Uusi uljas yliopisto

Neljästä mietinnöstä ja yhdestä kannanotosta alkoi yliopistouudistuksen virallinen taival, joka eteni valtavalla nopeudella. Lakiesitys annettiin eduskunnalle helmikuussa 2009 ja hyväksyttiin kesäkuussa. Se astuu voimaan vuoden 2010 alusta.

Seuraavassa on poimintoja vuosina 2007-2009 Acatiimiin tekemistäni pääkirjoituksista, joissa on pohdittu kulloinkin ajankohtaisia kysymyksiä yliopistouudistuksesta.

Huhtikuu 2007: Huipulla tuulee

Suomessa on tasokas yliopistolaitos. Rehtorien neuvoston tiedonannossa 7.3.2007 todetaan: “Yliopistot ovat valmiita uudistumaan hyvistä vieläkin paremmiksi. Rakenteellisen kehittämisen tueksi yliopistot tarvitsevat myös taloudellisia resursseja ja hallinnollisen itsenäisyyden vahvistamista. Suomi tarvitsee tietoperusteisen tulevaisuutensa rakentamiseksi ja kansainvälisen kilpailukykynsä turvaamiseksi toimintakykyisen ja laadukkaan yliopistoverkon.”

Huipulle ei päästä julistuksilla, vaan korkeatasoisella tieteellisellä toiminnalla. Suomessa ei ole varaa keskittää resursseja yksittäiseen huippuyliopistoon muiden kustannuksella, varsinkin kun jokaisessa yliopistossa on kansainvälisesti arvostettua tutkimus- ja opetustoimintaa. On tärkeämpää tukea korkeatasoista tiedettä jokaisessa yliopistossa.

Yliopistojen itsenäisyyden lisäämiseksi ehdotetaan yliopistojen aseman muuttamista joko julkistai yksityisoikeudellisiksi laitoksiksi ja virkasuhteiden muuttamista työsuhteiksi. Ehdotusten vaikutus henkilöstön asemaan on ensin selvitettävä eikä lähteä soitellen sotahan.

Syyskuu 2007: Kauttaaltaan vahvistuva yliopisto?

Hallitusohjelmassa mainitaan, että yliopistoja vahvistetaan kauttaaltaan ja esitetään erityisesti mm. Innovaatioyliopiston perustaminen. Eväät yliopistojen vahvistamiselle uhkaavat jäädä vaatimattomiksi ja tulevaisuus näyttää tuovan pikemminkin uhkakuvia kuin mahdollisuuksia.

Tiede- ja teknologianeuvoston esitys yliopistojen toiminnan turvaamiseksi edellyttää seuraavan neljän vuoden aikana vähintään 50 miljoonan euron vuosittaista lisäpanostusta. Hallitusohjelmassa tämä luku putosi 20 miljoonaan euroon. Valtion tuottavuusohjelmassa kaavailtu 11 miljoonan vuosittainen leikkaus pudottaa luvatun lisärahoituksen merkityksettömäksi. Uuden palvelukeskuksen lisäkustannukset ja tilakustannusten nouseminen vievät yliopistojen vahvistamisen miinusmerkkiseksi.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa, että yliopistolaitos maassamme on kauttaaltaan heikkenemässä.

Huhtikuu 2008: Innovaatio saapuu yliopistoon

Hallituksen budjettikehyspäätös osoitti huomattavan lisäresurssin innovaatioyliopistolle. Muille yliopistoille ei suotu samanlaista rahallista tukea, mutta luvattiin, että niiden keräämään yksityiseen rahoitukseen valtio vastaa omalla merkittävällä panostuksellaan.

Yliopistouudistuksen vaikutusta yliopistojen toiminnan sisältöön ei ole suuremmin pohdittu. Eduskunnan sivistysvaliokunta vieraili Yhdysvalloissa George Washingtonin, Georgetownin ja Harvardin yliopistoissa sekä Massachusetts Institute of Technologyssä. Huippuyliopiston menestyksen Yhdysvalloissa todettiin perustuvan akateemiseen vapauteen ja riittävään rahalliseen resursointiin ja jopa yritysyhteistyön kyseessä ollen tutkimustulosten julkisuuteen.

Innovaatioyliopiston johtoryhmä teki puolestaan vierailun Cambridgen yliopistoon. Myös Cambridgessa painotettiin akateemista vapautta ja riippumattomuutta: “Kukaan ulkopuolinen ei kerro meille, mitä meidän pitäisi tehdä”.”Pahinta, mitä [yliopistot] voivat tehdä, on keskittyä sellaiseen tutkimukseen, jota elinkeinoelämä haluaa”.

Pienessä maassa yliopistolaitoksen kehittäminen edellyttää yliopistojen, eri sidosryhmien ja elinkeinoelämän yhteistyötä ja riittävää resursointia, mutta toisaalta sivistysyliopiston periaatteiden säilyttämistä sekä vahvaa perustutkimusta ja - opetusta myös niillä tieteenaloilla, joilla ei ole suoraa yhteyttä elinkeinoelämään. Yliopistojen ei tule olla pelkästään yritysten tuotekehitysyksiköiden etäpäätteitä, vaan niiden on luotava uutta tietoa sekä edistää sivistystä ja kulttuuria. Tästä lähtökohdasta on uusien innovaatioiden hyvä ponnistaa.

Elokuu 2008: Onko yliopiston johtosääntö yliopiston johdon sääntö

Professoriliitto on kiinnittänyt huomiota hallinnon järjestämiseen siten, että tieteellinen asiantuntemus säilyy päätöksenteossa. Virkasuhde tulisi säilyttää pääasiallisena työsuhdemuotona ainakin tutkimus- ja opetushenkilökunnalle. Professuurien ja muiden opetusvirkojen kelpoisuusvaatimukset tulisi edelleenkin säätää joko laissa tai asetuksessa ja professorin valinnan on oltava yhdenmukainen perustuen tieteelliseen vertaisarviointiin. Siirtymäkauden säädösten on oltava riittävän selkeitä voimaanpanolaissa. Uudistuksen yhteydessä ei saa asettaa Suomen Akatemian akatemiaprofessorin ja akatemiatutkijan tehtäviä uhanalaisiksi eikä siirtää niitä yliopistojen alaisuuteen.

Lakiluonnoksessa osa aiemmin lakiin tai asetuksiin sisällytetyistä asioista näyttää kuitenkin tulevan yliopistojen johtosäännöissä määriteltäviksi. Tällaisia asioita ovat mm. yliopistojen sisäisen hallinnon järjestäminen, kelpoisuusehdot ja nimityskäytännöt.

Henkilöstön on päästävä osallistumaan valmistelutyöhön myös yliopistotasolla, jottei yliopistojen johtosäännöstä tulisi johdon antama sääntö ja Opetusministeriön tiedotteessa oleva lause “Yliopistouudistusta on valmisteltu tiiviisti yhteistyössä yliopistojen ja keskeisten sidosryhmien kanssa” jäisi vain osittaiseksi totuudeksi ja peräti ohueksi.

Huhtikuu 2009: Se on sitten herrojen hallussa

Lakiluonnoksesta syksyllä 2008 annetut 160 lausuntoa menivät ristiin täysin kritiikittömistä kannatuspuheenvuoroista koko lain voimakkaaseen vastustukseen. Lakiehdotuksen epäkohtiin on vielä eduskuntakäsittelyn aikana mahdollisuus saada muutos.

Virkasuhde sopii opetus- ja tutkimustehtäviin työsopimussuhdetta paremmin. Eduskunnan toivoisi antavan arvoa sille, että maamme ylimmät laillisuusvalvojatkin puoltavat virkasuhteen säilyttämistä perusteluinaan virkavastuu ja perustuslain takaama tutkimuksen ja opetuksen vapaus.

Julkisoikeudellisten yliopistojen hallituksissa on ns. ulkopuolisia jäsenillä enemmistö. Säätiöyliopistoissa koko hallitus koostuu ulkopuolisista jäsenistä ja on lisäksi yliopiston ulkopuolisten tahojen nimittämä. Taloudellista vastuuta lukuun ottamatta hallitukset eivät ole vastuussa millekään taholle. On tärkeää, että julkisoikeudellisten yliopistojen yliopistokollegiota ja säätiöyliopiston akateemista hallintoa vahvistetaan.

Henkilöstön asema on luvattu turvata siirtymäaikana. Silti asiaa ei haluta sopia kirjauksilla lain voimaanpanolaissa. Nyt tarjotaan vain epämääräistä aiesopimusta.

Lausuntokierroksen jälkeen lakiin on ilmestynyt opetusministeriön valtaa kasvattava momentti: “Jos yliopistokohtaisia tavoitteita ei saada valtakunnallisesti tai alakohtaisesti yhteen sovitetuksi, opetusministeriö päättää määrällisistä ja laadullisista tavoitteista siltä osin kuin ne ovat yliopistolle osoitettavan rahoituksen perusteena”. Tämä sotii yliopistojen itsenäisyyttä korostavan yliopistolain henkeä vastaan.

Kansanedustajat ovat paljon vartijoina muokatessaan suomalaista yliopistolaitosta todellisesti kehittävän lain. Tämän kaltaisiin tehtäviinhän me olemme heidät valinneet.

Elokuu 2009: Hedelmistään puu tunnetaan

Yliopistolakiin tuli kritiikin perusteella viime vaiheissa muutoksia. Julkisoikeudellisissa yliopistoissa ulkopuolisten jäsenten minimimäärä laski 40 %:iin puheenjohtajan ollessa yliopiston ulkopuolelta. Säätiöyliopistoissa valintakäytäntö muuttui siten, että hallituksen jäsenet nimittää yliopiston yhteinen monijäseninen hallintoelin kuultuaan säätiöyliopiston perustajia. Kolme jäsentä nimitetään henkilöistä, jotka perustajat, Suomen valtiota lukuun ottamatta, ovat asettaneet ehdolle. Myös säätiöyliopistoissa hallituksen puheenjohtaja on yliopiston ulkopuolinen jäsen.

Hallitusten tehtävänä on yliopistojen, niiden sidosryhmien ja elinkeinoelämän yhteistyön kehittämisen lisäksi myös varmistaa sivistysyliopiston säilyminen ja tukea vahvaa perustutkimusta ja -opetusta. Yliopistouudistuksen onnistuminen riippuu suurelta osin yliopistojen hallitusten avarakatseisuudesta.

Risto Laitinen
puheenjohtaja, 2007-