Harva tohtori on tulokärjessä

Tohtorintutkinto nostaa palkkoja keskimäärin 40 prosenttia verrattuna jatkoopintoaikaan, mutta silti kovapalkkaisimmista palkansaajista tutkijakoulutuksen saaneita oli vain kuusi prosenttia.

Näin havaitsi Eläketurvakeskuksen ekonomisti Janne Salonen, joka selvitti tutkijakoulutuksen (lisensiaatin- tai tohtorintutkinto) vaikutusta palkkoihin. Salonen teki selvityksen viime vuonna, mutta hän olettaa lukujen yhä pätevän.

— Suurin tohtoreiden työllistäjä eli yliopistolaitos on ollut viime vuosina vaikeuksissa. Varmat työpaikat julkisella sektorilla, varsinkaan opetuksessa, eivät ole yhtä varmoja kuin takavuosina, kun yliopistoissa on säästöpaineita. Siten palkkauskaan ei tohtoreilla keskimäärin juuri kehity, Salonen päättelee.

Tilastokeskuksen lukujen mukaan vuonna 2018 valmistui 1 800 tohtoria. Vuonna 2018 Tilastokeskus tiedotti, että kaikista 17 700 tohtoriopiskelijasta 87 prosenttia teki myös ansiotöitä. Runsas viidennes tohtoriksi opiskelevista saa apurahaa työhönsä.

Eläketurvakeskuksen mukaan vuosina 2005−2016 valmistui 18 700 tohtoria, heistä 54 prosenttia oli naisia. Tohtorijoukossa miesten tulot ovat kahdeksan prosenttia korkeammat kuin naisten.

Tohtorintutkinnon keskimääräinen suorittamisikä on pysynyt 39 vuodessa. Luonnontieteistä ja tekniikasta valmistutaan keskimäärin 35-vuotiaana, kasvatustieteistä vastaavasti 47-vuotiaana.

Lähes kaikki ovat töissä

Seitsemästä koulutusalasta miehiä valmistuu tohtoreiksi eniten tekniikasta, luonnontieteistä sekä kaupallisilta ja yhteiskunnallisilta aloilta. Naisten kärkikolmikkoon kuuluvat terveys- ja sosiaaliala, kaupalliset ja yhteiskunnalliset alat sekä luonnontieteet.

Noin 87 prosenttia työllistyy opintojensa ohessa, ja valmistumisen jälkeen vielä paremmin, kaikilla tieteenaloilla.

— Usein väitetään, että yliopistoista valmistutaan työelämään myöhään, mutta sehän ei ole lainkaan totta. Tulevat maisterit aloittavat työuransa jo opiskeluvaiheessa, Salonen kommentoi.

Miestohtoreilla tutkinto nosti työllistymistä parhaimmin maa- ja metsätaloudessa: kymmenen prosenttiyksikköä; naisilla vastaavasti humanistisella ja taidealalla: yhdeksän prosenttiyksikköä.

Väitöskirjatutkijoita työllistävät usein valtio ja kunnat. Kolmena vuotena valmistumisvuoden jälkeen miehistä 63 prosenttia ja naisista 75 prosenttia oli toiminut julkisella sektorilla. Kolmantena vuotena 47 prosenttia miehistä ja 57 prosenttia naisista toimi yhä julkisella sektorilla.

Julkiselle sektorille päätyvät etenkin terveys- ja sosiaalitieteiden sekä kasvatustieteen tohtorit. Tekniikan tohtorit sijoittuvat muita useammin yksityiselle sektorille.

Tohtoreita enemmän, mutta palkkarakenne pysyy

Salonen laskee, että vuonna 2015 tutkijakoulutus oli 32 000 suomalaisella. Heistä noin 14 000 eli 43 prosenttia ylsi parhaimmin palkattuun kymmeneen prosenttiin.

Syksyllä 2019 Salonen tutki palkkoja vuoden 2016 kovatuloisimmalta kymmenykseltä. Aineistoon kertyi työeläkejärjestelmän rekistereistä 233 000 Suomessa asuvaa suomalaista.

Kovapalkkaisimmista palkansaajista tutkijakoulutuksen hankkineita oli vain kuusi prosenttia. Heidän keskipalkkansa oli noin 7 700 euroa kuukaudessa. Kovapalkkaisimmissa pelkän perusasteen suorittaneita oli myös kuusi prosenttia, vain keskiasteen suorittaneita oli kahdeksan prosenttia.

Korkeimmin palkatut lisensiaatit ja tohtorit keskittyvät terveys- ja sosiaalialoille (31 %: miehistä 27 %, naisista 36 %); tekniikkaan (23 %: miehistä 31 %, naisista vain 11 %) sekä kaupallisille ja yhteiskunnallisille aloille (17 %: miehistä 16 %, naisista 19 %).

— Näinä 15 vuotena varsinkin tohtorien määrä on noussut, mutta parastuloisten koulutusrakenne on pysynyt, Salonen kiteyttää.

Eniten ansaitsevat palkansaajat toimivat tyypillisesti asiantuntijoina tai johtajina. Tutkijakoulutuksen hankkineista, korkeimman kymmenyksen tuloihin yltäneistä 28 prosenttia hankki ansionsa yliopistossa tai korkeakoulussa.

---