8/14

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     
     

    900 tohtoria vailla työtä

    Tohtorien työttömyyden kasvaminen johti kirjalliseen kysymykseen. OKM teettää ensi vuonna selvityksen tohtoreista työelämässä.

    Tohtorien työttömyys on noussut selvästi. Elokuussa työttömänä oli 912 tohtoria ja syyskuussa 856. Kasvua on viime vuoden elokuuhun verrattuna 30 prosenttia.

    Aloittain tarkasteltuina erityisen huonosti työllistyivät luonnontieteilijät. Biologian ja biokemian tohtoreita on työttöminä 139. Myös kemiasta ja fysiikasta väitelleitä oli runsaasti työttöminä.

    Tieteentekijöiden liiton aiheesta tekemä tiedote (2.10.) herätti runsaasti huomiota. Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) on tehnyt aiheesta kirjallisen kysymyksen työministeri Lauri Ihalaiselle.

    Siinä Alanko-Kahiluoto kysyy muun muassa sitä, mitä ministeri aikoo tehdä kääntääkseen korkeasti koulutettujen työllisyyden nousuun.

    Ihalaisen vastaus ei ehtinyt Acatiimiin ennen sen menoa painoon.

    Ei jakoa aloittain

    Työministeriön lisäksi kysymyksiä voi esittää myös opetus- ja kulttuuriministeriöön, joka sopii yliopistojen kanssa nykyisestä tohtorikoulutustavoitteesta, joka on 1 635 tohtoria vuodessa. Onko tämä liikaa?

    — Se on hyvä kysymys, vastaa opetus- ja kulttuuriministeriön tiedepolitiikan vastuualueen yksikönjohtaja Riitta Maijala.

    — Luku perustuu aikanaan perinpohjaiseen kartoitukseen odotetusta tarpeesta ja yliopistojen oma arvio tulevista jatko-opiskelijamääristä. Nyt arviota ollaan päivittämässä seuraavalle sopimuskaudelle.

    Tällä hetkellä tohtoreiden tutkintotavoitteita ole jyvitetty aloittain, vaan asia on jätetty yliopistojen itsenäiseen harkintaan. Maijalan mukaan tulevissa neuvotteluissa tullaan pohtimaan myös sitä, pitäisikö päätökset tehdä keskitetysti.

    — Mutta tämä ei ole yksinkertainen asia. Voisi ajatella, että yliopistoilla olisi paras näkemys siitä, miten tutkimusalat kehittyvät ja minkä alan osaajia tarvitaan.

    Työryhmiä ja selvityksiä

    Valmistuneiden tohtorien tilastoja katsoessa huomiota kiinnittää myös ulkomaan kansalaisten kohonnut osuus tohtorin tutkinnon suorittaneista. Kun valmistuneista tohtoreista oli ulkomaan kansalaisia vuonna 2000 noin 8 prosenttia, vuonna 2012 luku oli jo 18 prosenttia.

    Ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvua tohtorien työllistymiseen ei ole selvitetty, mutta Maijala sanoo sen tulevan varmasti vastaan hänen johtamassaan tutkijanuratyöryhmässä, joka miettii keinoja työvoiman liikkuvuuden parantamiseksi yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja valtion tutkimuslaitosten välillä sekä ensi vuonna käynnistyvässä Tohtorit työelämässä -selvityksessä.

    Lisäksi tohtoreiden tarvetta selvitetään eri koulutustasojen tarpeita ennakoivassa työryhmässä, jonka yksi alajaosto pohtii erityisesti tohtorikoulutettavien tarvetta tulevaisuudessa.

    — Kun yliopistojen kanssa sovitaan tohtorikoulutuksen jatkosta, ollaan jo viisaampia, Maijala toteaa.

    Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen esimies professori Hannu Koskinen sanoo kuitenkin käytännössä kaikkien heiltä valmistuvien tohtorien löytävän töitä.

    — Kaikki halukkaat ovat saaneet post doc -paikan, osa Suomesta, osa ulkomailta, Koskinen kertoo.

    Kyse voi kuitenkin olla laihasta lohdusta, sillä lyhimmillään paikalla on kestoa vain muutamia vuosia. Jos sen jälkeen ei löydy uutta paikkaa tai rahoitusta, edessä on töiden etsiminen yliopiston ulkopuolelta.

    Tohtorinhattu imago-ongelmana?

    Kaikki tohtorit eivät voi työllistyä yliopistoihin. Toisaalta kuitenkin valitetaan, etteivät yliopiston ulkopuoliset työantajat osaa arvostaa tohtoreiden ammattitaitoa.

    Acatiimi kysyi tohtorien osuuksia muutamissa ylipiston ulkopuolisissa asiantuntijaorganisaatioissa. OKM:ssa tohtoreita tai lisensiaatteja on 12 prosenttia akateemisista työntekijöistä. (Emerituskansleri Kari Raivion raporttiin tutkitun tiedon hyödyntämisestä päätöksenteossa sisältyy osio, jossa on tarkemmin selvitetty tutkijakoulutuksen saaneiden virkamiesten määrää muun muassa ministeriöissä.) Suomen Akatemiassa tutkijakoulutuksen saaneita on 32 prosenttia, mutta määrä on ollut hienoisessa nousussa. VTT:ssä tutkijoista tohtoreita on 31 prosenttia.

    Vertailun vuoksi: Koneen edellisen 10 vuoden aikana Suomessa rekrytoimista yli 500:sta akateemisesti koulutetusta henkilöstä tohtoreita on ollut 2,9 prosenttia ja lisensiaatteja 5,5 prosenttia.

    Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n kilpailukyky- ja kasvu vastuualueen johtaja Leena Mörttisen mukaan yritysmaailmaan hakeutuvan tohtorin tulisi onnistua antamaan itsestään mukautumiskykyinen vaikutelma.

    — Liike-elämässä saatetaan vierastaa liikaa teoreettisuutta, sellaista vaikutelmaa, että ihminen on perehtynyt vain yhteen asiaan.

    Hän kehottaakin tohtoreita markkinoimaan itseään halukkaina oppimaan uutta.

    – Yritykset ovat kiinnostuneita osaavista ihmisistä, jotka ymmärtävät miten liiketoiminnassa tehdään tulosta.

    Onko tohtoreilla siis imago-ongelma?

    — Kuten muidenkin, myös tohtorin tulisi osata perustella, miksi juuri hän sopisi hakemaansa paikkaan. Pelkkä tutkinto ei yleensä riitä.

    Professoriliiton puheenjohtaja Maarit Valo heittää Professoriblogissa pallon myös yliopistoille.

    ”Yliopistojen olisi kunnolla markkinoitava tohtoreiden osaamista. Ihan aluksi yliopistot voisivat uudistaa tohtorin tutkintotodistuksen. Nykyisessä todistuksessa ei lue mitään siitä, mitä tohtori osaa”, Valo kirjoittaa.


    ?x3 - Miten tohtorien työllisyyttä voitaisiin parantaa?

    — Työantajien ja tohtorien tarpeiden pitäisi saada kohtaamaan paremmin. Työnantajilta tämä edellyttäisi ennakkoluulottomampaa suhtautumista tohtoreihin. Tohtoriopiskelijoiden taas kannattaisi miettiä myös tutkimuksen sovellusmahdollisuuksia pelkän perustutkimuksen sijaan.
    Päivi Kaikuranta
    asiantuntija, Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimisto

     

    — Keskeisintä olisi helpottaa tohtorien siirtymistä akateemisen maailman ulkopuolelle, paitsi yrityksiin myös julkisiin toimijoihin, kuten ministeriöihin. Toinen osa ratkaisua olisi parantaa yliopistojen työsuhteita: tutkijoiden työsuhteet voisivat olla useammin vakinaisia tai ainakin nykyistä pidempiä, vaikka projektit vaihtuisivatkin.
    Petri Koikkalainen
    akatemiatutkija, Lapin yliopisto

     

    — Yliopistojen tulee valita tohtorikoulutettavat oikeita ja tiukkoja kriteerejä käyttäen. Koulutettavien intohimon ja motivaation on oltava paikallaan. Tutkijakoulutuksen osana on oltava työelämätaidot sekä parin kuukauden työelämäharjoittelu. Valtiohallinnon tulee työllistää enemmän tohtoreita.
    Marja Makarow
    tutkimuksen ylijohtaja, Suomen Akatemia


    teksti Juha Merimaa

    • Painetussa lehdessä sivu 6