”Olen varma, että suomen kielen käyttäminen antaa tieteelle oman osansa siihen liittyvän ajattelutavan kautta.”

Kansalliskielten puolustaja

Suomalaisissa yliopistoissa ollaan yhä enemmän siirtymässä englannin kieleen työ- ja opetuskielenä, samalla kansalliskielten käyttöala on kaventunut. — Koulutusjärjestelmässä olisi tärkeää käyttää suomen kieltä, varsinkin, kun sen eteen on tehty valtavasti töitä viimeisen parin sadan vuoden aikana, suomen kielen professori Jaakko Leino Helsingin yliopistosta toteaa.

Nykyään englannin kielen vaikutus on havaittavissa kaikkialla arkielämässä. Varsinkin Helsingissä alkaa olla normaalia, että asiakaspalvelutilanteissa tulee vastaan englantia puhuva työntekijä, joka ei edes kysy, sopiiko kielivalinta asiakkaalle. Viime vuosina on jopa vaadittu pakollisen suomen kielen poistamista lukion ylioppilaskokeista, sekä lukiokoulutuksen järjestämisestä englanniksi. Englanti valtaa yhä enemmän asemaa myös yliopisto-opetuksen ja tutkimustyön kielenä.

— Monilla aloilla suomalaiset opettavat suomalaisia englanniksi. Vieraalla kielellä opetustilanne on hieman keinotekoinen ja raskas kaikille osapuolille. Oppilaat joutuvat myös tekemään paljon enemmän töitä viestin vastaanottamiseksi, professori Jaakko Leino Helsingin yliopistosta toteaa.

Suomi ja ruotsi kuuluvat siihen pieneen vähemmistöön maailman kielistä, joita voidaan käyttää kaikilla elämänalueilla. Kielen eteen täytyy kuitenkin tehdä jatkuvasti töitä ja käyttää sitä aktiivisesti, mikäli haluaa pitää kielen hengissä ja elävänä. Englannin käyttäminen tieteen teon, korkeimman opetuksen ja teknologian viestintävälineenä johtaa siihen, että vähitellen suomi ei enää riitäkään kaikkeen.

— Kielen valinta on suhteessa työmäärään vähän kaksiteräinen miekka: voi olla helpompaa käyttää valmista, englanninkielistä terminologiaa kuin keksiä uutta. Englannin kieleen tottuneiden suomalaistutkijoiden saattaa olla myös yhä hankalampaa löytää sanoja kertoa alastaan suomeksi, vaikka se olisi oma äidinkieli. Minusta tutkijoiden tehtävänä on myös pitää oman alansa kieli elinvoimaisena ja luoda sen suomenkielistä käsitteistöä, Leino painottaa.

Kannanotto herätti keskustelua

Jaakko Leino toimii suomen kielen lautakunnan puheenjohtajana. Siinä ominaisuudessa hän oli laatimassa lokakuussa julkaistua kannanottoa, jolla haluttiin kiinnittää huomiota Suomen kansalliskielten suomen ja ruotsin asemaan kohdistuvaan vakavaan uhkaan. Suomalaisten suhtautuminen omaan kieleensä on hyvin erilainen kuin muissa maissa. Puutteellisesti suomea osaavat ovat meillä suhteellisen uusi ilmiö. Kaikki, jotka eivät näytä suomalaisilta, joutuvat oppimaan englantia, vaikka olisi parempi antaa mahdollisuus opetella suomea ja käyttää sitä. Vaikuttaa oudolta, että helsinkiläisissä ravintoloissa ei osata hoitaa tarjoilua suomeksi, kun esimerkiksi monissa suomalaisten suosimissa rantalomakohteissa tarjoilijat usein tuntevat alansa perussanaston suomeksi.

— Jos joku haluaisi muuttaa maan englanninkieliseksi, se tehtäisiin juuri näin, pala palalta. Nyt muutos uppoaa tosi otolliseen maaperään, Leino huomauttaa.

— Valtakunnallisella tasolla päätökset ovat tehty hyvin johdonmukaisesti viemään kehitystä siihen suuntaan, että kansalliskielten asema heikentyy englannin kielen vahvistamiseksi, en ymmärrä miksi. Lautakunta pitää välttämättömänä, että valtiovalta ryhtyy pikaisesti toimiin kokonaisvaltaisen kansallisen kielipoliittisen ohjelman laatimiseksi ja sen pohtimiseksi, millaista kielimaisemaa tänne haluamme.

Kenelle tieto suunnataan?

Yliopistolain hallintokieltä säätelevässä pykälässä määritellään, että yliopiston hallintokieli on suomi. Åbo Akademin ja Svenska handelshögskolanin sekä Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin hallintokieli on ruotsi. Korkeakoulujen työkielestä ei sen sijaan ole säännöksiä. Pikainen selaus suomalaisten yliopistojen laitosten ja tutkimushankkeiden sivuilla osoittaa, että suuri osa niistä on englannin kielellä. Esimerkiksi Helsingin yliopisto lähettää usein yksinomaan englanninkielisiä tiedotteita tapahtumista, jotka ilman järkevää syytä järjestetään vain englanniksi.

— Minusta kaikkien laitosten sivujen pitäisi olla suomeksi tai ruotsiksi. Siihen lain voisi kuvitella tähtäävän, vaikka asiaa ei ole suoraan määritelty. Usein käytettävä kieli on englanti, mutta sille ei ole missään annettu mandaattia. Yliopistot toimivat pitkälti julkisella rahoituksella, siitäkin näkökulmasta on omituista, että suomalaiset viestivät englanniksi suomalaisten kanssa.

Leino kollegoineen on yrittänyt jo aiemmin saada aikaiseksi keskustelua asiasta Helsingin yliopiston johdon kanssa siinä onnistumatta. Sen sijaan, että muun kielisiä kannustettaisiin kansalliskielten oppimiseen, käytetään englantia viestintäkielenä, vaikka se useimmissa yhteyksissä on vain pienen vähemmistön kieli.

— Jokainen kieli rakentaa kuvaa maailmasta hieman eri tavalla. Kielet tarjoavat erilaisia näkökulmia ja hahmottavat asioita eri tavalla. Kielidiversiteetti on samalla ajatusten diversiteettiä. Tieteenteossa tarvitaan nimenomaan uusia ajatuksia. Olen varma, että suomen kielen käyttäminen antaa tieteelle oman osansa siihen liittyvän ajattelutavan kautta.

Suomen kielen lyhyt historia

Suomen kielen saaminen kirjallisuuden ja tieteen kieleksi on vaatinut paljon. Ensimmäinen suomen kielen professuuri perustettiin Helsingin yliopistoon vuonna 1850, mutta ensimmäinen suomenkielinen luento pidettiin vasta vuosia myöhemmin.

— Professuurin ensimmäinen haltija M.A. Castrén ei muuten pitänyt ainoatakaan luentoa suomeksi. Opetuskielet olivat ruotsi ja latina, ja hänen tutkimustensa tuloksia julkaistiin postuumisti saksaksi. 160 vuoden aikana suomesta on tehty kaikkeen käyvä kieli, nyt siitä ollaan päästämässä irti. Ja se käy nopeasti, Leino huokaa.

Suomen kielen lautakunta toimii asiantuntijaelimenä suomen kielen ja nimistönhuollon alalla. Noin neljä kertaa vuodessa kokoontuvan lautakunnan käsittelyyn tulevat asiat liittyvät kielenhuoltoon. Usein kyse on konkreettisista ja pienistä periaatteellisista asioista, joskus sentään käsitellään mediaseksikkäämpiä seikkoja.

— Pari vuotta sitten päästimme pannasta ilmauksen ”alkaa tekemään”. Erityisesti äidinkielen opettajat ilahtuivat, kun heidän enää ei tarvitse opettaa asiaa, jota ei kuitenkaan opita. Eräs Lapista kotoisin oleva kollega tuli melkeinpä vedet silmissä kiittelemään, sillä ”alkaa tekemään” kuuluu hänen omaan murteeseensa ja sitä kautta omaan identiteettiin. Moni kyllä katsoi asiakseen moittia päätöstä ja ilmoittaa, etteivät he koskaan suostu niin sanomaan. Tämä on ollut oikeakielisyyttä vaaliville vähän kielenhuollon kruununjalokivi, jolla pilkunviilaajat ovat päässet briljeeraamaan.

Haastatteluhetkeä edeltäneet viikot ovat Leinolta menneet lähes täysipäiväisesti medioiden yhteydenottoihin vastaamiseen Suomen kansalliskieliä puoltavan kannanoton jälkeen.

— Saamamme julkisuus on kyllä hieno juttu, koska asia on tärkeä. Palaute on ollut positiivista, ihmiset ovat aidosti huolissaan kansalliskielten asemasta. Joitain päiviä sitten eräs teknologia-alan yliopistoopettaja soitti minulle ja kertoi opiskelijoidensa tilanteesta. Suomenkieliseen yliopistoon opiskelemaan tulleet opiskelijat ovat hänen vastaanotollaan kertoneet, miten tavattoman raskaaksi he kokevat, että opetus onkin englanniksi.

Leinon oma tutkimus liittyy muun muassa suomen kielen lauseoppiin ja siihen, miten kielen ja lauseen rakenteet heijastavat ajatusten rakennetta. Meneillään on Akatemian rahoittama tutkimushanke, jossa tutkitaan ajan kulumista ja liikettä ajassa.

—Meidän alamme on toistaiseksi ollut hieman suojatumpi muihin humanistisiin aloihin verrattuna. Toki meilläkin merkittävä osuus hallintotyöstä ja etenkin opiskelijoiden neuvonnasta valuu muulle henkilöstölle, kuten professoreille. Olen aika kallis hallintohenkilö, Leino hymähtää.

---