Nuorten tutkijoiden työryhmän jäsenet Tiina Harjumaa, Tommi Kokkonen, Lotta Alhonnoro (työryhmän puheenjohtaja), Sari Niemisalo, Sanna Rantakömi olivat iloisia, kun Hullun hommaa? -raportti valmistui.

Tutut haasteet vuosikymmenestä toiseen

Nuorten tutkijoiden tilanteeseen on jo korkea aika saada parannuksia. Hullun hommaa? -raportti tuo esille tutut teemat: työuran ja rahoituksen epävarmuus ja pätkittäisyys, ansiotason alhaisuus, sekä työttömien ja apurahansaajien asema.

Hullun hommaa? Tieteentekijöiden liiton kysely nuorille tutkijoille 2017 -raportti julkistettiin Helsingin yliopiston tieteentekijöiden ja Tieteentekijöiden liiton järjestämässä Agora-keskustelutilaisuudessa Helsingin yliopistossa 16.11.2018. Kyselyyn vastasi 1870 nuorta tutkijaa, joista noin kolme neljännestä oli väitöskirjatutkijoita ja vajaa neljännes hiljattain väitelleitä.

Tulevaisuuden näkymiä, vakautta tuloihinsa, tukea työssäjaksamiseen

Nuoret tutkijat tarvitsevat työhönsä vakautta. Työstä maksettavan palkan ja apurahan tulisi olla riittävän suuria ja työsuhteiden ja apurahakausien riittävän pitkiä. Usemmilla vastaajilla oli ollut useampia rahoituslähteitä väitöskirjatyönsä aikana; neljänneksellä jopa viisi tai useampia. Rahoitusta omalle työlleen voi joutua hakemaan useita kertoja väitöskirjaprosessin aikana. Väitöskirjatutkija saattaa siis olla ikään kuin jatkuvalla koeajalla.

Myös alhainen ansiotaso vaikeuttaa monien toimeentuloa: 14 %:lla palkasaajista ja 18 %:lla apurahatutkijoista oli vaikeuksia saada tulonsa riittämään elämiseen ja asumiseen. Lasten tai lasten ja puolison kanssa asuvat raportoivat näistä vaikeuksista muita useammin. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen näyttäisi olevan ongelmallista tutkijanuran alkutaipaleella, ja vastaajat kaipasivat tähän tukea. Yli kolmannes naisista vastasi lykänneensä lasten saantia uraan liittyvien seikkojen vuoksi — miehistä näin vastasi hieman yli viidennes.

Mahdollisuus lyhennettyyn työaikaan tai osittaiseen kodinhoidontukeen auttaisi perheellisiä tutkijoita. Määräaikaisiin työsuhteisiin ja apurahoihin tulisi myös saada pidennystä vanhempainvapaiden ajaksi, mikä auttaisi eritoten naisia. Avovastauksista kävi ilmi, etä perhevapaiden ja apurahakauden yhdistäminen mietitytti osaa vastaajista, ja he kaipasivat liitolta neuvoja asiasta. Perheelliset tai perheen perustamista suunnittelevat toivat esille myös sen, että kansainvälistymisvaatimukset ovat lapsiperheille vaikeita.

Jatkuva epävarmuus tulevasta, stressi työsuhteen tai apurahoituksen jatkuvuudesta ja keskinäinen kilpailu ajavat ihmiset myös tekemään ylipitkää työpäivää eivätkä kaikki pysty pitämään kunnollisia lomia. Yli puolet on pitänyt lomaa alle neljä viikkoa ja 17 % ei ole pitänyt viikkoakaan lomaa viimeisen vuoden aikana.

Nuoret tutkijat osaksi työ- ja tiedeyhteisöä

Huolestuttavan moni, hieman yli 40 % vastaajista kertoi ettei koe olevansa osa omaa yliopistoyhteisöään. Yleisen suhtautumisen muuta kuin vakinaista henkilöstöä kohtaan kerrottiin olevan toisinaan vähättelevää. Pätkittäiset työsuhteet vaikuttavat siihen miten vastaajiin suhtaudutaan yliopistoissa — ”aina uutena työntekijänä”.

Apurahatutkijat muodostavat oman erityisryhmänsä, sillä heillä ei ole muodollista työntekijäsuhdetta yliopistoon. Tämä on aiheuttanut osalle vastaajista kummallisia tilanteita. Lähes 10 % apurahatutkijoista ilmoitti, ettei heillä ole pääsyä tai käyttöoikeutta työnsä kannalta oleellisiin fasiliteetteihin, kuten niinkin arkisiin asioihin kuin kopiokoneeseen, sähköpostiin tai sähköpostilistoille. On vaikea tuntea olevansa osa yliopistoyhteisöä, jos ei ole perillä sen ajankohtaisista kuulumisista ja tapahtumista. Toinen työyhteisöön integroitumiseen ja työnteon edellytyksiin liittyvä seikka on kysymys työtiloista. Apurahaa saavista vastaajista 13 % ilmoitti, että joutuu maksamaan työhuonevuokraa yliopistolle.

Nuorten tutkijoiden tekemä työ on osa yliopiston eduksi laskettavaa tulosta — kuten vaikkapa tutkimusartikkelin julkaisusta saatavat pisteet — ja vastaajat toivoisivat yliopistolta jotain vastavuoroisesti takaisin.

Eräs eniten avovastauksissa mainintoja saaneista teemoista oli työterveyshuolto — sen puuttuminen on iso asia monelle vastaajalle fyysinen ja psyykkisen jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta. Myös muut yliopistojen vakinaiselle henkilöstölle kuuluvat edut, kuten lounas-, kulttuuri- ja liikunta-setelit auttaisivat työssäjaksamisessa.

Työ- tai affiliaatiosopimukset auttaisivat nuoria tutkijoita tuntemaan olevansa osa omaa työ- ja tiedeyhteisöään. Lisäksi nämä sopimukset auttaisivat hahmottamaan nykyistä paremmin nuorien tutkijoiden oikeuksia ja velvollisuuksia.

Ohjausta, tietoa, koulutusta ja neuvontaa kaivataan

Vastaajat kaipasivat lisää tietoutta ja tukea erilaisiin arjen käytäntöihin, joita he kohtaavat akateemisessa maailmassa ja sen ulkopuolella, esimerkiksi TEtoimiston kanssa asiointiin, palkkaneuvotteluihin, työsopimuksiin ja MELA-maksuihin ja verotukseen liittyvissä asioissa.

Tohtorintutkintojen määrän kasvaminen ja toisaalta tutkimusrahoituksen väheneminen sekä kilpaillun rahoituksen suhteellisen osuuden kasvaminen on lisännyt tutkijanurien epävarmuutta. Suurin osa tohtoreista tulee työllistymään yliopiston ulkopuolella, eikä tällaista uraa tule nähdä ”vaihtoehtoisena urapolkuna”. Tämä muutos korostaa uraohjauksen merkitystä.

Tutkijanuran eri vaiheiden tukeminen ja näkyväksi tekeminen olisi tärkeää, kuten eräs vastaaja oivallisesti kiteytti. Varsinkin väitöskirjan jälkeistä vaihetta pidettiin epävarmana ja asiasta kaivattiin tietoutta. Vastaajat kaipasivat vertaistuen lisäksi jonkinlaista mentorointijärjestelmää siirtymävaiheiden tukemiseen — kuten jatko-opintojen ja postdoc-vaiheen alkuun sekä yliopiston ulkopuoliseen työelämään siirryttäessä tai ulkomaille muutettaessa.

Vastauksissa esitettiin myös, että yliopistot, tutkimusinstituutit, yritykset ja liike-elämän edustajat sekä järjestöt ja organisaatiot voisivat käydä yhdessä keskusteluja erilaisista työllistymisen malleista ja työurista.

Uraohjauksessa korostuu myös väitöskirjaohjaajan rooli. Ohjaajien tulisikin sitoutua enemmän ohjattaviinsa: yli 40 % vastaajista kertoi keskustelevansa ohjaajansa kanssa harvemmin kuin kerran kuukaudessau.

Kuinka usein keskustelet väitöskirjastasi ohjaajasi kanssa?

	Osuus vastaajista (%)
Kerran viikossa tai useammin	Osuus vastaajista (%) 12
2–3 kertaa kuukaudessa	Osuus vastaajista (%) 20
Kerran kuukaudessa	Osuus vastaajista (%) 19
Joka toinen kuukausi	Osuus vastaajista (%) 11
1–5 kertaa vuodessa	Osuus vastaajista (%) 28
Harvemmin kuin kerran vuodessa	Osuus vastaajista (%) 4

Muutosta tarvitaan

Monet raportissa esitetyistä teemoista olivat esillä jo edellisen, vuonna 2012 tehdyn kyselyn pohjalta pidetyssä seminaarissa Torjuttu vai toivottu – tohtori työelämässä. Lisäksi Agora-keskustelutilaisuuden paneelijäsenet kertoivat, että Hullun hommaa? -raportissa mainitut asiat kuulostivat kovin tutuilta suhteessa siihen, mikä nuorten tutkijoiden tilanne on ollut aiempina vuosikymmeninä.

Useat yliopistot ovat sitoutuneet Tutkijoiden eurooppalaisen peruskirjan periaatteisiin, jotka edellyttävät tutkijanurilta ammattimaisuutta niiden alkuvaiheesta lähtien. Eräs ammattimaisuuden kriteeri on riittävät tutkimuksenteon edellytykset, mitkä eivät tämän kyselyn tulosten perusteella toteudu.

Nuorten tutkijoiden tilanteeseen on jo korkea aika saada parannuksia.

Eri rahoituslähteiden määrä väitöskirjatyön aikana

Eri rahoituslähteiden määrä	Osuus vastaajista (%)
Eri rahoituslähteiden määrä 0	Osuus vastaajista (%) 5
Eri rahoituslähteiden määrä 1	Osuus vastaajista (%) 23
Eri rahoituslähteiden määrä 2	Osuus vastaajista (%) 19
Eri rahoituslähteiden määrä 3	Osuus vastaajista (%) 16
Eri rahoituslähteiden määrä 4	Osuus vastaajista (%) 11
Eri rahoituslähteiden määrä 5 tai enemmän	Osuus vastaajista (%) 27

---

Nuorten tutkijoiden tilanteesta olivat paneelissa keskustelemassa Helsingin yliopiston vararehtori Tom Böhling, johtaja Riikka Heikinheimo EK:sta, Professoriliiton puheenjohtaja Jouni Kivistö-Rahnasto ja tiedeasiainneuvos Erja Heikkien OKM:sta. Hullun hommaa? -raportin sisältöä esitteli Tieteentekijöiden nuorten tutkijoiden työryhmän jäsen Tommi Kokkonen.

Korpitaival kuvaa tutkijanuran alkua

Hullun hommaa? -raportin keskeisistä teemoista keskusteltiin Helsingin yliopiston tieteentekijöiden ja Tieteentekijöiden liiton järjestämässä Agoratilaisuudessa 16. marraskuuta. Tieteentekijöiden nuorten tutkijoiden työryhmän jäsen Tommi Kokkonen esitteli kyselyn tuloksia. Liiton yhdistyskoordinaattori Miia Ijäs-Idrobo toimi paneelikeskustelun moderaattorina.

Panelistit tunsivat raportin teemat varsin tutuiksi.

— Yllättävän vähän asiat ovat muuttuneet omista pätkätutkijan vuosista, kommentoi Professoriliiton puheenjohtaja, professori Jouni Kivistö-Rahnasto. Hän kertoi päässeensä ”vihreälle oksalle” vuonna 2004.

Johtaja Riikka Heikinheimo jatkoi, että pätkätutkijan neljän kuukauden mittaiset määräyskirjat ovat tuttuja myös hänen työuransa alkutaipaleelta. Hän toimii EK:ssa osaaminen ja koulutus -alueen johtajana.

Väitöskirjaohjauksen vähäisyys ja uraohjaukset suoranainen puute vaivaavat nuoria tutkijoita. Jos panelisteihin on uskomista, ohjausta oli aiemmin vielä vähemmän kuin nyt.

— Kerran vuodessa väitöskirjan ohjaaja laittoi laitoksen kahvihuoneen pöydälle lapun, jossa luki: ”Mikä olikaan väitöskirjasi nimi”, muisteli vuonna 1991 väitellyt tiedeasiainneuvos Erja Heikkinen OKM:sta. Hän katsoi, että myös ohjaajat ovat mentoroinnin tarpeessa

Riikka Heikinheimo toivoi, että uraohjaukseen kiinnitettäisiin huomiota nykyistä aikaisemmassa vaiheessa.

Nuorten tutkijoiden kyselyn tulokset antavat varsin karun kuvan tutkijanuran alkutaipaleesta. Heikinheimo toivoi, että myös tutkijanuran monista hyvistä puolista muistettaisiin kertoa.

— Elinkeinoelämä arvostaa tutkijoita. Olen siitä itsekin esimerkki. Epävarmojen uranäkymien kääntöpuolena on kuitenkin jonkinlainen vapaus, Heikinheimo muistutti.

Jouni Kivistö-Rahnaston mielestä tieteenteosta tulee puhua myös tylysti.

— Nuorille tutkijoille ei tule luoda alasta liian ruusuista kuvaa – edessä on useiden vuosien korpitaival, hän kuvasi.

Nuorten tutkijoiden kyselyssä tuli esille apurahatutkijoiden vielä huonompi tilanne verrattuna niihin, jotka tekevät väitöskirjaa työsuhteessa.

— Ei voi olla niin, että apurahatutkijat jätetään työyhteisön ulkopuolelle. Yliopistot voivat laittaa tämän asian kuntoon, Kivistö-Rahnasto totesi.

Helsingin yliopiston vararehtori Tom Böhling myönsi, että apurahatutkijat ovat monessa suhteessa eriarvoisessa asemassa. Myös tiedekuntien käytännöt vaihtelevat. Nyt apurahatutkijat otettu mukaan yliopiston työhyvinvointikyselyyn.

Tutkimusrahoitus ja sen pätkittäisyys puhuttivat luonnollisesti kaikkia.

Erja Heikkinen muistutti, että Ruotsissa doktorandeilla on valintamenettely ja kaikille rahoitus, mutta myös määräaika väitöskirjan tekemiselle. Hän toivoi, että Suomessakin voitaisiin rahakeskustelun ohella puhua tutkintomääristä ja tutkintojen suoritusajoista.

---