Virantäytöistä yliopistojen kilpailuvaltti?

Yliopistojen muutostuulet mullistavat myös virantäyttöprosessit. Tai siis eihän uusissa yliopistoissa ole enää virkojakaan. Joka tapauksessa asia tulee yliopistojen sisäiseksi asiaksi ja palvelussuhteiden täytöstä ennakoidaan yliopistojen kilpailuvalttia. Professuurien moniportaista täyttöprosessia aiotaan keventää ja nopeuttaa.

Helsingin tutkijanaiset järjestivät Naiset heikoilla virantäytöissä – mikä neuvoksi yliopiston sukupuolisyrjintään -seminaarin Tieteiden talolla 22. marraskuuta. Helsingin yliopiston kanslerin sihteeri Heikki Pihlajamäki puhui sukupuolten tasa-arvosta professorin virkojen täytössä. Dosentti Pihlajamäki toimii myös yliopistonlehtorina oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Virantäyttöprosessi alkaa päätöksellä siitä, aiotaanko virka julistaa haettavaksi vai täytetäänkö se kutsumenettelyllä. Pihlajamäki ei pitänyt kutsuun liittyvää räätälöintimahdollisuutta välttämättä huonona asiana.

Virantäyttötyöryhmä on neuvoa antava elin, joka ei tee päätöksiä. Pihlajamäen mielestä virantäyttötyöryhmän merkitys on sitä tärkeämpi, mitä heterogeenisempi tiedekunta on kyseessä.

Asiantuntijamenettelyä Pihlajamäki piti kaikkein järkevimpänä kohtana koko monivaiheisessa prosessissa.

Heikki Pihlajamäki kertoi, että kansleri Kari Raivion kaudella kansleri nimittänyt professoriksi nelisen kertaa eri henkilön kuin on ollut tiedekuntaneuvoston virkaehdotus. Nimityksen jälkeen voidaan tehdä vielä muistutus, mutta Pihlajamäki piti tämän merkitystä nykyisin kovin vähäisenä.

Yliopistouudistuksen myötä virantäyttöjen järjestäminen jää yliopiston sisäiseksi asiaksi. Pihlajamäki ennusti, että tästä tuleekin jatkossa yliopistojen kilpailuvaltti.

- Prosessia nopeutuu, mutta silti se haravoi parhaimmat. Pitää rakentaa mekanismeja tämän turvaamiseksi, hän huomautti.

Pihlajamäki säilyttäisi asiantuntijamenettelyn, mutta ehkä vähän keveämpänä kuin nykyisin. Muistutus joutaa hänen mielestään roskakoriin. Opetustaitojen merkitys on virantäytöissä kasvamassa.

Kanslerinsihteeri Pihlajamäki puhui hieman myös muista viroista. Kanslerille ei kuulu yliopistonlehtorin virkojen täyttö, mutta jonkin verran niistä tulee kanteluita. Kansleri ei kuitenkaan voi tehdä muuta kuin selvityksen jälkeen huomauttaa tiedekunnalle.

- Yliopistonlehtorin virka on epäonnistunein koko virkakategoriassa. Sen piti olla välivirka, mutta monelle se on yliopistouran päätepiste. Lähes kaikki ovat dosentteja.

Dosenttikysymys on Pihlajamäen mukaan suuressa muutostilanteessa.

- Tohtorituotanto on niin valtaisaa, että nimikkeellä halutaan erottautua massasta. Usein dosentuuria haetaan melko heppoisin perustein, Pihlajamäki totesi. Nimike on lähestymässä arvonimeä, tutkintoa.

Helsingin yliopisto on ainoa yliopisto, jossa on subjektiivinen oikeus dosentuuriin. Tätä Heikki Pihlajamäki piti hyvänä asiana.

- Dosentuuri ei ole tarkoituksenmukaisuuskysymys eikä siis ole esimiehen päätettävissä, tarvitaanko kyseiselle alalle dosentuuria. Hakemus jätetään suoraan tiedekuntaneuvostolle.

Julistetaanko paikat enää avoimiksi?

Seminaarin lopun paneelikeskustelun aiheena oli “Kohti hyviä toimintamalleja ja ratkaisuja”. Biotieteellisen tiedekunnan dekaani, professori Jari Niemelä näki yliopistouudistuksessa ja sen henkilöstöpoliittisissa vaikutuksissa sekä riskejä että mahdollisuuksia. Niemelän mielestä rekrytointi on yliopistojen kilpailuvaltti kahden vuoden päästä. Hän ei kuitenkaan ihmeemmin virtaviivaistaisi professorin virantäyttöä.

Niemelä näki riskejä myös tenure track -järjestelmässä. Tämän anglosaksisen uralla etenemismallin soveltamista Suomeen mietitään paraikaa opetusministeriön Toteutuva tutkijanura -työryhmässä. Malli sisältää Niemelän mielestä vaaran, että tilanne sementoituu heti alkumetreillä ja se voi kaventaa uraputkea entisestään.

Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan varadekaani, professori Kimmo Alhon mukaan yliopistouudistuksen myötä lain kontrolli höltyy rekrytoinnissa, mutta toivoi, että yliopistoihin palkataan mahdollisimman hyviä ihmisiä ja niitä löytyy yhtä paljon kummastakin sukupuolesta. Hän pelkäsi, että sopivimman ja pätevimmän valinta voi johtaa myös syrjintään.

Renvall-instituutin johtaja Lars-Folke Landgrén jakoi huolen uudistuksen vaikutuksista henkilöstöpolitiikkaan.

- On herrassa, mitä yliopistouudistuksen myötä tapahtuu. Kilpailua tulee enemmän ja profiloitumista, totesi akatemiaprofessori Kevät Nousiainen. Naisten kannalta häntä huoletti kansainvälistymiskehitys, joka ei ole ollut kovin ystävällistä naisille. Esimerkiksi Suomen Akatemian ja Tekesin rahoittamien Finland Distinguished Professorien (FiDiPro) joukossa ei ole edelleenkään yhtään naista.

Helsingin yliopiston henkilöstö- ja lakiasiainosasto lakimies Pauliina Juntunen selvitti, että työsuhteistamisen myötä mikään laki ei enää velvoita, että palvelussuhteita julistetaan haettavaksi. Hänen mielestään Helsingin yliopistossa aiotaan kuitenkin pitää kiinni tästä käytännöstä.

Virantäytön portinvartijat

Valtiotieteen tohtori, yliopistotutkija Liisa Husu puhui seminaarin alussa virantäyttöprosessin kriittisistä vaiheista. Portinvartijoita löytyy prosessin monista kohdista. Tällaisia ovat laitoksen johtajat ja johtoryhmä, virantäyttötyötyhmä, asiantuntijat, tiedekuntaneuvosto ja kansleri.

Helsingin yliopistossa on käyty läpi naisten ja miesten osuudet virantäyttöprosessin eri vaiheissa kaudella 2000-2005. Virantäyttötoimikuntien jäsenistä naisia oli 30 prosenttia ja heidän määränsä on kasvussa (vuonna 2005 naisia oli 46 %). Tiedekuntakohtaiset erot ovat hyvin suuria. Husu piti mm. lääketieteellisen tilannetta – naisia 14 % virantäyttötoimikunnan jäsenistä – hyvin pienenä.

Virantäytöissä käytetyistä asiantuntijoista naisia oli 22 % vastaavalla kaudella. Tässäkin lääketieteellisessä naisasiantuntijoita oli vain 17 %.

Husu muistutti, että naisten suurempi määrä virantäyttötoimikunnissa tai asiantuntijoina ei toki takaa naisten suurempaan osuutta nimityksissä.

Naisten osuus Helsingin yliopiston professorinimityksistä oli 33 prosenttia kaudella 2000-2005. Osuus kutsutuista oli 27 %.

Kirsti Sintonen