Kolumni Päivi Atjonen

Anna Almusi Akatemialle (AAA)

- Tervetuloa AAA-kerhon iltakouluun. Tänään ideoimme varainhankintakampanjoita akatemiamme yksityisen pääoman kartuttamiseksi. Kaikki luovat ajatukset ovat tervetulleita. Mitä itse voisimme tehdä, kun lamakuopassa könyävien yrityksien flirttailu on ajan haaskuuta?

- Ehdotan, että henkilökunta lahjoittaisi osan lomarahoistaan akatemialle.

- Menisi matkimiseksi. Eräs toinen akatemia ehti keksiä sen jo.

- Pienistä puroista syntyy virta, joten toimitetaan akatemian ruokaloihin ja kahvioihin säästöpossuja, joihin voi keventää kukkarostaan turhia kolikoita. Punaiselta Ristiltä voisi saada lippaita. Maalattaisiin ne talkoilla yliopistomme tunnusväreihin ja leimattaisiin logo.

- Kam’oon, tuokin on vanhaa kauraa. Etkö tiedä, että se on jo toisaalla käytössä? Jotain omaperäisempää, siskot!

Järjestetään juhlakonsertti paikallistelevisiossa. Kaikki laulukykyiset rehtorit, dekaanit ja muut yliviskaalit esiintymään, esiintymispalkkio A-tilille. Maikkarista tutut päivystävät dosentit vastaavat puhelimiin, kun kansalaiset lahjoittavat varoja tieteelliseen työhön. Muuan TV-keräys vastikään kerrytti yhdessä illassa yli puoli miljoonaa euroa. Valmis konsepti, eikun toimeksi.

- Kannattaa muuntaa Idols-kisaksi ja käydä samalla kansallinen kilpailu. Joka sunnuntai-ilta olisi jonkun akatemian vuoro pudota. Voittopotti hoidetaan kotiin, kun mobilisoidaan kaikki opiskelijat kahdesti tekstaamaan ehdokkaallemme äänensä. Viestistä saa Oodiin opintopisteen.

- Wau, opiskelijat, nyt lausuit avainsanan! Opiskelijavalinnan perusteisiin lisätään, että “hakijan korkealaatuisuus ja varakkuus katsotaan eduksi”. Jos professorin pitää astua virkaansa rahatukko kainalossa, toki opiskelijakansan karttuisaan käteen pitää vedota: Sijoita tulevaisuuteesi – turvaa maisteriutesi! Jos jokainen tulokas antaisi pari kymppiä, heti rapsahtaisi tilille viiskytä donaa. Kyllä sillä muutaman prosentin fyysikoiden hiukkaskiihdyttimestä maksaisi.

- Kaikenmaailman kurssi(ryyppy)matkarahojen keruun sijasta opiskelijat voisivat ryhtyä yliopiston tosihyväntekijöiksi ja lahjoittaa bileilloilla hankkimansa tulot akatemialle. Tulisi hyvä mieli puolin ja toisin. Jo loppuisi kemistien marina puuttuvasta kirjallisuudesta.

- Nyt kannattaisi takoa rautaa, kun se on kuumaa. Järjestetään äkkiä seminaari aiheesta “H1N1-viruksen tiedepoliittiset parametrit”. Myydään dosenteille ja professoreille lippuja 200 euron kappalehintaan. Varataan tilaksi pallohalli, että kaikki halukkaat mahtuvat mukaan. Eteisaulassa voisi lisäksi kaupitella tauluja. Sillä saataisiin lääketieteilijöille muutama elektronipyyhkäisymikrofoni – vai mitä ne nyt oli.

- Siivotaan työhuoneet ja huolletaan tieto- ja kopiokoneet itse. Niistä tavallisesti vastaavat firmat siirtävät säästyneet palkkarahat keräystilille. Saavat geenitutkijat lopultakin ostettua pankista ne puuttuvat DNA-pätkät.

- Kannatan koeteltuja pikkukonsteja. Vanhoja graduja, päivityksiin kelpaamattomia kompuuttereita ja toimettomiksi muuttuneita pihaopasteita voisi myydä kirppiksellä. Pipoja voisi virkata, myydä vanhoja tutkimusvaatteita ja kilpailuttaa paperinkeräysfirmat käytetyillä imagokysely-, VPJ-, SoleTM- ja työsuunnitelmalomakkeilla. Vaihtoehtoisesti viimeksi mainituilla voi käydä sähköistä päästökauppaa. Ekologinen jalanjälkikin tulisi sirommaksi. Tulot sitten metsätieteilijöiden pellettihankintoihin.

- Mutta miten teologien tai kasvatustieteilijöiden rahahätää voisi hälventää?

- Outo ajatus! Kuka ottaisi riskin rahojensa noin epämääräisestä käyttökohtalosta? Turha olisi sen hyväntekeväisyysgaalan humpalle tanssijoita odotella.

PS. Tämä AAA-kerho ei kokoontunut Joensuun, Kuopion saati Itä-Suomen yliopiston tiloissa.

Kolumnisti on kasvatustieteen professori Joensuun yliopistossa