Kollegiot etsivät asemaansa

Uuden yliopistolain myötä syntyneet kollegiot etsivät edelleen roolejaan. Kaikki Acatiimin haastattelemat kollegioiden puheenjohtajat korostivat kollegioiden aktiivisuutta ja halua ottaa heille kuuluva valta. Toisaalta kehittämistarpeitakin riittää.

— Olemme alusta asti pyrkineet tekemän enemmän kuin lain vaatiman minimin, kertoo varapuheenjohtaja, englannin kielen professori Jopi Nyman Itä- Suomen yliopiston kollegion toiminnasta.

Käytännössä tämä on tarkoittanut noin 1–2 ylimääräistä kokousta vuodessa. Ylimääräisissä kokouksissa ovat mukana myös hallitus ja rehtoraatti. Lisäksi tavataan myös dekaaneja, tyypillisesti yksi tai kaksi dekaania kokousta kohden. Näin dekaanien kuulumiset saadaan päivitettyä parin vuoden välein.

Tämä on selvästi enemmän kuin yliopistolain kollegiolle vaatima minimi, joka on käytännössä tilinpäätöskokous kerran vuodessa, vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja toisaalta yliopiston ulkopuolisten hallituksen jäsenten valinta. Acatiimin soittokierroksen perusteella se kuitenkin melko rutiinia kaikissa yliopistoissa.

— Kollegio saa enemmänkin valtaa, jos se vain on valmis sen ottamaan, toteaa Tampereen yliopiston kollegion puheenjohtaja, tietojenkäsittelytieteen professori Jyrki Nummenmaa.

Eniten päätöksenteossa mukana vaikuttaisi olevan juuri Tampereen yliopiston kollegio, joskin tämä johtuu poikkeuksellisesta tilanteesta. Tampereella valmistellaan Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistämistä Tampere3- hankkeessa, joka on vaatinut kollegioltakin paljon töitä.

— Olemme tavanneet käytännössä kerran kuussa. Olemme ottaneet kantaa hankkeen eri osiin aina tulevan yliopiston nimeä myöten, Nummenmaa kertoo.

Kollegion puheenjohtajana hän on mukana myös Tampere3- hankkeen ohjausryhmässä. Hän sanoo kollegion olevan hyvin mukana Tampere 3 -hankkeessa.

Unohtuuko kollegio keskustelemaan keskenään?

Muissa yliopistoissa kollegion rooli on jäänyt pienemmäksi. Esimerkiksi Turussa kollegio ei sotkeudu päätöksentekoon, vaikka tapaakin rehtoria ja hallitusta säännöllisesti järjestämissään yhteiskokouksissa, kertoo kollegion puheenjohtaja, laskentatoimen professori Kari Lukka.

— Meidän lähtökohtamme on, että kollegio toimii riippumattomasti hallituksesta ja rehtorista. Silloin emme voi sotkeutua varsinaiseen päätöksentekoon, Lukka toteaa.

— Meidän tehtävämme on muun muassa päättää hallituksen vastuuvapaudesta. Hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti päätöksentekijöiden valvojat eivät itse voi osallistua päätöksentekoon.

Merkittävimmäksi tehtäväksi koetaan usein hallituksen ulkopuolisten jäsenten valinta. Kaikki Acatiimin haastatellut korostavat, että kollegiot etsivät ja valitsevat ulkopuoliset jäsenet itsenäisesti, eivätkä rehtorin tai hallituksen ehdotuksista.

Muuten korostetaan keskusteluyhteyttä hallitukseen. Samalla kuitenkin muistutetaan, että loppupeleissä varsinaista valtaa kollegiolla on vähän.

— Useinhan kollegiota verrataan ikään kuin yhtiökokoukseen, Tampereen yliopiston Nummenmaa toteaa.

— Mutta sitten kun aletaan katsoa, että millaisia oikeuksia kollegiolla oikein on yhtiökokoukseen verrattuna, niin eihän niitä paljoa ole.

Pahin pelko tuntuu olevankin, että kollegio jää keskustelemaan keskenään.

— Tavallaan kollegio on aika yksinäinen yliopistojen nykyisessä organisaatiossa. Kollegiaaliset elimet ovat valitettavasti vähän kuin jäänteitä menneestä, Lukka toteaa.

Kaikki haluaisivat lisää valtaa

Vaikka kollegiot korostavat aktiivisuuttaan, kaikki haastatellut tunnustavat niiden nykytilassa myös ongelmia. Yleisesti katsottuna niiden kykyä valvoa hallitusta ja rehtoria ei pidetä riittävänä.

Kaikilla on kuitenkin tarjota tähän myös ratkaisuehdotuksia. Kevyimmin toteutettavissa olisi Tampereen yliopiston hallituksen puheenjohtaja Kai Öistämön ehdotus, että hallitusten ulkopuoliset jäsenet nimitettäisiin aina vain vuodeksi kerrallaan.

— Tämä olisi helppo tapa pitää huolta siitä, että kollegion nimittämä jäsen nauttisi kollegion luottamusta, Nummenmaa kertoo. Lähtökohtaisesti toimikaudet voisivat edelleen olla monivuotisia, mutta mahdollisuus katkoon toisi kollegion lähemmäs päätöksentekoa.

Myös Turun Lukka näkisi kollegion asemaa selkeyttävänä, jos sille annettaisiin enemmän nimitysvaltaa: hänestä kollegio voisi valita koko hallituksen.

— Nykyinen tilanne, jossa yliopiston sisäiset jäsenet valitaan vaaleilla ja ulkoiset kollegiossa, on sekava. Kollegion rooli hallituksen valvojana selkiytyisi, jos kaikki hallitusten jäsenten nimitykset kulkisivat sen kautta. Samalla koko ylin hallintorakenne kirkastuisi huomattavasti.

Itä-Suomen yliopiston Nyman olisi valmis menemään pisimmälle. Hänestä koko yliopistolaki tulisi avata ja antaa kollegiolle valtaa toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksymiseen.

— Näin rooli nousisi lähemmäs kunnanvaltuuston tai eduskunnan roolia suhteessa hallitukseen.

Tosin keskushallintoa suuremmat ongelmat ovat hänestä tiedekunnissa.

— Tiedekuntaneuvostojen rooli tulisi palauttaa entiselleen.

---