tiedon muuntaminen rahoituspohjaksi
on ilmeisen haastavaa. Koulutusten toteutusmuotojen
selvittäminen opiskelijakyselyllä ei välttämättä
ollut kovin tarkoituksenmukaistakaan. Yliopistojen
voinee olettaa tuntevan omat prosessinsa muutenkin.
Kansainväliset että kotimaiset selvitykset kertovat
ison osan koulutuksen laatumielikuvista riippuvan
opettajatuutoroinnista. Tuohon nojaavissa koulutuskulttuureissa
palautekyselyissä tiedustellaan
esimerkiksi ”kuinka usein olet kurssien ulkopuolella
keskustellut opettajien kanssa niiden sisällöistä” ja
”kuinka usein olet auttanut opiskelijatovereitasi ymmärtämään
koulutuksen sisältöjä”.
Kulttuurikuilu suomalaiseen yliopistolaitokseen
lienee merkittävä. Kyse on myös pitkälti resursseistakin,
ei pelkästä koulutusosaamisesta. Niinpä tuollaisilla
kyselyillä tuskin saavuttaisimme hyvää kotimaista
vertailtavuutta.
Näkemyksiä ja suhtautumisia kartoittavat barometrit
ovat riippumattomampia koulutusjärjestelmästä.
Eräs tällainen kysely tarkastelee edellä käsiteltyä
ohjausasiaa yksinkertaisella kysymyksellä ”oletko
saanut aikaa opettajilta, kun olet tarvinnut tukea oppimiseesi?”.
Barometrit mittaavat kokonaisvaltaista opiskelukokemusta
ja soveltunevat suomalaisenkin yliopistolaitoksen
luotaamiseen. Tästä on kokemusta parin
vuoden takaa, kun useimmat yliopistot selvittivät
CIMOn tukemina kansainvälisten opiskelijoiden kokemuksia.
UNIFIn työryhmän tavoitteena on hankkia subjektiivista
opiskelukokemusta ja oppimistulosta painottava
barometripalvelu. Yliopistoille sen on mitattava
seikkoja, joihin ne kykenevät vaikuttamaan
omilla toimenpiteillään.
Isoja haasteita on jäljellä
Yliopistojen on vielä pohdittava OKM:lle rahoituksen
jakamiseen tarjottavan indikaattorin perustekijöitä.
Lisäksi tulosten luotettavuus edellyttää opiskelijoilta
korkeaa vastausmotivaatiota. Kansainvälinen vertailtavuus
voi olla merkittävä vastauskannuste. Kaikkein
keskeisin lienee näyttö yliopistojen kehittymisestä.
teksti Olli Silvén
koulutusrehtori, Oulun yliopisto
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 36
|