YLL:n jäsenkyselyn tuloksia:

Palkka polkee paikallaan ja työ pirstaloituu

Opetuspainotteisissa tehtävissä palkkakehitys on hidasta, työ on pirstaloitunut ja työmäärä kasvussa. YLL-kyselyyn vastanneista jäsenistä selvä enemmistö kokee työniloa ja nauttii työhön syventymisestä. Työyhteisö antaa voimaa. Omaan työhön ollaan jonkin verran tyytyväisempiä kuin työpaikkaan.

Yliopistojen opetusalan liiton YLL:n jäsenten näkemyksiä palkkauksesta, työmäärästä ja työhyvinvoinnista on selvitetty. Kysely toteutettiin helmikuussa 2019 ja tulokset julkaistiin Yliopistopäivillä marraskuussa.

Palkkakehitys hidasta

Yleisimmät vaativuustasot vastaajilla ovat 5 ja 6. Yliopistolehtoreilla on myös käytössä vaativuustaso 7. Vastauksissa tulee selkeästi esiin se, että työn vaativuus ja palkka eivät kohtaa. Palkka on liian pieni, eikä palkkakehitys ole riittävää. Tämä vähentää vastaajien työmotivaatiota ja heikentää työhyvinvointia.

Yliopistoissa ei tunnisteta riittävästi opetusansioita eikä opetustyön vaativuuden muutosta palkkausjärjestelmän kautta. Lähes 80 % kaikista vastaajista on sitä mieltä, että opetusansioilla ei pysty etenemään yliopistossa.

Työ pirstoutuu, tutkimukselle ei riittävästi aikaa

Kyselyn pohjalta näyttää siltä, että työaika pirstoutuu aikaisempaan verrattuna. Lähes neljännes työajasta menee yliopistoyhteisöllisten tehtävien ja muihin tehtäviin. Se on enemmän kuin aikaisemmissa kyselyissä (2010, 2012). Opetuspainotteista työtä tekevien 1624 tunnin työaika jakautuu keskimäärin opetuksen (60,7 %), tutkimuksen (14,1 %), yliopistoyhteisöllisten tehtävien (12,0 %) ja muiden tehtävien (13,4 %) kesken. Opetus käsittää myös suunnittelu- ja jälkityöt.

Eri nimikkeiden osalta painotus opetukseen ja tutkimukseen vaihtelee. Tutkimusta mahtuu työaikaan kaiken kaikkiaan hyvin vähän: 41 %:lla vastaajista ei ole työsuunnitelmassa mahdollisuutta tehdä tutkimusta. Yliopistonopettajien ja lehtoreiden työhön mahtuu tutkimusta alle 10 % ja yliopistonlehtoreiden työhön alle 21 %. Yliopistonopettajilla on opetusta 61 % työajasta ja lehtoreilla yli 65 % työajasta. Yliopistonlehtoreillakin on opetustyötä reilut 57 % työajasta.

Kyselyssä haluttiin selvittää myös, mihin työajan ylittävä työ kohdentuu. Vastauksissa painottuivat eniten opetuksen suunnittelu, kehittäminen ja ns. jälkityöt. Seuraavaksi nousi tutkimuksen tekeminen ja kolmanneksi itsensä kehittämiseen käytetty aika.

Työmäärä ja työssä jaksaminen huolettavat

Työssä on iloa ja työn imua, sillä työhön on mukavaa syventyä 72 %:n mielestä melko tai erittäin usein. Työstä innostuu 68 % vastaajista melko tai erittäin usein, mutta työtä hankaloittavat tietojärjestelmien toimimattomuus ja monimutkaisuus, hallinnon kaukaisuus, toimintakulttuurin sekavuus ja vaikuttamismahdollisuuksien väheneminen.

Kyselyn avovastauksissa moni nostaa esille sen, että työtä on liikaa, ja pohtii, kuinka työmäärää voi hallita. Vastauksissa tunnetaan huolta sekä omasta että kollegan jaksamisesta. Myös riittämättömyyden tunteet nousevat vastauksissa esille. Opetuspainotteisissa tehtävissä kipuillaan tiukentuvia käytäntöjä, tutkimusajan puutetta tai pirstaloituneita tehtävänkuvia. Osa tehtävistä ei näy työsuunnitelmassa. Työsuunnitelmat ovat erilaisia, eikä työ välttämättä jakaudu tasaisesti.

Hyvinvointia työssä parantaisivat vastaajien mielestä selkeämmät urapolut, palkitsemisen parantaminen ja henkilöstön lisääminen. Nämä erottuvat muista vaihtoehdoista 70 %:n kannatuksella. Toive henkilöstön lisäämistarpeesta on ymmärrettävä erityisesti työkuormasta ja vapaiden pitämisen mahdollisuuksista annettujen vastausten valossa. Jos työ on niin kokonaisvaltaista, että työstä ei palaudu tai jos työ ei salli vapaan pitämistä töiden ohessa tai lukuvuoden aikana, työn suunnitteluun ja mitoitukseen on kiireesti tartuttava. Kokonaistyöajassa työ tulee suunnitella niin, että vuoden aikana on mahdollisuus vapaisiin. Työn ei ole tarkoitus sitoa tekijäänsä ympärivuorokautiseen työkulttuuriin.

Yliopistonlehtorien kokemukset työstä poikkeavat

Yli puolet kyselyyn vastanneista yliopistonlehtoreista kokee, että työtä on usein liikaa ja kolmasosan mielestä työhön liittyy ristiriitaisia odotuksia erittäin usein. Noin puolelle varataan työsuunnitelmiin tutkimukselle aikaa, mutta silti työajan ylittävä työ kohdentuu heidän vastauksissaan eniten tutkimukseen. Muut tehtävät, kuten opetus ja hallintotehtävät, on tehtävä ensin, jonka jälkeen on tutkimuksen vuoro.

Hyvin usein uraetenemään yliopistossa tarvitaan vahvoja tutkimusansioita. 40 % kokee, että töiden ohessa ei pysty pitämään riittävästi vapaata. Tämä vaikuttaa jaksamiseen ja työssä viihtyvyyteen. Kyselyssä tämä tuli ilmi niin, että vain reilu puolet yliopistonlehtoreista koki työpaikan ilmapiirin kannustavaksi. Muiden vastaajien keskiarvo oli noin 20 prosenttiyksikköä korkeampi.

Toimenpiteitä työssäjaksamisen vahvistamiseksi

Opetuspainotteisten tehtävien palkkausta on kohennettava. Yliopistoihin tarvitaan selkeät urapolut, joiden on pohjauduttava toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. Opetusansioilla on pystyttävä etenemään yliopistotyössä. Tämä tarkoittaa sekä nimikemuutoksia että palkkakehitystä.

Työn suunnittelu ja mitoitus kuntoon, työnjako tasapuoliseksi. Työsuunnitelmien teon käytänteitä on selkeytettävä ja suunnitelmissa on osoitettava riittävästi työaikaa eri työtehtäville. Opetustehtäviä on vähennettävä, jos työsuunnitelmaan pitää mahtua muita töitä, kuten tutkimusta tai yliopistoyhteisöllisiä tai hallintotehtäviä. Lisäksi on huolehdittava siitä, että myös työstä palautuminen ja vapaan pitäminen on mahdollista.

Opetuspainotteisissa tehtävissä olevien mahdollisuuksia tutkimus- ja kehittämistyön tekemiseen on lisättävä. Myös opetustehtävissä työskentelevillä on oltava mahdollisuus tehdä tutkimusta työajalla. Kaikkiin yliopistoihin tarvitaan tutkimuskausijärjestelmä, jolla mahdollistetaan tutkimustyöhön osallistuminen ja keskittyminen.

---