Yliopistolaiset eläkeuudistuksessa
Perjantaita 26.9.2014 vasten yöllä
tehtiin työmarkkinaosapuolten välillä
sopimus vuoden 2017 työeläkeuudistuksesta.
Sopijaosapuolina olivat
käytännössä Eteläranta (EK ja sitä
seuranneet julkiset työantajat) ja
Hakaniemi (lähinnä SAK ja sitä tukenut
STTK). Keskusjärjestömme Akava ei
hyväksynyt eläkesopimusta.
Pääministeri Stubbin hallitus ”siunasi” osaltaan eläkesopimuksen
26.9.2014. Nyt on käynnissä kiivas eläkelakimuutosten
valmistelu. Yhtään uudistuspykälää
ei vielä ole lopullisesti kirjoitettu. Akava on mukana
lakimuutoksen valmistelussa. Eduskuntahan sitten
sanoo lopullisen sanan uudistuksessa. Eläkelakimuutosesitys
annettaneen eduskunnalle vuoden 2015 lopulla.
Voimaan uudistus tulee sopimuksen mukaan
1.1.2017. Matkan varrella saattaa kuitenkin tulla vielä
esteitä tai hidasteita. Vielä siis on syytä pyrkiä vaikuttamaan
uudistukseen. Tämä koskee erityisesti jäljempänä
kuvattua karttumaa.
Eläkeuudistus koskee lähtökohtaisesti samalla tavalla
kaikkia työeläkelakeja ja työntekijöitä. Julkisella
puolella on eräitä erikoisuuksia, mutta ne eivät tule
muuttamaan kokonaiskuvaa. Yliopistolaisia ja muita
tutkijoita uudistus koskee täysimääräisesti. Tietenkin
on niin, että nuoremmilla pätkätyöntekijöillä on paljon
läheisimpiäkin murheita kuin eläkekysymykset.
He ehtinevät vielä kokea uusiakin eläkeuudistuksia,
ehkä jo vuonna 2025.
Eläkesopimuksessa käsitellään monia asioita kuten
tärkeätä eläkkeiden rahoitusta, eläkeyhtiöiden
taloutta, kuntoutusta ja työterveydenhoitoa. Yliopistolaisten
kannalta olennaisimmat uudistuksessa ovat
kuitenkin eläkkeen saamisedellytykset sekä eläkekarttuma
ja sen vaikutus eläkkeen suuruuteen. Niihin
keskitytään tässä jutussa.
Eläkeikä
Vanhuuseläke on yliopistolaisten ja muiden tutkijoiden
pääeläkelaji. Vanhuuseläkkeen saaminen edellyttää,
että on täyttänyt eläkeiän. Vanhuuseläkeikä on
nykyisin 63—68 vuotta. Tänä aikana voi siirtyä joustavasti
vanhuuseläkkeelle pääasiassa oman valintansa
perusteella. Tietenkin työn mahdollinen päättyminen
vaikuttaa asiaan. Monella on lisäksi henkilökohtainen
eläkeikä 63—65 ikävuoden väliltä. Henkilökohtainen
eläkeikä ei määritä kuitenkaan vanhuuseläkkeen
saamisedellytyksiä, vaan eläkkeen suuruutta ja
laskentatapaa. Työskentelemällä henkilökohtaiseen
eläkeikään, saa vähän paremmalla tavalla lasketun
eläkkeen. Selvyyttä ei vielä ole, miten tämän laskentatavan
käy edessä olevassa eläkemyllerryksessä.
Eläkeikäuudistus merkitsee sitä, että vuonna
1955 ja sen jälkeen syntyneiden eläkeikää nostetaan
1.1.2017 alkaen 3 kuukautta jokaista syntymävuosiluokkaa
kohden. Eli vuonna 1962 syntyneillä eläkkeen
alaikäraja on 65 vuotta. Vastaavasti yläikärajaa
nostetaan 70 ikävuoteen (tosin vain tasavuosi kerrallaan),
josta tulee myös eroamisikä.
Eläkeikäuudistuksen keskeinen tavoite on nostaa
koko työvoiman tosiasiallista eläkkeellesiirtymisikää
1,5 vuodella 62,4 vuoteen 2025 mennessä. Yliopistolaiset
jatkavat yleisesti pitkään työuraansa. Heidän
nykyinen eläkkeellesiirtymisikänsä on korkeampi
kuin tavoiteltu keskimääräinen 62,4 vuotta. Yleisesti
voidaan todeta, että yliopistolaiset ja muut tutkijat
ovat vastanneet tähän mennessä kiitettävästi kutsuun
työurien pidentämisestä loppupäässä. On tietenkin
niitä, jotka haluavat siirtyä vanhuuseläkkeelle ennen
65 ikävuotta. On myös sellaisia yliopistolaisia, jotka
haluavat työskennellä yli 68 ikävuoden. Näistä lähtökohdista
eläkeikäuudistus ei ole suurelle osalle yliopistolaisista
mikään uhkakuva.
Muita eläkkeellesiirtymismuotoja
Syyskuisen eläkesopimuksen mukaan osa-aikaeläke
korvataan osittaisella vanhuuseläkkeellä, johon on
oikeus 61 ikävuoden jälkeen. Sen suuruus on lähtökohtaisesti
25 tai 50 prosenttia eläkkeen alkamiseen
mennessä karttuneesta eläkkeestä, johon tulee vielä
ns. varhennusvähennys. Osa-aikatyön edellytyksestä
luovutaan.
Eläkesopimus sisältää työuraeläkkeen eli ”sankarieläkkeen”.
Se saantiedellytyksinä ovat vähintään
63 vuoden ikä, työkyvyttömyyseläkettä (joka
siis jatkaa olemassaoloaan) lievempi työkyvyn
aleneminen ja vähintään 38 työeläkevakuutettua
vuotta pääasiassa raskaissa töissä.
Saamisedellytykset ovat niin tulkinnanvaraisia,
että ”sankarieläkkeen” soveltamisessa on ennustettavissa
riitoja. Täysin epäselvää on, kuinka paljon
tätä kautta tullaan menemään eläkkeelle. Eivät
akateemiset ole kuitenkaan poissuljettuja ”sankarieläkeläisten”
joukosta.
Karttuma — eläkkeen suuruus
Nykyiset eläkekarttumat ovat ikäsidonnaisia: ikä alle
53 vuotta karttuma 1,5 %, ikä 53 – 62 vuotta karttuma
1,9 % ja ikä yli 63 vuotta karttuma 4,5 % eli todellinen
superkarttuma. Karttumaporrastuksen taustalla on
ollut kannustin työuran jatkamiseen. Tämä on toiminut
hyvin akavalaisten osalta. Tätä ei sovi vähätellä.
Sen sijaan muiden työntekijöiden osalta syystä tai
toisesta tilanne ei ole ollut samanlainen.
Hakaniemen ja Etelärannan solmima eläkesopimus
merkitsee sitä, että vuoden 2017 alusta siirrytään
kaikkien osalta yhteen karttumaprosenttiin eli 1,5
%:iin. Yhdessä yössä tapahtuu siis varttuneemmalla
väellä vuosikarttumassa kutistuminen kolmannekseen
nykyisestä. Vuositasolla pudotusta on 3 prosenttiyksikköä.
Uudet säännökset johtavat siihen, että työskentely
63 ikävuoden jälkeen tuo vähemmän työeläkettä
nykytilaan verrattuna. Tämä ei mitenkään kannusta
pidentämään työuria loppupäästä. Tässä uudistus toimii
siis päinvastoin. Tämä oli perimmäinen ja oikeastaan
ainoa syy, miksi keskusjärjestömme Akava ei
voinut hyväksyä eläkesopimusta.
Karttumamuutos ei luonnollisestikaan koske
maksussa olevia eläkkeittä eikä työssä olevilla ennen
1.1.2017 ansaittua eläketurvaa, joka siis säilyy.
Vuodesta 2017 alkaen tulee uusi karttuma. Tilannetta
tasoittavat ns. lykkäyskorotusta koskevat muutokset.
Vertailuja nykylain ja
uuden sopimuksen mukaisten
eläkkeiden suuruudessa
Eläkkeen suuruuden laskeminen/arvioiminen on monimutkaista.
Vielä ei edes tiedetä kaikkia uudistukseen sisältyviä
tekijöitä. Jäljempänä on kuvattu aivan lyhyesti pääasiassa
Eläketurvakeskuksen (ETK) laskemiin perustuvia korvausastemuutoksia
nykylain ja uuden sopimuksen mukaan.
(Eurot eivät kuitenkaan ole ETK:n laskelmista.)
- Henkilö jää 65-vuotiaana eläkkeelle vuoden 2019 alusta.
Korvausaste putoaa noin 6 prosenttiyksikköä nykylakiin
verrattuna, eläke on 3 500 euroa kk-ansiolla noin 210
euroa pienempi (esimerkki ei perustu ETK:n laskelmiin).
- Henkilö jää eläkkeelle 64 v 6kk ikäisenä (tämä alin
eläkeikänsä) vuonna 2024. Korvausaste putoaa 4 prosenttiyksikköä
nykylakiin verrattuna, eläke on 4 000 euroa
kk-ansioilla 160 euroa pienempi.
- Henkilö jää eläkkeelle 69 vuoden ikäisenä vuonna
2029. Korvausaste putoaa 3 prosenttiyksikköä nykylakiin
verrattuna, eläke on 5 000 euroa kk-ansiolla 150 euroa
pienempi.
- Henkilö jää eläkkeelle 65v 2kk ikäisenä vuonna 2030.
Korvausaste putoaa 6 prosenttiyksikköä nykylakiin
verrattuna, eläke on 6 500 euron kk-ansiolla 380 euroa
pienempi.
- Henkilö jää eläkkeelle 68-vuotiaana vuonna 2033. Korvausaste
putoaa 7 prosenttiyksikköä nykylakiin verrattuna,
eläke on 7 500 euron kk-ansiolla 525 euroa pienempi.
Jos henkilö ei käytä oikeuttaan vanhuuseläkkeeseen
(65-vuotiaana), karttunutta eläkettä tarkistetaan 0,4
prosentin lykkäyskorotuksella jokaista lykkäyskuukautta
kohti (nykyisin lykkäyskorotuksen ikäraja on
68 vuotta). Lykkäyskorotuksen vaikutus on kuitenkin
selvästi superkarttumaa vähäisempi. Lievästi tasoittavana
tekijänä on myös ikävälillä 53—62 vuotta
31.12.2025 saakka siirtymäkauden korotettu karttuma
1,7 prosenttia.
Tässä vaiheessa ei voi olla täyttä selvyyttä siitä, miten
yliopistolaiset ja muut tutkijat siirtyvät eläkkeelle
vuodesta 2017 eteenpäin. On varmasti sellaisia, jotka
eivät välitä karttumaprosenteista ja jotka ovat hyvillään
siitä, että voivat jatkaa 70-vuotiaaksi. Varmasti
on myös sellaisia, jotka lopettavat työuransa eläkeuudistuksen
johdosta suunniteltua aikaisemmin.
20.10.2014
teksti Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
- Painetussa lehdessä sivu 10
|