Vaikuta, viesti ja kansainvälisty

Tieteentekijöiden liitto järjesti 19. lokakuuta seminaarin Communicate, Influence and Internationalize. Seminaarin aluksi julkistettiin Vuoden tieteentekijä. Liiton puheenjohtaja Petri Koikkalainen esitteli valinnan perustelut. Erinomaisten ehdokkaiden joukosta liiton hallitus päätyi erikoistutkijan Mari K. Niemen valintaan.

"Neron leimauksen" ja muun palkitsemisen jälkeen Mari K. Niemi piti puheen, jossa hän korosti tutkijoiden sanomisen vapautta ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. (Ks. henkilöjuttu s. 18). Niemi oli erityisen huolissaan pätkätutkijoiden uran näköalattomuudesta, epävarmuudesta ja lyhytjänteisyydestä.

- Meidän vihollisiamme ovat ymmärtämättömät leikkaukset tieteeseen, koulutukseen ja innovaatioihin.

- Ja aivan erityinen vihollisemme on tieteen, siis tutkitun tiedon, arvostuksen aleneminen yhteiskunnassa, Niemi totesi puheensa lopussa.

Tieteen arvostus päätöksenteossa pohjamudissa

Tutkitun tiedon arvostuksen alamäestä jatkoi seuraava puhuja, kirjailija, tiedetoimittaja FT Tiina Raevaara. Raevaara on saanut kirjallisuuden Runeberg-palkinnon vuonna 2011 ja hän kirjoittaa Suomen Kuvalehteen tiedeasioihin painottuvaa blogia ja kolumnia.

Raevaara rytmitti esityksensä neljään väitteeseen. Ensimmäinen oli se, kuinka tärkeää tutkijan on kertoa tutkimuksestaan muillekin kuin kollegoille. Silti tutkijaa ei oikein vielä palkita tästä tehtävästä eikä sen hyvä suorittaminen meritoi tutkijanuralla samalla tavoin kun opettaminen tai tutkiminen. Keinoja kyllä koko ajan pohditaan.

Toisena väitteenä Raevaara esitti, että vaatimus tutkijan roolin muuttumisesta on jakanut tieteentekijät kahtia.

- Toiset pyrkivät saamaan puheenvuoronsa entistä näkyvämmäksi - brändäytymään, menemään someen, vääntämään rautalangasta, mitä hyötyä tutkimuksesta todella on. He tekevät sitä, mihin tutkijoita on nyt kannustettu. Toiset ärsyyntyvät siitä, että brändipuheilla tiede pakotetaan hyödykkeeksi.

Raevaaran mielestä molemmat ryhmät ovat oikeassa.

- Tiede on hidasta, ja löytöjen merkitys näkyy vasta ajan kanssa. Siksi näennäistä turhuuttakin pitää puolustaa. Tarvitaan villiä ja vapaata tutkimusta. Toiset kokevat tieteen brändäysyritykset vaivaannuttavina ja tieteen olemusta vääristävinä. Tiede on hidasta ja tylsää - miksi siis väittää muuta? Ja mistä edes ottaa facebookkaamiseen, kun aikaa tutkimuksen teollekin on aivan liian vähän?

- Ja silti: on tosiaan pakko yrittää. On tyhmää huutaa "väärin sammutettu", jos ei itse tee mitään.

Kolmannessa väitteessä Raevaara erotteli tieteen julkisuuden kaksi pyrkimystä. Ensimmäisessä yritetään saada tutkimustulokset vaikuttamaan, eli yritetään muuttaa maailmaa paremmaksi tieteen avulla. Toinen pyrkimys on halu parantaa itse tieteen mainetta, eli saada tieteelle näkyvyyttä ja muistuttaa sen tärkeydestä.

Neljäs väite oli se, että molemmat pyrkimykset ovat juuri nyt tärkeitä. Raevaaran mielestä tieteen ja tutkimuksen arvostus päätöksenteossa on Suomessa juuri nyt jossain pohjamudissa.

- Rahat ja toimintamahdollisuudet viedään, tutkijoiden viestit eivät mene läpi, lakeja ja ehdotuksia ei valmistella kunnolla, vaan ensin toimitaan luulojen ja toiveiden parissa, jälkeenpäin katsotaan, mitä oikeasti tapahtui.

Raevaara kertasi viime aikojen sanomisia poliitikkojen suusta. "Jos aikoinaan professorilla oli kolme syytä olla professori - kesä-, heinä- ja elokuu - niin jatkossa näin ei enää ole." "Monesti pienemmällä rahalla saa enemmän vaikuttavuutta. Omista kokemuksistani tiedän, että niukkuus luo myös luovuutta. Tämä on pitkälle asennekysymys."

Raevaaran viides väite oli se, että tieteen merkitys ihmiskunnalle tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa.

- Ihmiskunnan haasteet hallitaan vain tieteellä, ehkä tieteen merkitys korostuu tulevina aikoina. Tulevaisuus tuntuu paitsi vaikealta ennustaa, myös uhkaavalta.

- Suomi ei jatkossakaan pärjää sotakorvausajan teollisuudella, vaan bisneksenkin kannattaa siirtää katse entistä enemmän tutkimuspohjaisiin innovaatioihin. Täytyy pitää huoli siitä, että meillä on korkeakoulutettuja osaajia mahdollisimman monelta eri alalta - ja että elävää tutkimusta tehdään mahdollisimman monella tieteenalalla.

Lopuksi Tiina Raevaara esitti toiveensa tieteentekijöille.

- Tärkeää ei ole kertoa vain tieteen tuloksista. Koko ajan on aiempaa tärkeämpää muistuttaa siitä, mitä tiede pohjimmiltaan on. Se on tiedonhankintajärjestelmä, ja hiottu maailman parhaaksi tiedonhankintajärjestelmäksi. Se ei ole uskonto, mielipide, todellisuudesta irrallaan oleva teoretisointi, vaan tiedonhankintajärjestelmä, ja yhteiskunta, joka ei hyödynnä sitä, on typerä.

- Älkää siis kertoko pelkästään tuloksista, vaan kertokaa, miten tiedettä tehdään.

- Älkää tapelko keskenänne. Arvostakaa niitä, jotka menevät julkisuuteen kertomaan tieteestä ja tutkimuksesta.

Miksi Suomeen ja Suomesta pois

Seminaarin toinen puolisko oli kokonaan englanninkielinen ja keskittyi kansainvälisiin asioihin. Tieteentekijöiden liitto on tehnyt selvityksen niiden jäsenten asemasta, jotka eivät ole Suomen kansalaisia. MBAopiskelija Sanna Hoikka esitteli kyselyn tuloksia. Epävarmuus työsuhteen jatkuvuudesta ja englanninkielisen tiedon vähyys vaivaavat ulkomailta Suomeen muuttaneita tieteentekijöitä. Kyselyn tuloksista oli englanninkielinen juttu viime Acatiimi -lehdessä.

Tieteentekijöiden liitossa toimii International Group. Sen jäsen väitöskirjatutkija Peter Holley kertoi seminaariyleisölle kokemuksistaan ja siitä, miksi tuli Suomeen.

- I met a lady, kertoi Holley tulonsa pääsyyn. Myös suomalaisen koulutuksen laatu oli kiirinyt nuoren miehen korviin.

Hän esitteli seminaariyleisölle taulukoita ulkomaisten opiskelijoiden ja kansainvälisen henkilöstön määristä suomalaisissa yliopistoissa. Eniten muualta tullutta henkilöstöä on Aalto-yliopistossa (27 %) ja Helsingin yliopistossa (21 %). Luonnollisesti aika kaukana vielä ollaan eurooppalaisten huippuyliopistojen määristä.

Peter Holley kertoi siitä, kuinka häneltä edelleen kysytään: "Kauanko aiot olla täällä"? Muualta tulleita pidetään vierailijoina, vaikka Tieteentekijöiden liiton kysely osoitti, että 56 prosenttia vastaajista ei aio muuttaa pois.

- 10 vuoden olo täällä ei ole saanut kollegoita vakuuttuneeksi, että Suomessa on aikomus myös olla ja pysyä. Tämä on hieman epämukavaa, Holley totesi. Silti hän sanoi rakastavansa täällä asumista.

Viime aikoina media on uutisoinut aivovuodon kiihtymisestä. Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen- Anttila antoi alkusyksystä ilmiölle kasvot, kun kertoi lähtevänsä Edinburghin yliopistoon.

Hämeen-Anttilan lähdön perimmäinen syy on skotlantilaisyliopiston tarjoama tutkimusympäristö. Mutta päätökseen vaikuttivat myös Suomen hallituksen mittavat leikkaukset, jotka rankaisevat erityisesti vielä Helsingin yliopistoa.

Hämeen-Anttilaa on houkuteltu jo aiemmin mm. Princetonin yliopistoon.

- Olen kuitenkin eurooppalainen enkä olisi ehkä ollut kovin kotonani siellä. Vaikka Einstein olikin aikoinaan asunut viereisessä talossa, Hämeen-Anttila kertoi.

Edinburghiin hänet headhantattiin viime kesänä. Lähtemispäätökseen vaikutti myös se, että kaksi lahjakasta jatko-opiskelijaa olivat myös jättäneet Helsingin yliopiston. Jälkikasvua ei ollut näköpiirissä.

- Päätin, että jos vielä koulutan uuden sukupolven, teen sen jossain muualla.

Hämeen-Anttila uskoi, että mittavista rahoitusleikkauksista huolimatta Helsingin yliopisto ja muutkin suomalaiset yliopistot säilyvät myös jatkossa. Hän oli kuitenkin huolissaan tiedepoliittisesta tilanteesta ja hallituksen vähättelevästä asenteesta koko koulutus- ja tutkimusjärjestelmää kohtaan.

- Jotain pitäisi tehdä ennen kuin aivovuoto kiihtyy, Hämeen-Anttila huomautti. Eniten hän oli huolissaan niistä nuorista tutkijoista, jotka ovat juuri väitelleet tai väittelemässä.

- Meidän vanhempien ei kuitenkaan pitäisi maalata heillekään liian synkkää tulevaisuuden kuvaa, Hämeen-Anttila totesi puheenvuoronsa lopuksi.

Seminaarin videotallenne löytyy liiton verkkosivuilta: http://video.helsinki.fi/Arkisto/flash.php?id=20489.

Teksti Kirsti Sintonen
Kuvat Milla Talassalo

• Painetussa lehdessä sivu 24