Yliopistouudistus ja professorit

Professorit ovat nykyisin eräissä suhteissa muusta henkilöstöstä poikkeavassa asemassa yliopistoissa. Professoriliiton mielestä suuria muutoksia professorien asemaan, kelpoisuusvaatimuksiin ja nimittämismenettelyyn ei tarvita yliopistouudistuksessa. Keskustelua voidaan kyllä käydä.

Professuurit ovat yliopistojen arvostetuimpia ja tavoitelluimpia tehtäviä. Professorit ovat yliopistojen kannalta aivan olennainen ryhmä. Tämän tulee näkyä selvästi myös toteutettaessa yliopistouudistusta.

Professorit hallinnossa

Yliopistohallinnolle tyypillisissä monijäsenisissä elimissä professorikunta muodostaa oman ryhmänsä. Tämän ajattelun taustalla on, että yliopistot ovat korostetusti tieteellisiä asiantuntijaorganisaatioita ja että professorit muodostavat yliopistojen tieteellisen johdon.

Yliopistouudistus ei vähennä yliopistojen tieteellisen asiantuntemuksen tarvetta. Tästä seuraa johdonmukaisesti, että professoreiden asema tulee myös jatkossa olla monijäsenisissä elimissä keskeinen. Useiden yliopistollisien johtotehtävien menestyksellinen suorittaminen edellyttää jatkossakin yhteisön arvostusta ja tieteellistä asiantuntemusta, jotka useimmiten konkretisoituvat professorissa.

Professorien kelpoisuusvaatimukset

Professoreiden ja eräiden muiden henkilöstöryhmien kelpoisuusvaatimukset sisältyvät vuodelta 1993 olevaan asetukseen korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä. Professorin kelpoisuusvaatimuksina ovat nykyisin tieteellinen (tai taiteellinen) pätevyys, opetustaito ja, kun se on tärkeää tehtävän hoitamiselle, käytännöllinen perehtyneisyys tehtäväalaan. Professorien kelpoisuusvaatimukset ovat tiukat ja seula professoriksi tulemiseen tiheä. Professorin kelpoisuus on keskeinen akateemiseen maailmaan kuuluva kysymys.

Professorien kelpoisuusvaatimusten höllentäminen voisi johtaa professorien tieteellisen tason liian suuren vaihtelevuuteen. Professorien kelpoisuusvaatimukset on säilytettävä yliopistouudistuksessa tiukkoina ja niistä on säädettävä nykyiseen tapaan vähintään asetuksella kaikkia yliopistoja koskien.

Professoriksi nimittäminen

Professoriksi nimittämisestä on nykyisin erityislainsäädäntönsä. Tämä on osoitus ainakin kahdesta seikasta: 1) professorit ovat arvostettuja ja 2) professoriksi nimittäminen on konfliktiherkkää.

Opetusministeriössä laaditussa Yliopistolaitoksen uudistamisen suuntaviivat -muistiossa todetaan, että henkilöstön valintamenettelyt uudistetaan. Tällä tarkoitetaan nimenomaan professoriksi nimittämistä. Uudistusvaatimusten taustalla on nimittämismenettelyn väitetty kankeus, hitaus ja suuritöisyys. Epäilemättä professorin nimittämismenettelystä tulee voida keskustella avoimesti. Nykyisenkaltaisessa nimittämismenettelyssä on kuitenkin paljon säilyttämisen arvoista.

Professorin virantäyttölainsäädännön perusteella virat täytetään joko avoimen kilpahaun tai kutsumismenettelyn pohjalta. Professorin sijaisuuksia koskien on vielä olemassa kevyempi menettely. Kilpahaku ehdollepanoineen on päämenettely. Yliopistouudistuksen myötä ja muistakin syistä kutsumismenettelyä voidaan ainakin jonkin verran lisätä.

Mikäli professorikunta halutaan säilyttää kauttaaltaan korkeatasoisena, tulee nimittämismenettelyn olla edelleen ainakin osaksi keskitetysti säädeltyä. Menettelyssä tulee korostua nykyiseen tapaan akateeminen vertaisarviointi.

Professorien tehtävät

Professorien tehtävistäkin on nykyisin säädetty em. asetuksessa. Yliopistomyllerryksessä saattaa syntyä toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, mitkä itse asiassa ovat professorien tehtävät. Epäselvyyksien välttämiseksi tulisi professorien tehtävät määritellä keskustason säädöksellä ainakin väljästi myös tulevaisuudessa.

Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
29.11.2007