Tutkija Amazonissa

Amazonin sademetsien tuhoaminen saattaa edetessään johtaa laajoihin muutoksiin maapallon ilmastossa. Metsien roolista hiilinieluina on jo olemassa paljon tutkittua tietoa. Tiedon saaminen päätöksenteossa hyödynnettäväksi vaatii tutkijoilta aktiivista osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Viime elokuussa maailma havahtui siihen, että Amazonin sademetsää tuhotaan valtavaa vauhtia. Uutiskuvissa nähtiin, miten rätisevät liekit etenevät ja valtavat savupatsaat kulkeutuivat jopa tuhansien kilometrien päähän palopaikoista.

— Lähes kaikki heinä-elokuussa Amazonilla todetut palot olivat tarkoituksella sytytettyjä. Tuhojen laajuuden havahduttamina Brasilian valtaapitäviä vaadittiin puuttumaan tilanteeseen ja ulkovallat pohtivat muun muassa kaupparajoitusten asettamista Brasilialle. Muutaman viikon jälkeen aihe hävisi medioista muiden uutisten saatua tilaa, mutta Amazonin metsien hävittäminen jatkuu yhä, Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen apulaisprofessori, akatemiatutkija Markus Kröger kertoo.

Yhdeksän valtion alueelle levittäytyvä Amazonin sademetsä on maailman suurin maanpäällinen hiilivarasto ja sen ekosysteemien kokonaisuus on planeettamme monipuolisin. Länsimaissa Amazonista puhutaan maailman keuhkoina, kun taas Amazonia tuhoaville se on mahdollisuus rikastua karjankasvatuksen, soijan ja kaivostoiminnan kautta. Kyse on myös ihmisoikeuksista. Varsinkin Brasiliassa ihmisiä pakotetaan pois perinteisiltä asuinalueiltaan ja jopa tapetaan. Myös vapaaehtoisessa eristyksessä elävät kansat ovat entistä haavoittuvampia elinalueiden tuhoutuessa ja heihin kohdistuvan väkivallan lisääntyessä.

Palojen välittömät ilmastovaikutukset liittyvät hiilidioksidin vapautumiseen ilmakehään, mikä edesauttaa ilmaston lämpenemistä. Alueella kyllä syttyy paloja luonnostaankin, mutta niiden mittakaava on aivan toista luokkaa.

— Yksittäisten vuosien metsäpalojen sijasta merkityksellisempää on palojen kokonaisuudesta syntyvä metsäkato. Kaadettu tai poltettu sademetsä kasvaa hitaasti takaisin, joten uudet palot johtavat yhä laajempiin seurauksiin. Hakkuut ovat jo pirstoneet sademetsää yhä pienemmiksi lohkoiksi, eikä niistä ole enää vastaavaa hyötyä maapallon ilmastolle. Osa sademetsästä on jo alkanut muuttua savanniksi. Metsäpaloja edistävä kierre voi johtaa sademetsien tuhoutumiseen, mikä taas aiheuttaisi muutoksia laajemmin maapallolla, Kröger selittää.

Tuhoaminen ei ole ainoa vaihtoehto

Brasiliassa karjatalous on tärkein syy hävittää metsää. Esimerkiksi Perussa taas motiivina on laiton kullankaivuu. Yhä laajemmat alueet halutaan alistaa nopeita, mutta kestämättömiä voittoja tuottavalle raaka-aineviennille. Ihmisten ei kuitenkaan ole välttämätöntä hankkia elantoaan sademetsiä tuhoavalla tavalla.

— Varsinkaan karjankasvatus ei edes ole kovin tuottavaa yli kymmenen vuoden aikajanalla. Sen sijaan olisi mahdollista hyödyntää sademetsää sitä vahingoittamatta esimerkiksi keräämällä marjoja ja pähkinöitä sekä erittäin arvokkaita lääke- ja kosmetiikka- alojen tuotteita. Ulkovaltojen kannattaisi pudottaa tuontitullit nollaan kestävästi tuotetuilta luonnonmetsien keräilytuotteilta, Kröger huomauttaa.

Hänen yhtenä parhaillaan käynnissä olevana tutkimusaiheenaan on metsäpolitiikka ja sen kestävyys. Tavoitteena on tutkia metsänhävityksen syvempiä syitä ja analysoida siihen johtavaa paikallistason dynamiikkaa.

— On tärkeää havainnoida, millainen rooli globaalilla rehuntuotannon ja monokulttuuriplantaasien takana olevilla yritysryhmittymillä ja suhdeverkostoilla on metsänhävityksessä. Vertailen etenkin Brasiliaa, Perua ja Suomea, ja sitä, kuinka erilaiset poliittiset ja taloudelliset ryhmittymät selittävät metsänhävityksen tapoja ja muutoksia. Tutkimuksessani analysoin, miten niin sanotun karjakapitalismin eri muodot toimivat Brasiliassa ja kuinka selluteollisuus puuplantaaseineen toimii. Lisäksi pyrin selvittämään kaivosteollisuuden leviämistä metsiin.

Kröger selvittää yhdessä kollegojen kanssa Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti HELSUS:in hankkeessa erilaisia kestäviä tapoja harjoittaa peltometsäviljelyä, kuten perinteistä kiertokaskiviljelyä Etelä-Amerikassa. Nämä menetelmät edesauttavat metsien säilymistä ja samalla tuottavat ruokakasveja ja omavaraisuutta. Tutkimuskohteina ovat myös alkuperäiskansojen muut teknologiat, jotka voivat olla tärkeitä vastattaessa ilmastonmuutoksen haasteisiin.

Tutkimus vie metsiin ja kaivoksiin

Kehitysmaatutkimuksen apulaisprofessori Markus Kröger Chico Mendesin keräilyreservaatin sisältä Brasilian Amazonilla.

Tämän haastattelun ilmestyessä Markus Kröger on jo palannut Brasiliaan, jossa hän on uransa aikana viettänyt kaikkiaan useita vuosia. Tällä kertaa matka kestää kuusi viikkoa.

— Olen asunut vuodesta 2003 lähtien eri pituisia jaksoja Etelä-Amerikassa, suurimman osan ajasta olen viettänyt Rio de Janeirossa, mutta olen liikkunut laajalti myös alueen muissa maissa keräämässä tietoa maaseudun muutoksista. Samalla olen oppinut espanjan ja portugalin kielen. Amazonilla olen ollut pisimpään Parán osavaltiossa Brasiliassa, etenkin Santarémin seudulla. Luonnonvarapolitiikan tutkimus on vienyt minut myös Carajásin kaivosalueelle ja Maranhãon sellualueille itä-Amazonille sekä Bolivian ja Perun rajamaille.

Kröger on alun perin valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta pääaineenaan International business administration. Hän halusi laajentaa näkemystään taloudesta yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen ymmärrykseen ja jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa. Erityisesti Latinalaisen Amerikan tutkimus osoittautui hyvin kiinnostavaksi alaksi.

— Olin vuonna 2004 Brasiliassa kun Maattomien liike valtasi Stora Enson puoliksi omistaman yrityksen eukalyptusplantaasin. Suomessa aiheesta ei ollut juuri tietoa tai tutkimusta, vaikka kyseessä oli yksi maamme historian suurimmista ulkomaaninvestoinneista. Etsin graduaihetta, ja aloin tutkimaan tätä sellukonfliktia kulttuurien välisenä vuorovaikutuksena tekemällä kenttätutkimusta konfliktialueella Bahialla. Valmistumiseni jälkeen jatkoin kehitysyhteistyöprojekteissa Brasilian Amazonilla keräilyreservaattien ihmisten ja järjestöjen parissa. Väitöstutkimuksessani keskityin selluinvestointien politiikan ja konfliktien tutkimukseen Brasiliassa. Postdoc työssä laajensin tutkimusta globaaliksi ja aloin tutkia myös kaivosalaa, Kröger kertoo.

Tutkijan vastuu

Kröger on esiintynyt aktiivisesti medioissa erityisesti Amazonin sademetsien paloja käsittelevien juttujen yhteydessä. Hänen mielestään tutkijoiden onkin tärkeää pyrkiä popularisoimaan tutkimustuloksiaan ja siten vaikuttamaan yhteiskuntaan. Medioissa esiintyminen on yksi keino vaikuttaa, mutta tärkeää olisi tuottaa tutkittua tietoa yhteiskunnallisille toimijoille. Tiedon määrä on valtava, siksi on tärkeää keskittyä seikkoihin, joihin voimavaroja tulisi suunnata.

— Juuri tällainen on Amazonin ja muiden tärkeiden metsäalueiden hävitys. Se on saatava pysäytettyä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi juuri nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus, Kröger painottaa.

Brasilian valtaapitävien on tarkoitus tulevaisuudessa raivata valtateitä, rakentaa vesivoimaloita ja kaivoksia, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että päästäisiin yhä syvemmälle sademetsiin ja saadaan raivattua sademetsistä aina uutta maata viljelykäyttöön. Ulkovaltojen pitäisi ehdottomasti laittaa tuontikiellot brasilialaiselle soijalle, maissille, lihalle, mineraaleille, metalleille ja puutuotteille, kunnes tilanne paranee.

Akateemisten julkaisujen lisäksi tutkijoiden tulisi saattaa tutkimustuloksiaan laajempaan käyttöön esimerkiksi auttamalla kansalaisyhteiskuntaa erilaisten kysymysten esille tuomisessa ja jopa ratkaisussa.

— Päätöksentekijöihin tulisi pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi Suomessa ja EU:ssa ottamalla heihin suoraan yhteyttä ja esittämällä tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tiedon levittäminen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen on jokaisen tutkijan tehtävä.

---