Riittävän korkea yleiskorotus tavoitteena
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön
Jukon uusi puheenjohtaja Olli Luukkainen
aikoo osallistua edeltäjäänsä enemmän
myös yliopistosektorin neuvottelutoimintaan.
Hän ennustaa, että paikallinen
sopiminen tulee yleistymään myös yliopistoissa.
Ilman riittävän korkeaa yleiskorotusta
uutta sopimusta ei voi ensi keväänä
syntyä.
Korkeakoulupolitiikassa Luukkainen
pitää seuraavan hallituskauden keskeisenä
kysymyksenä julkisen talouden rahoitusta.
Yliopistorahoitus tuskin ainakaan kohentuu
tästä vuodesta.
OAJ:n puheenjohtaja, kasvatustieteen tohtori Olli
Luukkainen valittiin syyskuun loppupuolella Julkisalan
koulutettujen neuvottelujärjestö Jukon
puheenjohtajaksi. Valinta tehtiin Jukon ylimääräisessä
liittokokouksessa Erkki Kangasniemen pyydettyä
eroa tehtävästä. Luukkaisen kausi kestää
vuoden 2011 loppuun.
Jukon puheenjohtajavalinnan jälkeen lähetetyssä
tiedotteessa Luukkainen perää julkisen sektorin
palkkojen kilpailukykyä.
- Työn vaativuus ja työmäärä ovat henkilöstömäärien
leikkausten seurauksena lisääntyneet
koko julkisella sektorilla, erityisesti korkeasti koulutettujen
osalla. Valtion tuottavuusohjelman nimellä
kulkeva henkilöstön vähentämisohjelman
seurauksena muutos on erityisen suuri valtiosektorilla.
Tuottavuusohjelma on tosin vaikuttanut myös
yliopistoihin vielä tänä ja vaikuttaa vielä ensi
vuonna, vaikka yliopistot erotettiin valtiosta vuoden
2010 alusta.
Puheenjohtajavalinnan tiedote painottui kuntapuolen
asioihin, mutta yhdessä kappaleessa Luukkainen otti kantaa myös yliopistohenkilöstöä
koskeviin asioihin: Jukolaiset eivät ole kaikilta
osin tyytyväisiä yliopistotyönantajan toimintaan.
Palkkausjärjestelmiä tulee kehittää niin, että työn
vaativuus ja suoriutuminen tehtävissä ovat todella
osa palkkausta, mutta samalla on huolehdittava
palkkauksen kannustavuudesta.
Kanditutkinto ei ole työelämätutkinto
Jukon puheenjohtaja Olli Luukkainen oli kutsuttu
Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton hallitusten
vieraaksi lokakuun loppupuolella. Teemana
olivat ajankohtaiset korkeakoulupolitiikan asiat
sekä yliopistohenkilöstön edunvalvonta. Tapaamisessa
painottui korkeakoulupolitiikka. Luukkainen
aloitti muistelemalla yliopistouudistusta.
- Se ei kaikin puolin tyydytä henkilöstöä. Epätyydyttäviä
piirteitä liittyy muun muassa rahoitukseen,
henkilöstön asemaan ja hallintoon.
Luukkainen oli kuullut opetusministeri Henna
Virkkusen sanovan, että yliopistouudistus on vielä
harjoitusvaiheessa. Toimintamalli ei ole vielä
kiveen hakattu.
Seuraavan hallituskauden keskeisenä kysymyksenä
Luukkainen piti julkisen talouden rahoitusta.
Monien päättäjien suulla on korostettu, että
sitä ei voida nostaa.
- Nykyinen hallitus on paaluttanut yliopistojen
rahoitusta, mutta eri asia on se, pysyykö se nykyisellään
– ainakaan se ei parane.
Korkeakoulupolitiikassa seuraava hallitus ottanee
agendalleen ammattikorkeakoulujen lainsäädännön
uusimisen. Luukkainen ennakoi, että ammattikorkeakoulumallien
ohjenuorana käytetään
yliopistouudistusta.
- Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa
Kuntaliitto ja OAJ ajavat 100-prosenttista
valtionrahoitusta. Mutta yliopistorahoista
tätä ei voida ottaa.
Myös ammattikorkeakoulujen tehtäviä ollaan perkaamassa. Luukkainen kehotti, että liitot pitävät
duaalimallia edelleen vahvasti esillä. Yliopistoilla
ja ammattikorkeakouluilla tulee olla erilaiset
tehtävät.
Luukkainen piti huolestuttavana sitä, että yliopistoissa
esiintyy pohdintoja alempien korkeakoulututkintojen
kehittämisestä työhöntulotutkinnoiksi.
- Tällaiset pyrkimykset pitää ampua alas. Kanditutkinto
ei ole työelämätutkinto. Puuroja ja vellejä
ei tule sekoittaa, hän painotti.
Tavoitteiden määrittely on aloitettu
Yhteistapaamisen loppupuolella päästiin edunvalvonta-
asioihin. Luukkainen katsoi, että neuvottelutoiminnassa
on siirrytty jatkuvan sopimisen
maailmaan. Tupot ovat jääneet historiaan.
- Liittokierroksilla ollaan ja sillä siisti.
Kaikkiin EK:n kanssa viime aikoina tehtyihin
sopimuksiin sisältyy yleiskorotuksen lisäksi paikallisesti
sovittava elementti. Eteläranta ajaa paikallista
sopimista. Tästä syystä se on myös Sivistystyönantajien
tavoite.
- Paikallinen sopiminen edellyttää kuitenkin
kovaa työtä sen puolesta, että rahat saadaan kotiutetuksi.
Pitää olla toimiva luottamusmiesverkosto
ja yhteistyötä eri ryhmittymien välillä,
Luukkainen korosti.
Yliopistojen voimassaoleva työehtosopimus on
tehty ajalle 1.3.2010-29.2.2011. TES on kuitenkin
irtisanottavissa 28.2.2011.
JUKOn yliopistoneuvottelukunnan tehtävä on
miettiä tavoitteet tulevaa neuvottelukierrosta varten
sekä määritellä yleiskorotuksen ja paikallisesti
sovittavan erän tasot. Neuvottelukunta aloitti tavoitteiden
määrittelyn seminaarissa marraskuun
puolivälissä. (ks. Jorma Virkkalan juttu)
Kirsti Sintonen
|
Acatiimi-lehti lähetti Jukon uudelle puheenjohtajalle
muutaman kysymyksen yliopistosektorin
edunvalvonnasta. Kysymykset ja Olli Luukkaisen
vastaukset ohessa.
|
Jukon edellinen puheenjohtaja oli mukana etenkin
kuntapuolen neuvotteluissa. Olet sanonut, että tulet
olemaan enemmän mukana myös muiden Jukon
sektoreiden (valtio, yliopisto, kirkko) neuvottelutoiminnassa.
Miten tämä tulee näkymään?
- Jukon puheenjohtaja istuu tehtävänsä ja kunnallisen
pääsopimusjärjestelmän kautta kuntaalan
pääneuvottelupöydässä. Jo taustani vuoksi
olen kiinnostunut vahvasti yliopistosektorin
edunvalvonnasta. Olen työskennellyt kolmessa
yliopistossa yhteensä 15 vuotta. Lisäksi olen ollut
mukana entisessä valtion neuvottelukunnan yliopistojaostossa
ja myös yliopistoneuvottelukunnassa.
Tulen seuraamaan valmistautumista neuvotteluihin
ja neuvottelujen etenemistä sekä tarvittaessa
osallistumaan niihin sekä tapaamalla Jukon
toimiston vastuuhenkilöitä, yliopistoneuvottelukunnan
puheenjohtajistoa että mahdollisuuksien
ja tarpeen mukaan osallistumalla yliopistoneuvottelukunnan
kokouksiin.
Yliopistosektorille edellinen neuvottelukierros oli
monella tapaa historiallinen. Miten luonnehdit
edellistä kierrosta jukolaisten yliopistoväen vinkkelistä?
Ensimmäisessä kierroksessa oli sen ensikertaisuuden
vuoksi erityisiä paineita sekä palkansaajapuolelle
että työnantajille. Varsin merkityksellistä
neuvottelujen luonteelle oli, että työnantajapuolen
neuvottelijat olivat ensimmäistä kertaa
käymässä yliopistoja koskevia neuvotteluja ja tekemässä
sopimuksia sillä sopimusalalla. Noista syistä johtuen ilmassa oli molemmin puolin sekä
epärealistisia odotuksia että jonkin verran opettelua.
Neuvotteluja leimasi myös yhteisen neuvottelukulttuurin
pohjan luominen. Hyvin niistä kuitenkin
selvittiin.
Mikä on mielestäsi ollut suurin muutos, kun neuvottelut
yliopistohenkilöstön palkoista ovat siirtyneet
valtion pöydästä Etelärantaan?
- Työnantajapuoli pyrkii suhteuttamaan sopimukset
sekä teknisesti että sisällöllisesti yksityiseen
alaan. Toisin kuin aiemmin valtiolla, työnantaja
jopa pyrkii eriyttämään sopimusten sisältöjä
ja osin myös niiden tasoa eri yliopistojen välillä.
Pyrkimys paikallisen sopimisen lisäämiseen kasvaa.
Tuloksellisuuden ja henkilökohtaisen suoriutumisen
osuutta pyritään työnantajan toimesta
mitä todennäköisimmin vahvistamaan. Työnantajan
tavoitteena ovat erilaiset joustot niin työajan
kuin muidenkin palvelussuhteen ehtojen suhteen.
Paikallinen sopiminen yleistynee myös yliopistosektorilla
(vrt. esim. Aalto-yliopiston palkkausjärjestelmää
koskeva paikallinen sopimus). Miten paikallisen
sopimisen yleistyminen sopii yliopistosektorille?
- Paikallisen sopimisen etu työntekijäpuolen
kannalta liittyy odotuksiin palkkaliukumien tuomasta
lisästä sopimuskorotusten päälle. Parhaimmillaan
paikallinen sopiminen ottaa myös huomioon
työtehtävien erityispiirteet ja palkitsee hyvästä
suoriutumisesta. Jos nuo elementit toteutuvat,
niin paikallinen sopiminen on rajatussa määrin
kannatettavaa myös yliopistosektorilla. Mutta
perusedellytyksenä paikalliselle sopimiselle on,
että neuvotteluasetelma on tasapainoinen ja siinä
työntekijäosapuoli on yhtä vahva kuin työnantaja.
Lisäksi työnantajan on suostuttava resursoimaan
työajan muodossa riittävästi työntekijäpuolen
neuvottelutoimintaa.
Mitä pidät seuraavan neuvottelukierroksen keskeisinä
tavoitteina jukolaisen yliopistohenkilöstön
kannalta?
- Keskeistä on turvata henkilöstön palkkauksen
kehitys ja ostovoima. Lisäksi tavoitteena tulee
olla, että lisääntyvistä ja vaativuudeltaan koko
ajan kasvavista tehtävistä johtuen koko yliopistokenttää
koskeva prosentuaalinen yleiskorotus on
riittävän korkea. Ilman riittävän korkeaa yleiskorotusta
sopimusta ei voi syntyä. Neuvottelukierroksen
aikana ovat pöydissä myös aiemmin tehdyt erilaiset pöytäkirjat, joilla on aikanaan sitouduttu
säilyttämään vapautuvat palkkaerät järjestelmissä.
Niistä kirjauksista tullaan pitämään tinkimättömästi
kiinni.
JUKO ry
• keskusjärjestö Akavan toinen neuvottelujärjestö
(toinen on Ylemmät toimihenkilöt YTN)
• käynnisti työnsä valtakunnallisena pääsopijajärjestönä
vuonna 1995
• vuoteen 2004 nimenä AKAVA-JS
• OAJ:n entinen puheenjohtaja Erkki Kangasniemi
toimi puheenjohtajana alusta lähtien
Olli Luukkaisen valintaan saakka
• neuvottelee yli 170 000 koulutetun työntekijän
palvelussuhteen ehdoista julkissektorilla,
minkä ohella se on sopijaosapuoli eräissä yksityisalojen,
kuten yliopistojen sopimuksessa
• jäsenistöstä kuntien palveluksessa on noin
70 prosenttia, valtiolla noin 15 prosenttia, yliopistoissa
noin 12 prosenttia ja seurakunnissa
2 prosenttia
• kokonaisjäsenmäärä on yli 200 000
Olli Luukkainen
• syntynyt 1957 Säämingissä
• väitellyt kasvatustieteen tohtoriksi 2004
• OAJ:n puheenjohtaja 1.8.2010-
• Akavan 1. varapuheenjohtaja 26.8.2010-
• Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön
Juko ry:n puheenjohtaja 22.9.2010-
• koulun tai oppilaitoksen johtajakokemusta 8
vuotta sekä yleissivistävästä että ammatillisesta
koulutuksesta
• Opetushallitus, projektipäällikkö, opetusneuvos,
Opettajankoulutuspalvelut-yksikön
päällikkö 1998–2001
• Suomen Kuntaliitto, erityisasiantuntija, kehittämispäällikkö
2001–2004
• Hämeen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen
opettajakorkeakoulu, johtaja 2004–2007
• OAJ, kehittämispäällikkö, koulutusasiain
päällikkö 2007–
• harrastukset: liikunta ja muu ulkoilu, lukeminen,
mökillä puuhailu, kulttuuri, yhteiskunnallisten
asioiden seuraaminen
|