 
|
|||||||||||||
|
Huipputiedettä työaikaa kohdentamalla?Kokonaiskustannusmalliin perustuvia työajan kohdentamisjärjestelmiä käynnistetään maamme lähes kaikissa yliopistoissa. Tässä yhteydessä on keskusteltu vilkkaasti 1600 tunnin kokonaistyöajan piirissä olevien yliopisto- opettajien työajan raportoinnista, joka liian tiheällä seulalla ja liian usein toteutettuna on suuritöistä, epätarkkaa ja tarpeetonta. Yliopistotyönantajan taholta suunniteltu viikoittainen tai vieläpä kuukausittainenkin raportointi mahdollistaa niin haluttaessa työajan ajallisen seurannan, joka tulkintamme mukaan on voimassaolevan virkaehtosopimuksen vastainen. Tiheän viikoittaisen raportoinnin tarpeettomuutta kuvaa seuraava laskelma: Oletetaan, että professorilla on TEKES-hanke, johon hän käyttää 100 tuntia vuodessa. Jos työajan raportointiin ja siihen liittyvään välttämättömään omaehtoiseen seurantaan kuluu 15 min/vrk, se on 60-70 t/vuosi, joten kohdentaminen maksaa yliopistolle palkkakustannuksina lähes saman verran kuin TEKES:ltä laskutettava summa. Yliopiston saama hyöty työajan kohdentamisesta kuluu siis kokonaan tuottamattomaan hallintotyöhön, varsinkin jos kohdennustietoja käsittelemään täytyy palkata uusia hallintohenkilöitä. Arvokkaan työajan tuhlaamien tarpeettomien hallintorutiinien kasvattamiseen on yliopistojen vähenevien voimavarojen vastuutonta tuhlausta. Koska työajan kohdentamista perustellaan EU:n vaatimuksilla, teimme epävirallisen kyselyn työajan kohdentamisesta 20 professorille 10 maasta (Alankomaat, Belgia, Englanti, Italia, Itävalta, Kanada, Ranska, Ruotsi, Saksa, USA). Kukaan vastanneista ei tehnyt viikoittaista tai kuukausittaista työajan kohdentamista. Yhdessä yliopistossa kustannusrakenne selvitettiin kirjaamalla puolen vuoden välein kahden viikon ajalta työajan jakautuminen eri tehtäviin. Valtaosassa yliopistoja raportoitiin vuosittain vain tulokset (julkaisut, opinnäytteet, opintojaksot, tutkimusrahoitus jne.), ei työaikaa. Vastauksista heijastui tyrmistys akateemisen työteon edellytysten tukahduttamisesta ja suositeltiin jopa voimatoimenpiteitä. Kohdentamisen luonnollinen raportointiväli on yksi vuosi. Raportti voisi pohjautua jo muutenkin laadittavaan työsuunnitelmaan, joka suunnitelmakauden jälkeen muuttuu kohdentamisraportiksi. Järjestelmä on byrokraattisesti kevyt ja antaa mahdollisimman luotettavaa tietoa. Valtioneuvoston controller antoi 8.10.2007 suosituksen, jonka mukaan kokonaistyöajan piirissä oleville riittää puolivuosittainen kohdentaminen. Ainakin Joensuun, Oulun, Turun ja Vaasan yliopistoissa sekä Tampereen teknillisessä yliopistossa ollaan käynnistämässä tämän suosituksen mukaisia järjestelmiä. Puolivuotinen aikajänne on hyväksyttävissä, koska lukukausi on luonnollinen jakso akateemisessa vuodessa. Controllerin kirjeessä kuitenkin todetaan, että täydentävän rahoituksen hankkeen välitön työaika on raportoitava useammin. Tulkintamme mukaan “täydentävän rahoituksen hankkeen välitön työaika” tarkoittaa aikaa, josta maksetaan joko projektinjohtopalkkiota tai varsinaista palkkaa. Silloin raportoidaan hankkeeseen tehdyt tunnit laskutuksen pohjaksi. Tällaisen hankkeen olemassaolo ei voi tarkoittaa sitä, että kaikki muukin työaika raportoidaan tiheämmällä seulalla kuin kaksi kertaa vuodessa. Siten esim. Suomen Akatemian hankkeet, joista vastuullinen johtaja ei nosta itselleen palkkiota, tulee voida raportoida osana 1600 tuntia puolivuosittain. Yliopisto-opettajat ja tutkijat tekevät Tilastokeskuksen selvityksen mukaan erittäin pitkää työviikkoa. Yliopistot kehittyvät, jos heidän työpanoksensa annetaan suuntautua oleellisimpaan: tutkimukseen ja siihen perustuvaan korkeimpaan opetukseen. Liiallinen ajankäyttö byrokraattisessa näpertelyssä ei vie Suomen tiedettä huipulle.
Risto Laitinen | ||||||||||||
