Lähentymiselle kyllä, duaalimallin purkamiselle ei

Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa yliopistoja ja ammattikorkeakouluja lähentymään, mutta duaalimallin purkamiselle ei nähdä tarvetta. Sanni Grahn- Laasonen väläyttää mahdollisuutta korkeakoulujen johtojen yhdistämiselle.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä haetaan koko ajan mallia uusille yhteistyökuvioille, mutta samanaikaisesti kaikkialla edetään osittain käsijarru päällä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on lähettänyt selvän viestin siitä, että korkeakoulujen sopii lähentyä toisiaan, mutta monissa ammattikorkea- ja yliopistokaupungeissa odotellaan, miten tilanteet muilla verrokkipaikkakunnilla kehittyvät.

Eniten katseita on kiinnittynyt Tampereelle, jossa Tampere3-hankkeeksi ristityn kahden yliopiston ja yhden ammattikorkeakoulun korkeakoulukonsernin pitäisi valmistua jo vuonna 2018. Tampereen teknillisen yliopiston hallitus on kuitenkin linjannut, että yliopistokonserni voisi aloittaa toimintansa aikaisintaan vuonna 2020.

Mutta ei Tampere ainoa paikkakunta ole, jossa tapahtuu. Saimaan ammattikorkeakoulun omistus siirtyy Lappeenrannan tekniselle yliopistolle ja Lapin ammattikorkeakoulun osakkeista noin puolet Lapin yliopistolle. Lisäksi esimerkiksi Oulussa käydään jatkuvaa julkista keskustelua siitä, pitäisikö ammattikorkeakoulun muuttaa fyysisesti yliopiston kylkeen.

Kun tähän lisätään vielä se fakta, että ammattikorkeakoulut ovat lisänneet aikojen saatossa panostaan tutkimukseen ja työelämärelevanssi puhuttaa yliopistoissa koko ajan enemmän, vähemmästäkin herää kysymys: siintääkö tämän kaiken lähentymisen päätepysäkkinä tulevaisuudessa duaalimallin purkautuminen?

Selkeät profiilit

Opetus- ja kulttuuriministeriössä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lähentymiselle näytetään kirkkaanvihreää valoa, mutta täydelliselle duaalimallin purkamiselle eli yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistämisille, sanotaan ei.

— Tarvetta duaalimallin purkamiselle ei ole. Tutkintojen erilaisille profiileille on selkeät tarpeet. On vahva tiedeorientoitunut yliopistotutkinto ja vahva ammatillista osaamista tuottava ammattikorkeakoulututkinto. Niitä kehitetään selkein profiilein, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoo.

Samaa mieltä on opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Tapio Kosunen.

— Kummallakin on oma lainsäädäntönsä ja omat rahoitusjärjestelmänsä. Näen asian positiivisesti siten, että niiden varaan voidaan hyvin rakentaa yhteistyötä.

Lainsäädäntöön ei siis ole odotettavissa muutoksia. Mutta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lähentyminen lähivuosina todennäköisesti kiihtyy.

Sekä Grahn-Laasonen että Kosunen käyttävät puhuessaan samanlaista terminologiaa. He puhuvat osaamiskeskittymistä, korkeakoulujen välisestä yhteistyöstä, osaamisen yhdistämisestä, kansainvälisestä kilpailukyvystä ja rahoitusmallista.

— Näen, että korkeakoulupolitiikassa on tapahtunut iso muutos tämän hallituskauden alussa. Olemme lähteneet kannustamaan yliopistoja ja ammattikorkeakouluja yhteistyöhön, ja sitä on myös tapahtunut. Se on ollut selkeä poliittinen valinta, Grahn-Laasonen sanoo.

Sen läpiviemisessä tarvitaan silti rohkeuden lisäksi myös vakavaa harkintaa, jotta pystytään huolehtimaan tutkimuksesta ja opetuksen vastaamisesta työelämän tarpeisiin.

— Pitää myös muistaa, että lakien lisäksi yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on omat rahoitusmallinsa, Tapio Kosunen huomauttaa.

Rahoitusmalli ohjaa

Jos ja kun lainsäädäntöön ei duaalimallin osalta kajota, muutosta vauhditetaan muuttamalla rahoituksen painopisteitä. Yliopistoille jaettavasta 1,6 miljardin kakusta strategisen rahoituksen osuus nousee ensi vuoden alussa 12 prosenttiin, kun se tällä hetkellä on 10 prosenttia.

Grahn-Laasosen mukaan yhteistyön mahdollisten muotojen parhaat asiantuntijat ovat korkeakoulut itse, mutta lainsäädäntö joka tapauksessa mahdollistaa nykyistä tiiviimmän yhteistyön.

— Ongelma on pinttyneissä tavoissa ja asenteissa eikä lainsäädännössä.

Mitä ne muutokset voisivat olla? Yliopistojen yhteistyön hyväksi toimivan UNIFI ry:n puheenjohtajalla Jouko Niinimäellä luulisi olevan joitain ratkaisuja valmiina.

— Yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat mennä halutessaan hyvinkin läheiseen yhteistyöhön, Niinimäki toteaa.

— Tiloja voidaan ottaa parempaan käyttöön, opettajat eri korkeakouluissa voivat lisätä yhteistyötä, tietohallintopalveluita voidaan yhdistää, Niinimäki luettelee.

— Ja kieltenopetus on ilmeinen mahdollisuus yhteistyölle. Jos yliopistot ja ammattikorkeakoulut antavat opetusta yhdessä, ne voivat tarjota laajemman repertuaarin harvinaisia kieliä, Niinimäki sanoo.

Grahn-Laasonen menee Niinimäkeäkin pidemmälle.

— Käytännössä lähentyminen tarkoittaa, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut voisivat olla yhteisesti johdettuja kokonaisuuksia, joilla on sama omistuspohja. Jos ne siis niin haluaisivat.

Opiskelijat kritisoivat

Kaikkia korkeakoulujen lähentymisvauhti, tai ehkä sittenkin lähentymisen läpinäkyvyyden puute, ei miellytä.

Esimerkiksi Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK, Suomen ylioppilaskuntien liitto, Akava ja Akavan opiskelijat kritisoivat lokakuun puolivälissä opetus- ja kulttuuriministeriötä siitä, että korkeakoululainsäädäntöä ei niiden mukaan valmistella riittävän laajassa ja avoimessa sidosryhmäyhteistyössä.

— Valmisteltavat muutokset muuttavat tosiasiallisesti — hallitusohjelman vastaisesti — nykyistä kahden korkeakoulun varaan rakennettua korkeakoulurakennetta, kannanotossa linjataan.

Opiskelijajärjestöt ja Akava antoivat kritiikkiä ennen muuta OKM:n alaisen työryhmän työlle, jonka pohjalta Tampereelle puuhattavaa kolmen nykyisen korkeakoulun muodostamaa korkeakoulukonsernia valmistellaan sammutetuin lyhdyin.

Lisäksi Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen puheenjohtaja Tapio Varmola on kritisoinut opetus- ja kulttuuriministeriötä epäselvän viestin välittämisestä. Varmola peräänkuulutti ministeriöltä selkeämpää viestiä siitä, mihin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pitäisi kehittyä.

Grahn-Laasonen arvioi voimakkaan kritiikin johtuvan ennen kaikkea siitä, että korkeakoulusektorilla on tapahtunut niin paljon muutoksia verraten lyhyessä ajassa.

— Voi kuitenkin sanoa, että olemme lähes viikoittain yhteydessä ministeriön ja eri toimijoiden välillä, Grahn-Laasonen sanoo.

— Suuntaa haetaan mieluummin yhdessä kuin ylhäältä sanellen.

Opiskelija edellä

Suuntaviivoja haettaessa Grahn-Laasonen painottaa yhtä lähtökohtaa ylitse muiden. Hänen mukaansa opiskelijan täytyy olla suunnitelmien keskiössä, kun korkeakoulujen välisiä raja-aitoja madalletaan tai poistetaan.

— Liikkuvuutta täytyy lisätä ja esteitä purkaa. Esimerkiksi pitkistä siltaopinnoista tulee päästä eroon. Korkeakoulujen on kyettävä luottamaan siihen osaamiseen, mitä toiset korkeakoulut tuottavat, Grahn- Laasonen toteaa.

Siltaopinnoilla hän viitaa ennen muuta tilanteisiin, joissa opiskelupaikkaa vaihdetaan yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä. Tyypillisesti esimerkiksi ammattikorkeakoulusta yliopistoon opiskelemaan siirtyvältä vaaditaan siltaopintoja, jotka suoritettuaan opiskelija voi siirtyä täysipainoisesti uuteen opinahjoon.

Grahn-Laasosen visiossa noista siirtymistä pitäisi siis tulla joustavampia. Tällä hetkellä moni joutuu opiskelemaan ikään kuin ylimääräistä, kun aiemmin opittua ei aina tunnisteta tai tunnusteta.

— Ja se ei ole kenenkään näkökulmasta tarkoituksenmukaista.

---