Kysymys-vastaus Cecilia af Forselles

Kansalliskirjasto kärsii edelleen leikkauksista. Työntekijät ovat sopeutuneet avokonttoreihin, mutta ilman lisärahoitusta edessä on palvelujen heikentyminen, sanoo ylikirjastonhoitaja Cecilia af Forselles.

1) Millaisena näet Kansalliskirjaston roolin osana kirjastokenttää?

— Kansalliskirjastolla on keskeinen rooli palvelujen kehittäjänä ja tarjoajana laajasti tiedeyhteisölle, yliopistokirjastoille, yleisille kirjastoille, ammattikorkeakoulukirjastoille ja erikoiskirjastoille. Kansalliskirjasto on ainutlaatuinen ja monipuolinen muistiorganisaatio ja osaamiskeskus, joka edistää vahvasti muun muassa avointa tiedettä ja digitaalisia palveluja.

2) Mitä kuuluu Kansalliskirjaston digitointihankkeille? Mitkä aineistot olisivat kiireellisyyslistan kärjessä?

— Kansalliskirjasto on jo useita vuosia digitoinut historiallisia sanomalehtiä ja edistänyt niiden verkkokäyttöä. Tätä työtä jatketaan. Muita tärkeitä hankkeita ovat vanhojen nuottikokoelmien ja kotimaisten vanhimpien aineistojen digitointi.

— Tuore uutinen on, että Kansalliskirjasto avaa korkeakoulujen tutkijoille verkkokäyttöön laajan vuosina 1930—2018 julkaistun tekijänoikeudenalaisen sanoma- ja aikakauslehtiaineiston osana Tutkainhanketta. Iloitsen siitä, että tutkimukselle avautuu tärkeä väylä yhteiskunnan merkittävään ja laajaan aineistoon. Hankkeessa on mukana 15 kotimaista korkeakoulua, jotka saavat antaa HAKA-tunnuksilla tunnistautuneille käyttäjille pääsyn Kansalliskirjaston digitaalisessa muodossa oleviin lehtiaineistoihin tutkimusta varten. Käyttäjät saavat sopimuksen mukaan selata, hakea, tutkia ja analysoida lehtiaineistoja myös koneellisesti.

3) Yliopistojen rahoitusleikkaukset kohdentuivat myös Kansalliskirjastoon. Miltä tilanne nyt näyttää?

— Palvelujen supistukset näkyvät asiakkaille muun muassa aukioloaikojen lyhentymisenä. Kansalliskirjaston henkilökunta kärsi kovasti leikkauksista eikä niistä ole toivuttu. Säästötoimenpiteissään kirjasto on muun muassa luopunut tiloista ja tiivistänyt vuoden 2019 alussa yli 200 henkilön työyhteisön keskustan kortteliin. Tämä on tarkoittanut suuria ponnistuksia sekä toiminnan ja tilojen uudelleen organisointia. Henkilökunta on kuitenkin ihailtavan hyvin sopeutunut maisemakonttoreissa työskentelyyn.

— Onneksi näyttää nyt siltä, että kirjasto saa tulevina vuosina OKM:ltä korotettua perusmäärärahaa. Erillisrahoitusta tarvitaan kuitenkin jatkossakin nykyisen toiminnan ylläpitämiseksi puhumattakaan palveluiden kehittämisestä. Huolestuttavaa on Helsingin yliopiston viime vuosien voimakkaasti laskeva omarahoitusosuus Kansalliskirjastolle. Kirjaston palvelut ovat keskeisiä tutkimukselle, eritoten Helsingin yliopistolle. Tilanne ei ole hyvä. Kansalliskirjasto tekee jo nyt alijäämäistä budjettia eikä tilanne näytä paranevan, ellei Kansalliskirjaston syksyn 2020 neuvotteluissa Helsingin yliopiston kanssa tapahdu käänne myönteisempään suuntaan.

4) Mikä on henkilöstön osaamisen painopiste? Onko professio muuttumassa?

— Professio on jo muuttunut. Kirjastotoiminta ja ehkä erityisesti Kansalliskirjaston toiminta on kehittynyt niin, että tarvitaan laaja-alaista ja monipuolista osaamista, jatkuvaa kehittämistä ja palvelujen tarjontaa. Palveluiden ylläpito ja rakentaminen vaativat eri tyyppistä asiantuntijuutta, sekä sisällöllistä että teknistä osaamista.

5) Mikä on sinulle Kansalliskirjaston upeista kokoelmista se kaikkein rakkain? Kerro myös perustelut.

—— On vaikeata valita jokin tietty kokoelma, kaikki ovat niin kiinnostavia. Mutta erityisen tärkeänä ja kiinnostavana pidän kuitenkin Kansalliskirjaston Fennica- kokoelmaa, joka sisältää Suomessa julkaistua ja muuta Suomeen liittyvää kirjallisuutta. On mahtavaa suomalaisena olla tietoinen siitä, että kuulumme niihin kansakuntiin, joilla on sivistyshistoriamme, kulttuuriperintömme ja kollektiivinen muistimme tallennettuna sekä omat julkaisumme käytettävissämme.

---