Pääkirjoitus

Visio hyvästä työpaikasta

Korkeakoulut ovat Suomen parhaita työpaikkoja — ainakin Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa. Tavoitetta ei tulekaan asettaa yhtään alemmaksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö nosti esiin yliopistojen menestyksen kannalta tärkeän asian. Visioon toteuttamiseksi tehtävässä tiekartassa tullaan kartoittamaan keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Hyvinvoiva korkeakouluyhteisö ja henkilöstön näkemysten huomioon ottaminen on voimavara, joka parantaa yliopiston kilpailukykyä ja vetovoimaa. Jos työnantajakuva repsahtaa, sen takana olevat syyt pahimmillaan vahingoittavat koulutustehtävää ja tutkimuksen vaikuttavuutta.

Yliopistotyö on jo itsessään monella tapaa palkitsevaa. Työn kehittäminen alansa asiantuntijana on osa opettajan ja tutkijan professiota. Työssä motivoi paitsi sisältö, myös sen eettinen ulottuvuus ja yhteiskunnallinen sidos. Koulutuksella rakennetaan parempaa yhteiskuntaa, tutkimukseen kuuluu totuuden tavoittelu. Työhön kuuluu vapautta ja vastuuta.

Yliopistomaailma on kuitenkin myös kova ja kilpailuhenkinen ympäristö. Kilpailu rahoituksesta tuottaa kovan tieteellisen tason ohella byrokratiaa ja hakemuksia, joista ei palkita. Myös palkkausjärjestelmä koetaan ei-palkitsevaksi.

Meritoitumismahdollisuuksia ja uranäkymiä ei ole kaikissa tehtävissä. Vastauksena tähän YLL ja OAJ ovat tuoneet keskusteluun uramallin, jossa painottuvat koulutustehtävän kannalta merkittävät kriteerit.

Rahoitusmalli palkitsee edelleen vain määrästä, eikä kannusta työn laadun kehittämiseen. Laadulla ohjaaminen koetaan ilmeisen vaikeaksi. Joko kannattaa luovuttaa – vai voisiko laadulla ohjaamisessa olla aineksia aina koulutusinnovaatioksi asti?

Kunta-alalla palkittiin äskettäin työelämän kehittämisestä kolmivuotisen kehittämisohjelman raameissa. Ohjelmassa esiteltiin 200 kehittämistekoa, jotka oli ideoitu työpaikoilla. Näistä palkitseminen kertoo työntekijöiden arvostamisesta ja proaktiivisuudesta työelämän kehittämisessä.

Yliopistoissakin on tilausta työelämän kehittämiselle esimerkiksi etätyömahdollisuuksien sekä perhe- ja työelämän yhdistämisen osalta. Parantamista on myös työelämäliikkuvuuden tukemisessa myöntämällä nivelkohtiin työstä vapautuksia. Proaktiivisuus työn pirstaleisuuden ja silpputöiden vähentämiseksi olisi tervetullutta.

Työhyvinvointi linkittyy vahvasti myös korkeakoulukentässä meneillään olevaan muutokseen. Eri puolilla maata tehdään parhaillaan kiinnostavia asioita, jotka perustuvat eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön.

Jyväskylässä avataan yrittäjyyteen ja yrittäjämäiseen toimintaan liittyviä opintopolkuja koulutuksenjärjestäjien välisenä yhteistyönä. Lappeenrannassa vahvistetaan TKI-työtä ja yliopisto ja ammattikorkeakoulu vahvistavat toisiaan hankehauissa. Lapissa pyritään yhteistyössä avaamaan uusia koulutusvientipolkuja Aasiaan.

Ammattikorkeakoulujen yhteistä digitaalista opintotarjontaa rakennetaan eAMK:n puitteissa. Valtakunnallinen liiketoimintaosaamisen opintokokonaisuus LITO puolestaan toteutetaan kymmenen yliopiston yhteistyönä.

Yhdistymisiin ja yhteistyön tiivistämiseen liittyy aina myös työhyvinvointi. Työntekijöiden näkökulmasta oleellista on, että hyvin toimivia työyhteisöjä ja pelisääntöjä ei hukata toisen yhteisön kovempien pelisääntöjen myötä.

Seuraavaksi yliopistoyhteisö seuraa TES-neuvotteluja. Otetaanko neuvotteluissa askelia työelämän kehittämiseksi, vaiko onko keskiössä lisäkiristysten ja heikennyksien torjuminen? TESneuvottelut näyttävät yliopistojen todellisen luonteen. Ne asettavat työnantajan tavoitteet, neuvottelupöydässä istuu renki.

---