Uuden yliopiston ensimmäinen vuosi: Ammattiyhdistys tärkeämpi kuin koskaan

Monet ongelmat ovat varjostaneet uuden yliopistolaitoksen alkua ja koko uudistuksen onnistumista. Yliopistojen muuttuessa valtion tilivirastoista joko julkisoikeudellisiksi laitoksiksi tai yksityisiksi säätiöyliopistoiksi, ei kaikkia niille tulleita lisävelvollisuuksia lupauksista huolimatta kompensoitu täysmääräisesti. Valtion suoran rahoituksen epätasainen jakaantuminen yliopistojen kesken on jo eräissä yliopistoissa johtanut YTneuvotteluihin, jotka ovat päätyneet henkilöstövähennyksiin. Lisää on todennäköisesti odotettavissa.

Epämiellyttävänä yllätyksenä siirrettiin viime vuoden lopussa ylijääneet toimintarahat yliopistojen taseisiin, jolloin monet yksiköt menettivät edellytyksensä toteuttaa toimintoja, joihin ne olivat jo peruuttamattomasti sitoutuneet. Huolimatta lupauksista, että vastaavanlaista toimenpidettä ei uusita, on eripuolella Suomea epäilty, että tilanne saattaa toistua kaikissa yliopistoissa.

Laitteiden poistoista langenneet laskut rasittavat niin ikään laitosten toimintaa. Vanhassa tilivirastomaailmassa laitokset olivat jo kertaalleen maksaneet laitteet ja maksavat ne nyt poistojen muodossa uudelleen. Vaikka yliopistotasolla kyseessä on vain kirjanpitotoimenpide, laitoksille se on todellista rahaa.

Rahan säästämiseksi yliopistot ovat pyrkineet tehostamaan toimintoja perustamalla palvelukeskuksia ja yliopiston sisäisiä palvelupisteitä, joihin on siirretty yksittäisten yksiköiden talous-, henkilöstö- ja opintopalvelut. Seurauksena mm. opetus- ja tutkimushenkilöstölle aiheutuu runsaasti lisätehtäviä, jotka eivät heille kuulu, mutta jotka syövät työaikaa ja ovat pois varsinaisesta ydintehtävästä. Uudet, käyttäjäepäystävälliset taloushallinnon tietokoneohjelmat niinikään lisäävät ajan tuhrautumista tutkijan ja opettajan työn kannalta tarpeettomiin rutiineihin.

Yliopistouudistuksen myllerryksen mukanaan tuomien muutosten myötä Professoriliiton ja muiden ammattiyhdistysliikkeiden työ on entistä tärkeämpää palkkakehityksen ja työolojen turvaamiseksi. Viime keväänä jätettiin historiallinen lakkovaroitus, johon osallistuivat kaikki yliopistojen pääsopijajärjestöt. Sen tarpeellisuudesta ollaan luonnollisesti eri mieltä työntekijä- ja työnantajapuolella, mutta pian sen jälkeen saatiin joka tapauksessa sovittua uusi työehtosopimus, jossa oli torjuttu työsuhteen ehtojen eräitä merkittäviä huononnuksia. Vaikka saavutetut edut tulevat yhtäläisesti sekä jäsenille että liittoihin kuulumattomille, liitot saavat sitä paremmin äänensä kuuluville, mitä suurempi osa ammattikunnasta on järjestäytynyt. Samoin oman liiton painoarvo Akavan sisäisissä tavoitteiden asettelussa riippuu täysin liiton jäsenmäärästä. Oman palkan ja työolojen mahdollisimman hyvä kehittyminen lienee kaikkein tärkein jäsenetu.

Henkilöstöjärjestöt kritisoivat alusta pitäen sitä, että ne jätettiin varsinaisen uudistustyön ulkopuolelle ja joutuivat osallistumaan uudistuksen valmisteluun lähinnä vain kommentoimalla, ja tiedotteita, julkilausumia ja lausuntoja antaen. Aktiivisesti kuitenkin tavattiin sekä sidosryhmiä että valtiovaltaa, jonka seurauksena yliopistolaki parani eräiltä kohdin, joskin kaikkia tärkeäksi pitämiämme asioita ei lakiin saatu kirjatuksi. Toivottavasti yliopistolakia kohtaan tuntemamme epäluulot ja sen sudenkuopat eivät tulevaisuudessa realisoidu ja laki todella luo pohjan entistä uljaammalle yliopistolaitokselle, jossa tiede, perustutkimus, kulttuuri ja yhteiskunnallisen keskustelun vaaliminen ovat se perusta, jolle voidaan rakentaa maamme hyvinvoinnin kestävä kehitys.

Yliopistouudistus ajoittui sattumalta puheenjohtajakaudelleni Professoriliitossa. Se on ollut henkilökohtaisesti antoisaa ja opettavaa aikaa. Kauteni nyt päättyessä kiitän kaikkia eri tahoja ja henkilöitä yhteistyöstä ja mielenkiintoisista kokemuksista.

Risto Laitinen
puheenjohtaja, Professoriliitto