valtiosihteeri Raimo Sailas:
Yliopistoja ei päästetä likviditeettikriisiin
Yliopistouudistuksessa tulisi siirtyä pikaisesti
toiseen vaiheeseen – koko korkeakoulusektorin
rakenteelliseen kehittämiseen.
Valtiosihteeri Raimo Sailas jakaa
täysin innovaatiojärjestelmän kansainvälisen
arvioinnin teesit rakenneremontin
välttämättömyydestä. Hän pitää tätä myös
kustannuskysymyksenä.
Sailas rauhoittelee yliopistoväkeä: ison
muutoksen kourissa olevia yliopistoja ei
päästetä likviditeettikriisiin.
Kun Professoriliitto juhli 20-vuotista taivaltaan
20. lokakuuta 1989 juhlaseminaarilla Tieteessä
Suomen tulevaisuus, tilaisuudessa puhui myös valtiovarainministeriön
budjettipäällikkö Raimo
Sailas. Hänen otsikkonaan oli Suomen voimavarat
ja laajeneva kansainvälinen tiedeyhteistyö.
Arkistoja penkoessa löytyy aika monta seminaaria
ja muuta tapahtumaa, joissa Sailas on ollut
puhumassa koulutukseen ja tutkimukseen liittyvistä
kysymyksistä. Hänellä on ollut ja on sektoriin
liittyviä luottamus- ja selvitystehtäviä. Tunteeko
valtiovarainministeriön ylin virkamies jotain
lukkarinrakkautta yliopistomaailman asioihin?
- Tässä virassa on oikeastaan pakko tuntea
lukkarinrakkautta lähes joka sektoria kohtaan,
mutta kyllä koulutuskysymykset ovat usein niistä
päällimmäisinä.
Monissa haastatteluissa Sailas tunnustautuu
vankkumattomaksi hyvinvointivaltion puolustajaksi.
Hän on huolestunut siitä, että sanasta ’hyvinvointivaltio’
on tullut monen suussa klisee.
Suurten ikäluokkien kasvattina Sailas näkee asialla
syvemmän merkityksen.
Kaikki kitisevät aina rahasta
Yliopistojen määrärahoja leikattiin 17 prosentilla
lamavuosina 1992-95. Jotkut väittävät, että tätä
kuoppaa ei ole vieläkään paikattu.
Professori Juhani Keinosen edellä kuvaama puheenjohtajakausi sattui vuosituhannen vaihteeseen,
jolloin maa oli vironnut lamasta. Yliopistojen
määrärahat olivat kuitenkin 1990-luvun lopussa
samalla tasolla, jolla ne olivat olleet saman
vuosikymmenen alussa. Samaan aikaan yliopistojen
sisäänottoja oli kasvatettu ja tutkintomäärät
olivat nousseet. Yliopistoväki seurasi erittäin huolestuneena
vuoden 2001 budjettivalmisteluja, jotka
eivät luvanneet helpotusta asiaan.
Keväällä 2000 kaikki yliopistojärjestöt ja Suomen
ylioppilaskuntien liitto löysivät toisensa yhteisen
perusrahoituskampanjan merkeissä. Huhtikuun
27. päivänä Eduskuntatalon edessä oli yli
5000 opiskelijan ja henkilöstön edustajan mielenosoitus.
Kun kaikki yliopistokaupungit lasketaan
mukaan, tempauksessa oli mukana noin 13º000
yliopistolaista. Lisäksi päättäjille käytiin jättämässä
yhteisiä kirjelmiä. Tuloksena yliopistoille saatiin
miljardin markan tulevaisuuspaketti. Tampereen
yliopiston entinen rehtori ja kansleri Jorma
Sipilä on todennut kirjassaan Valta yliopistolla,
että silloin kun opiskelijat ja henkilöstö löytävät
toisensa, on koossa dynaaminen painostusryhmä.
Valtion ylin kirstunvartija on tottunut rahanpyytäjiin.
Yliopistoväki ei rutise rahasta sen
enempää kuin muutkaan.
Atavistinen pelko rahoituksesta
Rahoitus on kestoaihe. Yliopistojen rehtorit valittavat
lähes joka syksy lukuvuoden avajaispuheissaan
perusrahoituksen niukkuutta. Tämän lehden
julkaisijaliitot jaksavat myös muistuttaa tiedotteissaan
ja päättäjätapaamisissaan rahoituksen, lisääntyvän
työmäärän ja tutkintotavoitteiden epäsuhdasta.
Tänä syksynä rehtorit nostivat esille ensi vuoden
budjetin ja yliopistouudistuksen ristiriidan.
Talousarvioesityksestä puuttuu muun muassa
työnantajan työttömyysvakuutusmaksu 40 miljoonaa
euroa, jota yliopistot joutuvat maksamaan
ensi vuoden alusta lukien.
- Tämä oli ihan työtapaturma. Opetusministeriö
ei ollut huomannut, että uuden työnantajaroolin
myötä yliopistojen tulee huolehtia myös
työttömyysvakuutusmaksuista. Myös meillä valtiovarainministeriössä tämä olisi pitänyt huomata.
Sailas pitää virhettä kiusallisena. Hallitus esittääkin
talousarvioesitykseen muutosta jonka mukaan
yliopistoille säädettäisiin vuosille 2010–2011
"alennettu" työttömyysvakuutusmaksu, mikä rasittaisi
yliopistojen budjetteja 10,5 milj. euroa.
Yliopistojen maksuvalmiuden turvaamiseen
on jo aiemmin luvattu 150 miljoonaa euroa. Tästä
on ensi vuoden alussa jaossa 96 miljoonaa ja
50 milj. on luvattu vuodelle 2011.
- Yksikään yliopisto ei joudu likviditeettikriisiin,
se on ihan atavistinen pelko. Sellaiseen tilanteeseen
ei päästetä, sehän jo horjuttaisi luottokelpoisuuttammekin.
Rehtorien keskuudessa elää myös sitkeä huhu
ns. vastinrahan leikkaamisesta. Kesäkuussa 2008
talouspoliittinen ministeriryhmä päätti, että yliopisto
saa 2,5-kertaisena sen summan, minkä se
onnistuu keräämään yksityisiltä tahoilta. Åbo Akademin
kansleri, ministeri Christoffer Taxell peräänkuulutti
puheessaan Kuopion yliopiston lukuvuoden
avajaisissa yliopistopolitiikan uskottavuutta: se
edellyttää, että heikosta taloudellisessa tilanteessa
huolimatta valtio pysyy sitoumuksissaan. Sailas ei
ole kuullut huhua 2,5-kertaisuudesta tinkimisestä.
Aaltoa synnytettiin sata kunnian päivää
Edellä on puhuttu lähinnä rahasta, mutta Raimo
Sailas on ollut vahvasti mukana myös yliopistojen
uudistuksessa. Häntä voi tituleerata Aalto-yliopiston
kätilöksi. Opetusministeri Antti Kalliomäki
asetti 27.10.2006 suunnitteluryhmän, jonka tehtävänä
oli laatia ehdotus Teknillisen korkeakoulun,
Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen
korkeakoulun yhteistyön syventämisestä. Ryhmän
puheenjohtajaksi nimettiin valtiosihteeri Sailas.
Hän kertoo nukkuneensa yhden yön ennen lupautumistaan
tehtävään.
Ryhmä päätyi erittäin nopealla aikataululla
esittämään korkeakoulujen yhdistymistä. Säätytalon
kristallikruunujen alla pidetyssä julkistustilaisuudessa
19.2.2007 lausuttiin innovaatioyliopiston
syntysanat.
- Suunnitteluryhmän työ kesti sata kunnian
päivää. Aika oli lyhyt, mutta riittävä.
Myös jatkotyölle asetettiin kireä aikataulu.
Hankkeen aluksi saamia innovaatio- ja huippuyliopistonimityksiä
Sailas pitää huonoina, mutta
Aalto-yliopiston valmisteluja hän on seurannut
hyvillä mielin.
Se, että säätiöpohjasta tuli uuden teknisten tieteiden,
kauppatieteiden ja taideteollisen alan yliopiston
oikeushenkilömuoto, ei ollut Sailaksen
mukaan alusta lähtien itsestään selvyys.
- Kun sitten lähdettiin tekemään selvää pesäeroa
perusvaltioon, päädyttiin säätiöpohjaan.
Valtiosta erkaantumiseen liittyy myös henkilöstön
siirtyminen työsuhteisiin.
Sailaksen mielestä yliopistouudistuksessa lähdettiin
Suomessa liikkeelle liian myöhään.
- Ainakin viisi vuotta aiemmin olisi pitänyt
aloittaa. Meidän tulee olla kärkikastissa eikä häntäpäässä.
Muualla Euroopassa oli jo päästy paljon
pitemmälle.
Yliopistouudistukseen liittyvä kritiikki paljastaa
Sailaksen mielestä sen, kuinka huonosti yliopistoväki
tuntee muiden maiden tilannetta.
- On hyvä, että uudistuksiin liittyy rankkaakin
kritiikkiä, mutta minulle on ollut pettymys, kuinka
kehnosti täällä ollaan perillä siitä, mitä muissa
maissa oli jo tehty.
Rakennekehitys on myös säästökeino
Valtiosihteeri on ottanut haastattelua varten sohvapöydälle
esille 28. lokakuuta julkistetun suomalaisen
innovaatiojärjestelmän kansainvälisen arvioinnin
raportin. Hänen mielestään raportin ehdotusten
pohjalta laaditun opetusministeriön
sekä työ- ja elinkeinoministeriön yhteistiedotteen
kappaleella ”Yliopistouudistuksen jälkeen siirryttävä
korkeakoulusektorin uudistamiseen” voisi
kuitata hänen ajatuksensa:
”Yliopistouudistuksessa tulisi nopeasti siirtyä
seuraavaan vaiheeseen eli korkeakoulusektorin
rakenteiden uudistamiseen. Se tarkoittaisi ammattikorkeakoulujen
roolin täsmentämistä ja korkeakoulujärjestelmän
hajanaisuuden vähentämistä.
Yliopistojen laitoskoko on Suomessa hyvin pieni
ja erikoistuminen vähäistä. Tämä selittää osin
heikkoa kansainvälistymistä ja tutkimuksen laadun
parantamiseen kohdistuvaa painetta.”
Sailas ymmärtää, että yliopistolain uudistuksen
ajaksi rakennekehitys jäi pimentoon, mutta
siihen on syytä palata pikaisesti.
- Rakenteellinen kehittäminen on vähintään
yhtä tärkeää kuin rahasta puhuminen. Rakennekehitys
merkitsee myös kustannussäästöjä.
Kansainvälinen arviointipaneeli moitiskelee
raportissaan myös sitä, että sektoritutkimuksen
uudistaminen on edennyt hitaasti. Lähempänä
perustutkimusta oleva osa sektoritutkimuslaitosten
työstä tulisi siirtää yliopistoihin ja nykyisten
18 sektoritutkimuslaitoksen sijaan muodostettaisiin
4-5 tutkimuslaitosta, joihin jäljelle jäävä tutkimus
keskittyisi.
Sailaksen mukaan sektoritutkimusjärjestelmän
uudistaminen junnaa, koska ministeriöt pitävät
kynsin hampain kiinni omista laitoksistaan.
- Raportin ehdotuksia tulee ryhtyä panemaan
toimeen ja nopeasti. Ensi vuosikymmenellä on
edessä sellaisia haasteita, että liikkeelle pitää lähteä
ja kovaa.
Opintomaksuista pitää voida puhua
Valtioneuvoston linnan neljännen kerroksen kulmahuoneesta
on upeat näkymät yli Senaatintorin,
vastapäiseen Helsingin yliopiston päärakennukseen.
Sailas säilyttää tallella yliopiston entisen
kanslerin Kari Raivion läksiäispuhetta, joka sisälsi
hänen mielestään paljon hyvää yliopistolaitoksen itsekritiikkiä. Raivio esiintyi julkisuudessa myös
opintomaksujen puolesta.
Maksut otetaan esille opetusministeriön ja
TEM:n yhteisesti teettämän innovaatiojärjestelmän
kansainvälisen arvion yliopistoja koskevassa
luvussa: ”Jos opiskeluaikoja todella halutaan lyhentää,
ilmainen opiskeluoikeus pitää ottaa uudelleenarviointiin”.
- Olen samaa mieltä – maksuista pitäisi voida
puhua. Mutta minulla ei ole kantaa siihen, mitä
niiden suhteen tulee tehdä, mutta puhua niistä pitää.
Yliopistouudistuksen yhteydessä maksuton
opiskelu oli ”kiveen hakattu”. Maksuista puhuminen
ei saisi olla tabu, koska asia on kytköksissä
opintoaikojen lyhentämiseen, työurien pidentämiseen
ja yliopistojen rahoituspohjan laventamiseen.
Sailas muistuttaa, että tästä taantumasta on
hankalampaa päästä ylös kuin 1990-luvulla, koska
näköpiirissä ei ole yhtä suurta taloudellista kasvua.
Nyt velkaantumiskierteestä toipuminen kestää.
- Viime laman jälkeen (1993-2007) tuotanto
kasvoi keskimäärin 3,8 % vuodessa, nyt näköpiirissä
olevat kasvuluvut ovat vain 1,5-2 %:n luokkaa
– näitäkin lukuja jotkut pitävät optimisina.
Viime lamaa hankalammaksi tästä taantumasta
nousun tekee myös se, että työikäinen väestö
alkaa supistua ensi vuonna. Demografinen muutos
pienentää kasvua ja tulopohjaa. Sailas itse
naurahtaa edustavansa syyskuussa 1945 syntyneenä
suurinta suomalaista ikäluokkaa kuukausitasolla.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuva: Veikko Somerpuro
Raimo Sailas
• syntynyt 1945 Nivalassa
• valtiotieteiden kandidaatti, Helsingin yliopisto
• vuodesta 1971 valtiovarainministeriössä
• vuodesta 1995 VM:n valtiosihteeri
• Sitran hallituksen puheenjohtaja
• harrastukset: shakki, marjanpoiminta, lukeminen
|