Yliopistoille kolmas
palvelussuhteenlaji?
Yliopistojen siirtyminen kokonaisuudessaan
työsopimussuhteiden käyttöön edellyttää niin
paljon erityislainsäädäntöä, että se synnyttää
kolmannen palvelussuhdelajin, yliopistojen ja
korkeakoulujen työsuhteet, joka sijoittuu perinteisen
virkasuhteen ja yksityisoikeudellisen
työsuhteen välimaastoon.
Asiamies Tuuli Vänskän mielestä vaarana on
se, että ilman perusteellista selvitystä “yliopistolliseen
työsopimussuhteiseen työhön” valikoituu
vain huonommat puolet voimassa olevista
palvelussuhdelajeista.
Hallitus päätti iltakoulussaan 21.11.2007 yliopistojen
taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistamisesta.
Samalla hallitus esitti, että yliopistojen henkilöstön
palvelussuhde muuttuu kaikissa yliopistoissa virkasuhteisesta
työsopimussuhteiseksi. Opetusministeriön
yliopistolakityöryhmä esitti samaa jo muistiossaan
mainiten, että uusissa työsuhteissa säilyisi virkavastuu
viranomaistehtävien osalta.
Professori Niklas Bruun nostaa kirjoituksessaan
aiheellisesti esille näiden uudelleenjärjestelyiden syyja
seuraussuhteet. Myös Tieteentekijöiden liitossa on
pyritty selvittämään mitä muutos tosiasiassa merkitsisi.
Palvelussuhdelajin muuttamisessa on kyse niin
suuresta muutoksesta, ettei jokaista yksittäistä eroa,
parannusta tai heikennystä voida kootusti esittää, eikä
myöskään antaa suoraa vastausta siihen kumpi palvelussuhde
laji olisi kiistatta parempi kunkin henkilöstöryhmän
osalta. Alla on esitetty joitakin keskeisiä
huomioita sen osoittamiseksi, ettei kyse ole niin
yksikertaisesta asiasta kuin opetusministeriö ja hallitus
antaa ymmärtää.
Perinteisissä virkamiesoikeudellisissa normeissa
korostuu usein julkisoikeudellinen intressi. Tämä johtuu
siitä, että virkatehtävät voivat julkista valtaa käytettäessä
merkittävällä tavalla vaikuttaa kansalaisten
oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Virkamieslakia säädettäessä
90-luvulla pidettiin erittäin tärkeänä, että julkista
valtaa voi käyttää ainoastaan virkasuhteessa
olevat. Virkavastuun ulottaminen työsopimussuhteisiin
olisi tuolloisen näkemyksen mukaan edellyttänyt
muutoksia perustuslaissa säädettyyn virkavastuuseen
ja hallinnon lainalaisuusperiaatteisiin.
Virkamiesten riippumattomuus ja toisaalta akateemisen
vapauden mukanaan tuomat erityisvaatimukset
näyttäytyvät mielestäni osaltaan ongelmallisina
suhteessa yksityisen työnantajan työnjohto- ja
valvontaoikeuteen. Nykyisenlaista tilannetta, jossa osa
samaa työtä tekevästä henkilöstöstä on virka- ja osa
työsopimussuhteinen, ei voida myöskään pitää tyydyttävänä.
Palvelusuhdelajien sekamuotoinen käyttö asettaa henkilöstön perusteettomasti eriarvoiseen
asemaan, eikä niitä ole osattu käyttää johdonmukaisesti.
Siirtyminen kokonaisuudessaan työsopimussuhteiden
käyttöön edellyttää käytännössä niin paljon
erityislainsäädäntöä, että se synnyttää kolmannen
palvelussuhdelajin, yliopistojen ja korkeakoulujen
työsuhteet, joka sijoittuu perinteisen virkasuhteen ja
yksityisoikeudellisen työsuhteen välimaastoon. Opetusministeriö
perustelee muutosehdotusta mm. osakeyhtiöpohjaisten
ammattikorkeakoulujen kautta
saaduilla kokemuksilla. Mitään konkreettista näiden
työsuhteiden käytännön ongelmista tai niiden eduista
ei kuitenkaan ole esitetty. Ilman perusteellista selvitystä
vaarana on, että “yliopistolliseen työsopimussuhteiseen
työhön” valikoituu vain huonommat puolet
voimassa olevista palvelussuhdelajeista.
Voimassa olevaa virkamieslakia säädettäessä todettiin:
“Virkasuhde tarjoaa jo nykyisellään työnantajalle
työsopimussuhdetta paremmat mahdollisuudet
muun muassa työvoiman joustavaan käyttöön ja valtiotyönantajalle
mahdollisuuden siirtää henkilöstövoimavaroja
koko budjettitalouden piiriin kuuluvassa
valtionhallinnossa.” Opetusministeriön muistio ei
anna vastausta kysymykseen, miksi virkasuhteesta on
sittemmin tullut epäedullinen palvelussuhdelaji yliopistotyönantajan
näkökulmasta.
Virka- ja työsuhdelainsäädäntöä on vuosia pyritty
kehittämään suuntaan, jossa perusteettomia eroja
palvelussuhdelajien välillä on karsittu. Kaikkien erojen
poistaminen ei kuitenkaan ole ollut tavoiteltavaa.
Yleisesti palvelussuhdelajien eroja, jotka ovat johdettavissa
valtion tehtävien hoidolle asetettavista erityisvaatimuksista,
on pidetty perusteltuina. Julkisen vallan
käytön edellytyksiä ovat esimerkiksi erityinen
nimitysmenettely, virkavastuu, laajat velvollisuudet ja
virkasuhteen katkeamattomuus lainvastaisen irtisanomisen
johdosta. Julkista valtaa koskevan päätöksenteon
lainmukaisuus, yhtenäisyys ja objektiivisuus
on edellyttänyt tähän asti sen käyttämisen rajoittamista
ainoastaan virkasuhteisiin.
Virkamieslain ns. tuotannollisia ja taloudellisia
irtisanomisperusteita koskevat säännökset vastaavat
työsopimuslain vastaavia säännöksiä. Näin ollen keskusteluissa
usein esitetty käsitys työsopimussuhteesta
“helpompana” palvelussuhdelajina on usein vailla
tukevampaa pohjaa. Irtisanomissuojan kannalta erot
liittyvät lähinnä henkilöön liittyviin irtisanomisperusteisiin,
takaisinottovelvollisuuteen ja edellä mainittuun
virkasuhteen katkeamattomuusperiaatteeseen.
Työsopimussuhde on perusmuodossaan puhtaasti
sopimusoikeudellinen suhde, jonka sopimusvapautta
on rajoitettu vain työntekijän eduksi tietyissä työsopimuslaissa
erikseen säädetyissä kohdissa. Virkaan
ja virkasuhteeseen nimittäminen on yksipuolinen
hallinnollinen toimenpide, jonka sopimusvapautta on
rajoitettu. Vaikka yliopistolakityöryhmän muistiossa
luvataan nykyisten etujen säilyttämistä ennallaan, ei
ole itsestään selvää, että se koskisi kaikkia määräaikaisessa
palvelussuhteessa olevia.
Kaiken kaikkiaan kysymys yliopistojen ja korkeakoulujen
virkasuhteisen henkilöstön muuttamisesta
yksityisoikeudellisiksi työntekijöiksi on ajatusleikki,
joka ei olisi saanut tapahtua ennen kuin konkreettisempia
perusteluita ja tosiasiallisia vaihtoehtoja on
tosissaan pohdittu.
Tuuli Vänskä
Asiamies, Tieteentekijöiden liitto
(Toimivapaalla auskultoimassa Kuopion käräjäoikeudessa)
Työsopimussuhteen ja virkasuhteen eroja
Työsopimussuhde
• Työsopimuslaki
• Sopimus työnantajan ja työntekijän välillä
• Työlainsäädäntö ja työehtosopimukset asettavat sopimisen vähimmäisehdot.
• Sovellettava työehtoehtosopimus riippuu yleissitovasta TES:stä. Kaikilla aloilla ei ole omaa työehtosopimusta.
• Työsuhde syntyy kun työntekijä ja työnantaja sopivat työn tekemisestä työnantajalle.
• Työsopimus voidaan tehdä suullisesti, kirjallisesti tai sähköisesti. Työsuhde alkaa viimeistään sillä hetkellä, jolloin työnteko aloitetaan.
• Työnantajalla ja työntekijällä sopimusvapaus myös työsuhteen kuluessa Yksipuolinen työtehtävien muuttaminen edellyttää irtisanomisperustetta.
• Työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei perustellusta syystä sitä ole tehty määräaikaiseksi.
• Myös työntekijän oma pyyntö on TSL:n mukainen määräaikaisuuden peruste.
• Määräaikainen työsuhde ei ole irtisanottavissa, jos siitä ei ole nimenomaisesti sovittu.
• Työsopimuksen päättämisestä voidaan aina sopia usein korvausta vastaan (eroraha).
• Määräaikaisessa työsuhteessa olevaa ei voida pääsääntöisesti lomauttaa.
• Ilman lainmukaista perustetta päätetystä työsuhteesta voidaan tuomita korvauksia (3-24kk)
• Työntekijästä johtuva irtisanomisperuste on hieman VML:ia löysempi.
• Työsuhteen päättäminen työntekijän laiminlyönnin takia, edellyttää varoituksen antamista.
• Yksittäisen varoituksen asianmukaisuutta ei voida arvioida jälkikäteen.
• Ennen irtisanomista työntekijälle pitää varata tilaisuus tulla kuulluksi. Ei kuitenkaan irtisanomisen peruuttavaa vaikutusta, jos kuulemista ei tehty asianmukaisesti.
• Tuotannolliset ja taloudelliset irtisanomisperusteet vastaavat virkamieslakia.
• Työsopimuslain mukaan palkallinen sairausloma vain 9 päivää, voidaan sopia TES:ssä toisin.
• Määräaikaisen työsuhteen päätyttyä pitämättömät lomat maksetaan rahana vuosilomalain mukaan.
• Työsopimuksen kelpoisuusvaatimuksista ei ole lainsäädännössä määräyksiä.
• Määräaikainen työsuhde voidaan muuttaa toistaiseksi voimassa olevaksi ilman erityistä perustamismenettelyä tai auki julistamisia.
• Työsuhteeseen ottamisesta ei ole säännöksiä.
Virkasuhde
• Virkamieslaki
• Virkasuhde alkaa viranomaisen yksipuolisella nimittämisellä (edellyttää suostumusta).
• Virkasuhteen olennaisena osana on virkavastuu.
• Virkamies käyttää usein julkista valtaa.
• Palvelussuhteen ehdot määräytyvät virkamieslain ja virkaehtosopimuksen mukaan.
• Sopiminen mahdollista vain erikseen mainituista seikoista (VML 44§)
• Viranomainen ei voi itseään sitovasti luvata virkaan nimittämisestä.
• Virat pitää perustaa ja lakkauttaa lain mukaan.
• Kun uusi virka perustetaan, se pitää julkistaa avoimeksi, jos ei ole kyse VMA 10§.n tapauksesta.
• Viran tai virkasuhteen kelpoisuusehdot määräytyvät lakien tai asetusten mukaan. Kelpoisuusehdoista ei voida poiketa sopimuksin.
• Nimitysmenettelystä on säädetty virkamieslaissa ja -asetuksessa.
• Määräaikaiseen virkasuhteeseen voidaan nimittää vain lainmukaisen perusteen nojalla.
• Määräaikaisen viran perusteet määritelty myös laissa.
• Virkamiehen oma pyyntö ei ole määräaikaisuuden peruste.
• Ilman perustetta tehdyn virkasuhteen perusteella voidaan jälkikäteen määrätä viranomainen maksamaan korvauksia.(6-24kk)
• Viranomaisella on oikeus päättää virkatehtävistä. Toistaiseksi vielä epäselvää missä määrin virkatehtäviä voidaan muuttaa viran ollessa täytettynä.
• Määräaikainen virkasuhde on irtisanottavissa ja lomautettavissa kuten vakivirkakin.
• Ilman lainmukaista perustetta irtisanottu virkasuhde/ virka jatkuu katkeamatta. (VMLTK)
• Virkasuhteen päättäminen virkamiehestä johtuvista syistä, ei nimenomaisesti edellytä varoituksen antamista.
• Varoituksen antamiseen voidaan hakea oikaisua virkamieslautakunnalta.
• Kuulemistilaisuuden puuttuminen voi olla menettelyvirhe, arvioitaessa irtisanomismenettelyn lainmukaisuutta.
• Täysi palkka 60 sairauslomapäivältä vuodessa.
• Määräaikaisen virkasuhteen päätyttyä, vuosilomat tulee pitää ensisijaisesti ennen määräajan päättymistä.
|