Yliopisto ja kaupunki etsivät yhteisiä säveliä

Yliopistot ovat oman alueensa vetureita. Tampereella kaupunki tukee yliopistoa lahjoitusprofessuurein, mutta aikoo jatkossa rahoittaa myös hyviä hankkeita. Yliopiston puolelta toivotaan yhteistä keskustelua ennen kuin kaupunki päättää uusista toimintatavoistaan tukea yliopistoa. Haastattelussa rehtori Krista Varantola ja apulaispormestari Irja Tulonen pohtivat yliopiston ja kaupungin suhteita.

Apulaispormestari Irja Tulonen vastaa Tampereen kaupungilla osaamis- ja elinkeinopalveluista sekä elämänlaatu- ja sivistyspalveluista. Osaamis- ja elinkeinopalveluihin kuuluu koulutuksen kehittäminen osaamisen ja elinkeinojen edistämisen lisäksi. Esiintyykö Tampereen yliopisto osaamis- ja elinkeinopalvelujen linjauksissa?

- Tampereen yliopisto esiintyy niissä korkeakoulujen kehittämislinjauksissa, joita minun vastuualueellani osaamis- ja elinkeinopalveluissa mietitään. Yliopistossa tulee tehdä työtä, joka hyödyttää myös kaupungin kehitysstrategioita. Haluamme tietää, mitä kaikkea tutkimusta yliopistossa tehdään ja miten se on avuksi tulevassa työvoimapulassa. Minä näen yliopistot ihan samassa asemassa työvoimatarpeeseen vastaamassa ammattikoulujen kanssa, Tulonen toteaa.

Osaamis- ja elinkeinopalveluissa ei puututa yliopiston perusrahoitukseen, mutta Tulosen johdolla mietitään tiedekuntiin annettavaa rahoitusta ja tukea. Siinä toimintatavat ovat muuttumassa.

- Tähän asti olemme tukeneet yliopistoa määräaikaisin lahjoitusprofessuurein, mutta nyt aiomme tukea hyviä hankkeita. Suunnittelemme rahoittavamme hankkeita, jotka edesauttaisivat kaupungin omien strategioiden toteutumista. Haluamme näin enemmän mukaan yliopiston arkeen ja vaikuttamaan siihen, mitä meidän euroilla saadaan aikaiseksi. Minusta tällainen ovien avaaminen olisi tervettä kehitystä, demokraattisessa järjestelmässä pitää toimia yhteistyössä muiden kanssa.

Tulonen näkee yliopistolakien parantavan yliopistojen mahdollisuuksia avata ovet yhteiskuntaan. Hän on iloinen siitä, että yliopistot voivat ottaa mukaan hallituksiinsa ulkopuolisia henkilöitä, jotka tuovat tietoa ulkopuolisesta maailmasta ja sen tarpeista.

Yliopistot vastaavat hyvin työvoimatarpeeseen

Rehtori Krista Varantola ei vastusta sidosryhmien läsnäoloa Tampereen yliopiston hallintoelimissä. Yliopiston erillislaitoksissa sidosryhmien läsnäolo jo toteutuukin.

- Erillislaitoksissa on alan toimijoita mukana johtokunnissa. Toivoisin saman mallin toteutuvan myös peruslaitoksissa. En ainakaan näe mitään esteitä sille, että joka laitoksessa olisi jatkossa ulkopuolinen toimija mukana sen johtoelimissä. Sidosryhmien läsnäolo tekisi hallintoelimistä hyvällä tavalla paljon strategisempia, Varantola pohtii.

Varantola toivoo keskustelua ennen kuin Tulosen johdolla päätetään kaupungin uusista toimintatavoista tukea yliopistoaan. Lahjoitusprofessuurikin on hanke.

- Hankkeen voi toki toteuttaa muullakin tavalla kuin lahjoitusprofessuurilla, mutta ei lahjoitusprofessuuria tulisi kuitenkaan kokonaan sulkea pois vaihtoehdoista. Moni lahjoitusprofessuuri siirtyy sitä paitsi sopimuksen mukaisesti lahjoituskauden jälkeen yliopiston omaan rahoituksen piiriin. Näin halutaan varmistaa, että virka on sekä lahjoittajan että yliopiston intressissä. Lahjoitusprofessuurien alat ovat olleet siis kaupungillekin tärkeitä, niillä on vahvistettu kaupungin omaa toimintaa ja sen profiilia.

Työvoimatarpeeseen vastataan Varantolan mukaan Suomen yliopistoissa aika hyvin. Esimerkiksi EK:n jäsenyritykset ovat EK:n oman tutkimuksen pohjalta pääsääntöisesti tyytyväisiä valmistuneiden tasoon.

- On myös syytä pitää mielessä, että valmistuneista noin 90% suorittaa maisteritason tutkinnon ja muodostaa näin keskeisen työvoimaresurssin Suomessa. Noin 10 prosenttia opiskelijoista jatkaa jatko-opintoihin. Tohtorit sijoittuvat tosin vielä pääosin julkiselle sektorille. Yksityinen sektori ei vielä osaa hyödyntää tohtoritason osaamista. Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on jo aivan toinen.

Suomessa matalat hierarkiat helpottavat kontakteja

Irja Tulosen vastuualueen toimintaperiaatteena on, että Pirkanmaan talouden veturina Tampereen on panostettava osaamisen ja elinkeinojen kehittämiseen. Tampereen yliopistolla on tässä tärkeä rooli.

- Veturi ovat ne toimijat, joita tällä alueella on eli myös yliopisto on alueen talouden veturi. Yhdessä eri toimijoiden kanssa Tampereen seudusta tehdään vetovoimainen. Verkostoituminen täällä kyllä osataankin siinä määrin, että se on jo aivan esimerkillistä. Erilaisia asioita tehdään yhdessä, muun muassa kauppakamari on tiiviissä yhteistyössä yliopiston kanssa.

Myös Varantolan mukaan Tampereen yliopisto kuuluu niihin toimijoihin, jotka muodostavat Pirkanmaan talouden veturin.

- Suomessa on muitakin osaamis- ja kasvualueita kuin pääkaupunkiseutu. Pirkanmaa on tällainen hyvin merkittävä kasvualue ja olen ollut iloinen siitä, että tätä seikkaa on tosissaan lähdetty nostamaan esiin entistä vahvemmin.

Verkostoituminen taloudellisten toimijoiden kanssa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yliopistot ja rehtorien neuvosto pitävät yhteyttä Elinkeinoelämän keskusliittoon tapaamisin ja keskustelukontaktein. Varantola lisäksi vahvistaa Tulosen käsityksen siitä, että yliopisto pitää säännöllisesti yhteyttä kauppakamariin ja keskustelee sen edustajien kanssa Pirkanmaan elinkeinoelämän tarpeista.

- Pienessä maassa verkostot perustuvat siihen, että ihmiset tapaavat erilaisissa tilaisuuksissa toisiaan. Jossakin kahvikupin ääressä joku voi heittää jonkun idean toteutettavaksi yliopistolle ja minä rehtorina voin ohjata esittäjän sinne, missä idea yliopistolla voitaisiin toteuttaa. Suomessa vaikuttajat tuntevat toisensa ja lisäksi matalat hierarkiat mahdollistavat lähestymisen ensimmäisenkin kontaktin otossa. Yliopistot ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia, ja tuossa tehtävässä ne tarvitsevat verkostoitumista.

Humboldtilainen ja manageriaalinen yliopisto eivät kumoa toisiaan

Osaamis- ja elinkeinopalvelujen vastaavana Irja Tulonen puhuu vielä yrittäjyyskasvatuksen puolesta. Hänen mielestään yrittäjyyskasvatukseen pitäisi panostaa yliopistoissakin.

- Yliopistossa pitäisi antaa opiskelijalle elämys siitä, että voin työllistää itseni ja ehkä jonkun toisenkin. Opetusministeri Sari Sarkomaa on saanut Tampereelta ehdotuksen, jossa esitetään Tamperetta pilottikaupungiksi yrittäjyyskasvatuksessa Voimalahankkeen tapaan. Hankkeessa aloitetaan yrittäjyysvalmennus lukiolaisille tänä syksynä ja ensi kevääksi on suunnitteilla kahta kurssia ammattiopistoihin. Jos suunnitelmat toteutuvat, yrittäjyyskoulutusta voitaisiin jatkossa tarjota myös yliopistojen opiskelijoille. Yrittäjyysvalmennusmalli olisi mielestäni hyvin sovellettavissa yliopistoihin.

Yliopistoista valmistuneet eivät tähän mennessä ole sankoin joukoin ryhtyneet yrittäjiksi. Siihen ei ole aiemmin ollut samanlaista tarvettakaan kuin tämän päivän tilanteessa, jossa yrittäjyys saattaa olla varteenotettava vaihtoehto hankkia toimeentulonsa. Siksi Varantolakaan ei tyrmää ajatusta yrittäjyyskasvatuksen vahvistamisesta yliopistossa.

- Tarvitsemme tietoa itsenäisestä yrittämisestä eri lailla kuin ennen ja myös yliopistolla tällaisten opintojen kysyntä on laajaa ja kysyntään on myös pyritty vastaamaan. Markkinoilla on nykyisin osaamisyrityksiä ja osaaminen on juuri se pääoma, mitä akateemisesti koulutetulla henkilöllä on. Tällöin kunnon perusopetus yrittäjyydestä olisi ihan tarpeen. Opetuksessa voitaisiin pohtia, miten osaamista kaupallistetaan. Muun muassa osaamisyritysten myötä itsenäiseksi yrittäjäksi ryhtyminen on tullut myös akateemisesti koulutetulle henkilölle reaaliseksi vaihtoehdoksi.

Keskustelun lopuksi Varantola toteaa, että humboldtilainen ja manageriaalinen yliopisto on asetettu liiaksi toisiaan vastaan. Humboldtilainenkin yliopisto voi uudistua kadottamatta sivistysyliopiston määrettään. Uudistumalla se kuitenkin kykenee edelleen toimimaan siinä yhteisössä, mihin ja minkä ehtoihin se kulloinkin ajallisesti ja paikallisesti kytkeytyy.

Teksti: Mia Hemming
Kuvat: Erkki Karen, Mia Hemming