Bibliometriikan pioneeri

Ranking-listat ja julkaisujen mittaaminen ovat nostaneet tietoasiantuntijoiden arvostusta. Tästä kertoo myös Maria Forsmanin valinta Vuoden tieteentekijäksi.

Maria Forsman törmäsi ensimmäistä kertaa bibliometriikkaan 1970-luvulla työskennellessään Suomen Akatemiassa. Hänen käsiinsä päätyi asiaa käsittelevä unkarilainen Scientometrics-lehti. Unkarissa oltiin jo tuolloin pitkällä julkaisutoiminnan mittaamisessa ja analysoinnissa.

1980-luvulla Forsman toimi assistenttina Tampereen yliopistossa opettaen muun muassa bibliometriikan perusteita. Varsinaisesti julkaisutoiminnan mittaaminen alkoi lyödä itsenään läpi vasta myöhemmin. Vuonna 2001 Forsman ryhtyi tekemään aiheesta väitöskirjaa Åbo Akademissa.

— Väitöskirjani Development of Research Networks - The Case of Social Capital käsittelee sitä, miten uusi käsite leviää tiedeyhteisössä ja miten tämän käsitteen ympärille muodostuu verkostoja. Verkostot tarkoittavat sekä tutkijoiden verkostoja että julkaisujen verkostoja ja tutkimusalaa kuvaavien käsitteiden verkostoja. Käytin tutkimuksessa mm. useita bibliometrisia menetelmiä, ja sillä tavoin perehdyin niihin.

Suomalaisissa yliopistoissa julkaisutoiminnan mittaamisen merkitys on ymmärretty vasta viime vuosina. Kirjastojen asiantuntijoita on pyydetty tekemään tutkimuksen arviointiin liittyviä bibliometrisiä analyysejä mm. Aalto-yliopistossa, Helsingin yliopistossa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Helsingin yliopiston tutkimushallinnosta käännyttiin kirjaston puoleen nelisen vuotta sitten yliopiston kansainvälisen tutkimuksen ja jatkokoulutuksen arvioinnin myötä. Maria Forsmanista tuli kirjaston edustaja arvioinnin ohjausryhmään. Kansainvälistymisen paineet, opetus- ja kulttuuriministeriön suunnasta tulevat vaatimukset ja rankinglistat ovat nostaneet tieteen mittaamisen arvoon arvaamattomaan.

Forsmanista on tullut bibliometriikan matkasaarnaaja. Hän on pitänyt luentoja kotimaisissa ja kansainvälisissä seminaareissa, kouluttanut kirjastoammattilaisia julkaisujen analysoinnin saloihin sekä kirjoittanut aiheesta tieteellisiin ja ammatillisiin lehtiin.

Julkaisufoorumi on nyt ok

”Money talks” on kulunut sanonta, mutta se sopii tähänkin yhteyteen. Pääseminen osaksi yliopistojen rahoituspohjaa on nostanut kummasti julkaisutoiminnan mittaamisen arvostusta sekä samalla myös tietoasiantuntijoiden merkitystä. Julkaisufoorumin luokitukset tulevat yliopistojen rahoitusmallin osatekijöiksi 2015.

Valitessaan Maria Forsmanin Vuoden tieteentekijäksi Tieteentekijöiden liitto arvosti sitä, että Forsman on tuonut esiin bibliometrisiin menetelmiin, erityisesti viittausanalyysiin liittyvää kritiikkiä ja ongelmia mm. yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien kannalta. Tässä hän on tehnyt hyvää yhteistyötä tutkijoiden kanssa.

Forsmanin mielestä Julkaisufoorumi on nyt suhteellisen hyvässä jamassa. Kritiikkiä on kuunneltu ja sitä on otettu huomioon tasoluokituksissa. Uudet tieteenalakohtaiset paneelit on juuri valittu.

— Julkaisufoorumia pitää vaan oppia käyttämään oikein. Sitä ei tule hyödyntää yksittäisten tutkijoiden tehtävien täytöissä.

Forsman näkee foorumiluokituksen hieman ongelmallisena uusien nousevien tieteenalojen kannalta. Pimentoon voivat myös jäädä vaihtoehtokustantajien julkaisut.

— Olennaista Julkaisufoorumin käyttökelpoisuuden ja tulevaisuuden kannalta on se, miten tiedeyhteisö on mukana se kehittämisessä ja kriittisestikin arvioiden vie sitä mahdollisimman hyvään suuntaan.

Tutkijayhteisön kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää myös kirjastoaineiston hankintojen kannalta. Kansainvälisten elektronisten aineistojen hintojen nousu on syönyt julkaisujen hankintamäärärahoja. JUFO:n tasoluokitusta käytetäänkin jo apuna aineiston valinnassa, missä piilee vaara, että kirjastojen aineistot yksipuolistuvat valtakunnallisesti.

Tutkijapalvelut ja tutkimusdata

Yliopistojen kirjastojen tutkijapalvelujen merkitys on korostunut samaa tahtia julkaisujen rankkauksen ja kansainvälisten vaateiden myötä. Johtava tietoasiantuntija Maria Forsman on perustanut Suomen tieteellisen kirjastoseuran tutkijapalveluiden työryhmän ja ollut sen puheenjohtajana vuodesta 2010.

— Kirjastotyö muuttuu jatkuvasti vaativammaksi. Tämä näkyy muun muassa siinä, että yliopistokirjastojen asiantuntijoista alkaa olla yhä suurempi osa tohtoreita.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston kirjastossa on informaatiotutkimuksen alalta väitelleiden lisäksi eri tieteenalojen tohtoreita: filosofian tohtoreita mm. kemian alalta, yhteiskuntatieteen tohtoreita, teologian tohtoreita. Lisäksi väitöskirjantekijöitä on useampia.

— Jatkokouluttautuneita on ollut tieteellisissä kirjastoissa aina, mutta nyt taas tohtorin tutkintoa arvostetaan enemmän. Kun on itse tehnyt jatkotutkinnon, ymmärtää paremmin tutkijoiden tarpeita. Samoin tuntuu, että tutkijat kuulevat herkemmällä korvalla toisia tohtoreita. Ymmärrys kasvaa puolin ja toisin.

— Tutkijat myös kysyvät meiltä kirjastosta sellaista, mitä eivät kehtaa kysyä toisilta tutkijoilta tai väitöskirjan ohjaajilta.

Tutkijapalvelujen kehittämiseen on vienyt myös tutkimusdataan liittyvät kysymykset. Suomen Akatemia alkoi edellyttää aineistonhallintasuunnitelmaa viitisen vuotta sitten. Myös kansainväliset rahoittajat ja jotkut lehdet vaativat, että data on tallessa. Open Access Suomessa vietti juuri 10-vuotisseminaaria. Avoimen julkaisemisen saralla on tapahtunut ja tapahtuu paljon.

— En ihmettelisi, jos tutkimusdatan saatavuus tulisi joskus yhdeksi yliopistojen rahoituksen mittariksi, Forsman veikkaa.

Bibliometriikan jälkeen altmetriikka?

Rahoitusmalli ohjaa nykyisin niin paljon yliopistojen toimintaa, että sen prosenttiosuuksien välimaastoon ei kannata solahtaa. Nyt on puhuttu paljon mm. siitä, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei näy rahoitusmallissa. Forsman on odottanut, että yhteiskunnallisen vaikuttaminen, esimerkiksi populaari kirjoittaminen, saataisiin mukaan edes pienellä osuudella.

— Helsingin yliopiston kansainvälisen arvion yhteydessä laskimme mm. tutkijoiden julkaisumääriä. Kun otettiin mukaan kaikki julkaisutyypit, eniten artikkeleita kirjoitettiin Helsingin Sanomiin. Kärkeen mahtuivat myös muun muassa Hufvudstadsbladet ja Tieteessä tapahtuu -lehti. Olisi tärkeää, että myös tätä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumista arvostetaan, kun yliopisto saa rahaa, Forsman toteaa.

Nyt on alettu keskustella myös siitä, pitäisikö sosiaalinen mediakin noteerata. Bibliometriikan jälkeen seuraava kuuma ala voi olla altmetriikka eli ”alternative (biblio)metrics” tai ”article level bibliometrics”. Keskustelu tästä putkahti esille vuonna 2010 tutkijoiden kansainvälisenä manifestina.

— Miten artikkeliin reagoidaan sosiaalisessa mediassa? Mikä sija on yleensä verkossa käytävällä keskustelulla? Mihin julkaisuluokkaan blogikirjoitukset luokitellaan? Forsman luettelee uusia kysymyksiä.

Kaikkea tätä on vaativampaa mitata kuin perinteisten julkaisujen määriä. Silti Forsman näkisi mielellään, että sosiaalinen media otettaisiin jollakin tavoin huomioon yliopistojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta arvioitaessa. Sekin on nykypäivää.

Sosiaalisessa mediassa ”tykkäämisen” manipulointi on suhteellisen helppoa. Jokin julkaisu saadaan tällä tavoin nousemaan ”päivän listauksessa”.

— Tämä pitää vaan tiedostaa. Kirjastoammattilaisen asiantuntijatyötä tarvitaan tässäkin.

Manipulointia näkyy toki perinteisissäkin viittaustietokannoissa. Ranking-listat vievät kiristyvään kilpailuun ja kansainvälisessä tutkimuseettisessä keskustelussa on huomattu vippaskonstien yleistyminen.

— Kirjastoissa tunnemme tietokantojen sisällöt sekä näemme paremmin mahdolliset vilppiepäilyt.

Kirjastoissa tehdään jo nyt paljon yliopistollisten tehtävien täyttöön liittyviä analyysejä. Tietoasiantuntijoiden objektiivisuutta arvostetaan.

Hyvät kirjastopalvelut ovat valtti

Helsingin yliopiston keskustakampuksen Kaisa-kirjasto on arkkitehtuurikilpailuissa palkittu helmi. Sen suunnittelussa kuunneltiin myös käyttäjien ja kirjaston työntekijöiden mielipiteitä. Johtavan tietoasiantuntijan kauniin työhuoneen isosta ikkunasta näkyy opiskelijoiden valoisa lukutila. Mukavilla tuoleilla riittää istuja aamusta iltaan.

— Hyvät kirjastopalvelut ovat valtti. Esimerkiksi kansainväliset opiskelijat katsovat netistä, missä on hyvä kirjasto ja valitsevat vaihto- tai opiskelupaikan sen perusteella.

Maria Forsmanin mielestä kirjastojen merkitys pitäisi nähdä paremmin myös siinä, miten opiskelijat valmistuvat. Hallituksen rakennepaketissa puhutaan lähinnä vaan ympärivuotisen opetuksen lisäämisestä. Kirjastoja käytetään jo nyt ympärivuotisesti.

— Täällä on opiskelijoita juhannukseen saakka. Heinäkuussa on hiljaisempaa, mutta heti elokuussa taas vilkastuu. Kirjasto ei ole koskaan tyhjä.

Rekrytointikielto haittaa toimintaa

Helsingin yliopistossa on ollut voimassa muuta henkilöstöä koskeva rekrytointikielto kesästä 2012 lähtien. Maria Forsmanin mukaan tämä näkyy kirjastojen arjessa monin tavoin.

— Kun joku jää eläkkeelle tai lähtee muualle, pitää todella perustella tarvetta uuden palkkaukseen. Vain muutamaan tehtävään on saatu täyttölupa keskushallinnosta. Määräaikaisuuksia päättyi paljon vuoden vaihteessa. Muutaman useita vuosia kirjastossa työskennelleen yliopisto vakinaisti, mutta monen tehtävät liittyivät kirjaston organisaatiomuutokseen, ja heidän täytyi lähteä.

Väen vähyys näkyy mm. siinä, että tietoasiantuntijat tekevät myös sellaisia rutiinitöitä, joihin ei tarvita alan koulutusta. Tämä aika on pois muusta koko ajan laajentuneesta tehtäväkentästä.

Rekrytointikielto nousi esille Helsingin yliopiston tieteentekijöiden järjestämässä Agoratilaisuudessa 26. syyskuuta. Tietoasiantuntija Iiris Karppinen kertoi, että perhe- ja opintovapaiden sijaisuuksiin ei saada ottaa väkeä.

Helsingin yliopiston henkilöstöjohtaja Kira Ukkonen valitteli yliopiston tiukkaa taloutta.

— On yritetty pitää linja, että ketään ei irtisanota eikä lomauteta. Esimiehet kysyvät, voidaanko yt:t käynnistää ja on sanottu, että ei voida. Mutta jollakin konstilla pitää saada palkkarahat riittämään.

— Keskushallintoon on tullut tuhatkunta täyttölupahakemusta. En tiedä, mistä puhutaan, kun sanotaan, ettei ole saatu vanhempainvapaan sijaisia.

Agora-tilaisuuden juontajana toiminut kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto kysyi, koska rekrytointikielto päättyy. Ukkosen mukaan se päättyy sitten, kun yliopiston johto siitä päättää.

teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro

• Painetussa lehdessä sivu 22