Zsuzsa Millei (vas.) ja Nelli Piattoeva toimivat Tampereen yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Kun he matkustavat Tampereelta, he käyttävät junaa.

Onko tutkijan aina lennettävä?

Matkustaminen on välttämätöntä globaalissa tiedemaailmassa. Suomessa on alettu kysyä, voiko ilmastolle turmiollista lentämistä vähentää. Ja jos voi, maksaako yliopisto tutkijansa päivärahat, kun maa- ja merimatkustaminen on hitaampaa ja kalliimpaa kuin lentäminen.

Varsinkin aloittelevan tutkijan kannattaa käydä ulkomaisissa tutkijatapaamisissa esittelemässä tutkimustaan, oppimassa ja verkostoitumassa. Kohtaamisia ei aina voi korvata videokonferensseilla. Helsingin yliopisto uutisoi marraskuussa, että se on alkanut hyvittää työntekijöidensä työlentojen tuottamia ilmastopäästöjä. Vuoden 2018 päästöhyvitykset vastaavat noin prosenttia yliopiston hankkimien lentolippujen arvosta.

Koneen Säätiöltä avaus

Koneen Säätiö alkoi jo vuosia sitten kompensoida lentomatkustamisen tuottamia hiilidioksidipäästöjä, kun säätiö osti Kemiönsaaren kunnasta Kullan 130-hehtaarisen luonnonsuojelualueen.

Säätiön nettisivuilla sanotaan, että päästöjen välttäminen on tärkeämpää kuin niiden kompensoiminen. Niinpä Koneen Säätiö kannusti syyskuussa päättyneessä haussa ympäristöä säästävään matkustamiseen ja virtuaalitapaamisiin. Säätiön tiedejohtaja Kalle Korhonen kertoo erillishaun tuoneen muutamia uusia ideoita.

— Halusimme luovia ja hyödynnettäviä toimintamalleja, hän kiteyttää.

Korhonen sanoo tutkijoiden ymmärtävän asian moninaisuuden. On tärkeää tavata muita tutkijoita, vaikkakin suomalaistutkijat tapaavat pääosin länsieurooppalaisia kollegoita.

Korhonen mainitsee, että Koneen Säätiöltä voi hakea rahoitusta ympäristövastuulliseen matkustamiseen myös yleisessä haussa.

Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen kehittämisen johtaja Jussi Vauhkonen sanoo Akatemian suosittavan, että rahoituksen hakijat miettisivät ekologista matkustamista.

— Vierastan silti sitä, että rahoituksen käyttö korvamerkittäisiin. Matkustustapa riippuu rahoittamamme tutkijan työnantajan matkustussäännöstä, ei meidän rahoitusehdoistamme. Valtiovarainministeriö on linjannut, että päästökompensaatioita ei voi sisällyttää myönnettyihin rahoituksiin, Vauhkonen toteaa.

Matkustusohjeisiin painetta

Kun kulttuurintutkimuksen yliopistotutkija Juhana Venäläinen Itä-Suomen yliopistosta lensi Australiankonferenssiin, hän alkoi miettiä, pitäisikö yliopistojen matkustamissäännöissä painottaa pientä hiilijalanjälkeä.

— Yliopistojohto voisi korostaa ympäristövastuuta, kun yliopisto neuvottelee matkatoimistojen kanssa. Osasivathan matkatoimistot menneinä vuosikymmeninä järjestää myös junamatkoja.

Venäläinen näkee matkustusohjeissa ristiriidan, kun niissä sekä puhutaan kestävästä kehityksestä että kehotetaan matkustamaan mahdollisimman tehokkaasti — siis lentämään.Tutkijaa Venäläinen suosittaa ensiksi pohtimaan, voiko matkan korvata esimerkiksi etäkokouksilla. Aina ei ole järkeä lentää maapallon toiselle puolelle pitämään viidentoista minuutin esitelmää kymmenelle kollegalle.

— Kannattaa poimia kiinnostavimmat konferenssit ja satsata niihin. Ehkä kohdemaan yliopistoissa voisi pidennetyllä matkalla tavata mahdollisia yhteistyökumppaneita?

Venäläinen on matkustanut Euroopan konferensseihin junilla ja laivoilla. Elokuussa hän matkusti 2,5 vuorokautta Joensuusta Manchesteriin. Meno–paluumatka maksoi noin 550 euroa, lennoista hän olisi maksanut noin 300 euroa. Venäläinen maksoi erotuksen itse.

Venäläisen työpaikalla laitos tai osasto päättää matkakorvaukset. Jos yliopistolaisella ei ole kokonaistyöaikaa, byrokratian kanssa tullee selvitettävää, jos ei halua lentää.

Venäläinen näkee ongelmaksi myös lentämiseen tottumisen. Hän ehdottaa, että kotimaan lennot pitäisi aina perustella erikseen.

— Junassa ehtii sekä tehdä töitä että levätä, lentokentillä odottelu on hukka-aikaa. Itse valitsen nopeimmat junayhteydet, pitkälle matkalle yöjunan. Työpäivä junassa on usein tehokkaampi kuin toimistopäivä.

Venäläinen arvostaa esimerkiksi Facebookin Maata pitkin matkustavat -ryhmää. Sieltä oppii vaikkapa sen, että potkurikoneella lentää selvästi ympäristöystävällisemmin kuin suihkulentokoneella. Helsingistä on esimerkiksi Skandinaviaan kelpo yhteydet.

Hybridikonferenssia tekemässä

Apulaisprofessorit Nelli Piattoeva ja Zsuzsa Millei sekä professori Iveta Silova ideoivat Koneen Säätiölle hajautetun konferenssin, joka sisältää ajantasaisia tapaamisia ympäristöystävällisesti. Konferenssi järjestetään toukokuussa 2021.

— Kunkin maan konferenssit linkitetään samalle alustalle, jolle voi tallentaa aineistoja myös ennen ja jälkeen kokoontumisen. Säätiöltä hakemallamme apurahalla varmistaisimme osallistujien taustayhteisöjen tietoteknisten järjestelmien toimivuuden konferenssiajaksi, Piattoeva esittelee.

Millei taustoittaa, että he tutkivat lapsuusmuistoja, joita kehystävät maailmaa jakavat entiset ja nykyiset rajat. Lapsuusmuistoja kerättiin konferenssia varten jo tänä syksynä työpajoissa, jotka järjestettiin Tampereella, Helsingissä, Riikassa, Berliinissä ja Mexico Cityssä. Osallistujia oli pyydetty valitsemaan itselleen lähimpänä sijaitseva työpaja.

Osa konferenssiin osallistuvista tutkijoista ja taiteilijoista saa apurahan, joka korvaa juna- ja laivamatkakuluja osallistujalle lähimpään konferenssipaikkaan.

Piattoeva ja Millei tähdentävät, että haitallisten ilmastovaikutusten vähentäminen on heille vain yksi päätavoite. Yhtä tarmokkaasti naiset pyrkivät globaalisti tasa-arvoistamaan tieteentekijöiden mahdollisuuksia. Muun muassa.

Naiset linkittävät kylmän sodan lapsuusmuistojen tutkimuksensa hiilijalanjäljen pienentämiseen: research.uta.fi/childhoodmemories/low-carbon-statement/

---