Opetusministeri Henna Virkkunen
Yliopistojen strategiat vielä alkutekijöissään
Tämän hallituskauden tärkein koulutuspolitiikkaa
koskeva laki – yliopistolaki – on
paketissa. Nyt opetusministeriön fokus
kääntyy uudistuksen seuraavaan vaiheeseen:
profiloitumiseen ja rakenteelliseen kehittämiseen.
Opetusministeri Henna Virkkunen
on pettynyt yliopistojen strategioihin.
Paperit pyörivät vielä kovin yleisellä
tasolla.
Mittavan palkkausjärjestelmäponnistuksen jälkeen
yliopistoissa ja henkilöstöjärjestöissä luultiin,
että saadaan hieman aikaa hengähtää. Mutta
toisin kävi. Professoriliiton puheenjohtajaksi vuoden
2007 alusta tullut Risto Laitinen sai heti kohta
tammikuussa osviittaa tulevasta urakasta, kun
selvitysmiesten Jääskisen ja Rantasen raportti julkistettiin.
Kevään eduskuntavaalien jälkeiseen hallitusohjelmaan
kirjattiin: “Yliopistojen taloudellista
autonomiaa lisätään mahdollistamalla yliopistoista
julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä tai yksityisoikeudellisia
säätiöitä. Samanaikaisesti uudistetaan
yliopistojen hallintoa ja päätöksentekojärjestelmää.
Toteutetaan tutkimuksen ja koulutuksen
huippuyliopisto”.
Opetusministeriö ryhtyi kiireellä ajamaan yliopistojen
lainsäädännön kokonaisuudistusta. Risto
Laitinen on kuvannut edellä vaiheita pääkirjoitustensa
valossa.
Ensimmäisen kauden kansanedustaja, kokoomuksen
varapuheenjohtaja Henna Virkkunen astui
liikkuvaan junaan, kun Sari Sarkomaa ilmoitti
11. joulukuuta 2008 yllättäen jättävänsä opetusministerin
tehtävät perhesyistä. Yliopistolakiesityksen
loppuvalmistelu oli tuolloin juuri kuumimmillaan.
Virkkunen vietti joulun pyhät lukemalla
160 yliopistolakilausuntoa.
- Tuntui, että hyppäsin liikkuvaan pikajunaan,
Virkkunen muistelee vauhdikasta starttia.
Tammikuun alussa oli heti sivistyspoliittinen
ministeriryhmä, jossa lakiesityksen tekstiä vielä
hiottiin. Yliopistolaki oli ensimmäinen lakiesitys, jonka uusi ministeri toi eduskuntaan. Hallituksen
esitys annettiin eduskunnalle 19.2.2009.
Lain vastustus ei polttanut pinnaa
Yliopistolakiesitys sai joukon opiskelijoita ja osan
henkilöstöstäkin osoittamaan mieltään. Helsingin
keskustan tempauksessa 13. maaliskuuta väkijoukko
marssi Senaatintorilta Eduskuntatalolle ja
huusi: Henna, Henna – meiltä palaa pinna!
- Kevät oli mielenkiintoista aikaa tuoreelle ministerille.
Uusia käänteitä tuli vastaan lähes joka
päivä.
Huudot ja kapinointi eivät kuitenkaan polttaneet
opetusministerin pinnaa. Lopulta vastustajien
äänekäs joukko oli aika pieni, jos se suhteutetaan
yliopistojen koko opiskelija- ja henkilöstömäärään.
- Näin isossa uudistuksessa tällainen arvostelu
kuuluu asiaan. Monien kriitikoiden näkemyksissä
laki myös yhdistyi Helsingin yliopiston sisäisiin
johtosääntövalmisteluihin.
- Lisäksi nähtiin talouteen liittyviä pelkoja siitä,
että yliopistot tulisivat riippuvaisiksi yksityisestä
rahoituksesta. Kun kirkastui, että valtio vastaa
edelleen yliopistorahoituksesta, nämä äänenpainot
rauhoittuivat.
Virkkunen pitää yliopistojen rehtorien ja hallitusten
tukea uudistukselle hyvin tärkeänä. Ajatellen
kevään 2009 liikehdintää ehkä vielä merkittävämpi
oli Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n
edustajien ottaminen mukaan jo lain valmistelu
vaiheeseen. Jos opiskelijoita ei olisi kuultu herkällä
korvalla, kaduilla marssineiden massat olisivat
varmaan olleet toista luokkaa.
Yliopistolaki oli Lex spesialis
Eduskunta hyväksyi uuden yliopistolain 16. kesäkuuta.
Vaikka perustuslaki- ja sivistysvaliokunta
tekivät esitykseen joitakin muutoksia, tuli laista
Virkkusen mukaan sellainen kuin pitikin.
- Idea pysyi samana. Laki on reilu askel eteenpäin
yliopistojen uudistamisessa.
Perustuslakivaliokunta asettui voimakkaasti
tukemaan yliopistojen perustuslaissa turvattua
autonomista asemaa. (Ks. Kimmo Sasin kirjoitus) Muutoksia edellytettiin nimenomaan säätiöyliopistoja
koskeviin pykäliin. Helsingin Sanomat
kysyi aiheellisesti Hyvä kysymys -palstallaan
(25.5.2009): Miksi yliopistolakia ei alun perin valmisteltu
perustuslain mukaiseksi?
- Olimme varautuneet siihen, että perustuslakivaliokunta
arvioi asiaa. Säätiöyliopistojen kohdalla
pykälät oli muotoiltu säätiölain mukaisesti.
Valiokunta päätyi tulkintaan, jonka mukaan yliopistolaki
on Lex spesialis eli meni tässä yli säätiölain.
Virkkusen korviin ei ole kantautunut, että tehtyjen
muutosten vuoksi säätiöyliopistojoissa eli
Aalto-yliopistossa ja Tampereen teknillisen yliopistossa
olisi virinnyt erityisiä ongelmia. Hän
on käynyt asioista keskusteluja säätiöyliopistojen
johdon kanssa.
Kaikki yliopistot ovat valinneet uudet hallitukset
ja entiset rehtorit. Vain Kuvataiteakatemiassa
rehtori vaihtuu. Virkkusen mielestä hallitukset
ovat hyviä ja kyseisen yliopiston näköisiä kokoonpanoja.
Rehtorivalinnoissa on ilmeisesti haluttu
luottaa aikaisemman rehtorin kokemukseen.
Henkilöstöpolitiikka yliopistojen omissa
käsissä
Henkilöstöjärjestöt eivät asettuneet poikkiteloin
yliopistolain uudistusta vastaan, mutta pitivät koko prosessin ajan johdonmukaisesti kiinni
muutamista korjausta edellyttävistä kohdista.
Liittojen mielestä hallituksiin kaavaillut ulkopuolisenemmistöt
olivat vastoin yliopistojen autonomiaa.
Lisäksi kaikki henkilöstöjärjestöt katsoivat
yksimielisesti, että virkasuhde on työsuhdetta parempi
palvelussuhteen muoto yliopistoihin. Tätä
puolsivat lausunnoissaan myös ylimmät laillisuusvalvojat.
Miksi työsuhde oli kuitenkin kiveen
hakattu?
- Sitä esitettiin jo Rantasen Jääskisen -raportissa
ja linjaus tehtiin hallituksen iltakoulussa. Virkasuhteeseen
pitäytymiselle ei ollut riittäviä perusteita.
Työsuhde on joustavampi ja se on ollut
jo pitkään käytössä muun muassa ammattikorkeakouluissa.
Työsuhteisiin siirtyminen ratkaisi myös sen,
että Suomen yliopistojen työnantajayhdistys
SYTY päätti liittyä Yksityisen Opetusalan Liiton
YOL:n ja sitä kautta EK:n jäseneksi.
- Yliopistot ovat itsenäisesti miettineet, mikä
on niille luontevin taho. Tämä merkitsee myös
isoa haastetta Yksityisen Opetusalan Liitolle, jonka
kasvoi tässä yhteydessä moninkertaiseksi.
Virkkunen kuitenkin muistuttaa, että henkilöstöpolitiikka
on yliopistojen omissa käsissä.
- Yliopistoilla on nyt mahdollisuus omannäköiseen
henkilöstöpolitiikkaan. Niille on annettu
keinot tulla vetovoimaisiksi ja houkutteleviksi
työpaikoiksi. Muun muassa tutkijanuran kehittämisessä
on iso työsarka. Uudistus muuttaa paljon
myös johtamista ja yliopistojen sisäistä dynamiikkaa.
Korkeakouluverkoston tiivistäminen
tarpeen
Kun laki on saatu pakettiin, opetusministeriön fokus
alkaa suuntautua yliopistouudistuksen toiseen
vaiheeseen: rakenteelliseen kehittämiseen ja
profiloitumiseen. Jo edellä valtiosihteeri Raimo
Sailaksen haastattelussa puhutaan lokakuun lopussa
julkistetusta suomalaisen innovaatiojärjestelmän
kansainvälisestä arvioinnista. Raportissaan
arvioitsijat kritisoivat korkeakoulujärjestelmäämme
liiasta hajanaisuudesta.
Henna Virkkunen antoi raportin julkistuspäivänä
tiedotteen, jossa hän piti korkeakoulu- ja
tutkimuslaitosverkoston tiivistämistä lähivuosien
tärkeimpänä korkeakoulu- ja tiedepoliittisena tehtävänä.
- Opetusministeriö valmistelee luonnoksen
korkeakoulujen rakenteellisesta kehittämisestä
huhtikuun loppuun mennessä. Tavoitteena on,
että ministeriön ja tutkimus- ja innovaationeuvoston
työstämä rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelma
valmistuisi loppuvuodesta 2010.
Tämän jälkeen ryhdytään toimeenpanoon muun
muassa korkeakoulujen sopimusneuvotteluissa.
Innovaatiojärjestelmän arviointi sekä 10. marraskuuta
julkistettu Suomen tieteen tila ja taso -
raportti osoittavat, että kansainvälistymisessä ja
varsinkin liikkuvuudessa on menty viime vuosina
alaspäin. Virkkunen muistuttaa, että yliopistojen
rahoitusmallin uudistamisen yhteydessä opetusministeriö
lisäsi kansainvälisyyttä kuvaavien mittarien
painoa.
Tämänkin lehden palstoilla on yritetty tähdentää,
että kansainvälisyys on muutakin kuin fyysistä
liikkumista. Kansainvälisissä verkostoissa toimiminen
ja tutkimusyhteistyö ulkomaisten
kumppaneiden kanssa ovat jokapäiväistä toimintaa,
mutta se ei näy käytetyissä mittareissa.
Strategiat pyörivät liian yleisellä tasolla
Valtioneuvosto antoi yliopistoasetuksen ja asetuksen
yliopistojen uudesta rahoitusmallista lokakuun
puolivälissä. Saman kuun aikana opetusministeriö
kävi yliopistojen kanssa tulosneuvottelut.
Seuraavat ovat edessä vasta kolmen vuoden päästä.
- Lähtökohtana on, että nyt muutosvaiheessa
minkään yliopiston rahoitus ei olennaisesti muutu.
Mutta seuraavina vuosina laadun ja vaikuttavuuden
merkitys rahoituksen määräytymisperusteissa
vahvistuu.
Yliopistojen varainhankintaa koskevassa seminaarissa
9. marraskuuta puhuneen opetusministeriön
korkeakoulu- ja tiedeyksikön johtajan Anita
Lehikoisen mukaan uusi rahoitusmalli alkaa
purra todenteolla vasta tulossopimuskaudella
2013-2016. Ministeriössä on käyty läpi yliopistojen
strategioita. Lehikoinen piti strategioiden kirkastamista
tarpeellisena. Nyt niissä tavoitellaan
liian laajoja, ja yliopistot eivät ole vielä nähneet
yhteyttä strategiatyön ja talouden välillä.
Myös Virkkunen on pettynyt yliopistojen strategiatyöhön.
Strategiat eivät ole ihmeemmin
edenneet ja niiden sisältö pyörii kovin yleisellä tasolla.
Joukossa on toki kunnianhimoisempiakin
papereita.
- Ymmärrän, että yliopistoissa on vasta valittu
uusi johto. Mutta odotan, että strategiatyössä otetaan
ensi vuonna aimo askel eteenpäin. Profiloitumista
ja painoalojen miettimistä kaivataan
enemmän.
Strategioissaan lähes kaikki yliopistot pitävät
itseään tutkimusyliopistoina.
- Tutkimus edellä mennään – se on ihan oikein,
mutta tarvitaan entistä vahvempia yksikköjä
ja oppiainevalikoima on syytä katsoa läpi.
Kausi uhkaa loppua kesken
Henna Virkkunen pelkää, että ministerikausi loppuu
kesken. Niin paljon on vielä agendalla tärkeitä
kysymyksiä. Yliopistoasioista hän nostaa esille
kolmen kärjen: profiloituminen, kansainvälistyminen
ja tutkimusinfrastruktuurit. Myös Suomen
Akatemian Tieteen tila ja taso 2009 -raportissa
pidettiin tärkeänä satsata lähiaikoina enemmän
nimenomaan tutkimuksen infrastruktuuriin.
Muuten uhkaa tippuminen huippututkimuksen
kelkasta.
Yliopistopäättäjät seuraavat edelleen tarkoin
yliopistorankingeja.
- Tavoitteena ei voi olla, että yksittäinen yliopisto
pääsisi maailman parhaimpien joukkoon,
mutta olisi hienoa, jos vaikka kaikki Suomen yliopistot
sijoittuisivat 200-300 kärkijoukkoon. Esimerkiksi
Hollannin 13 yliopistosta kaikkiaan 11
oli Times Higher Educationin rankingissa 200
parhaan joukossa.
Teksti: Kirsti Sintonen, Kuva: Veikko Somerpuro
Henna Virkkunen
• syntynyt 1972, Joutsa
• filosofian lisensiaatti, Jyväskylän yliopisto 2006
(lisensiaatin työn aihe: “Ministeri saa syyttää vaan
itseään.” Ministerieroihin johtaneet poliittiset skandaalit
uutistapahtumina Juhantalosta Jäätteenmäkeen
1991-2003)
• opetusministeri 19.12.2008-
• Kokoomuksen varapuheenjohtaja 2008-
• kansanedustaja 2007-
• apurahatutkijana Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden
laitoksella 2003-2006
• harrastukset: liikunta, lukeminen
|