Kansa haluaa panostusta tieteeseen
Vain 9 prosenttia kansalaisista pitää nykyistä
tutkimusrahoitustamme riittävänä.
Tämä on vahva viesti päättäjille eduskuntavaalien
alla. Uusimmassa Tiedebarometrissä
kansalaiset antavat selvän tuen sivistysyliopistolle.
Yli puolet barometriin vastaajista
katsoo, että tiede on liiaksi alistettu
markkinoiden ja talouselämän tarpeisiin.
Tiede sekä instituutiona että nimettyinä organisaatioina
nauttii suomalaisten suurta luottamusta.
Maamme tieteen ja tutkimuksen tasoa pidetään
hyvänä. Tiedot ilmenevät Tiedebarometri 2010 -
tutkimuksesta, jossa selvitetään suomalaisten suhtautumista
tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen.
Tutkimuksen kirjalliseen kyselyyn vastasi
1031 henkilöä.
Tiedettä ja tutkimusta koskevat instituutiot tai
organisaatiot nauttivat suomalaisten suurta luottamusta.
Tiedeorganisaatioista korkeimmalle kipuavat
yliopistot, jotka saavat osakseen lähes yhtä
paljon luottamusta kuin puolustusvoimat. Viime
mainitun ohi vertailussa menee ainoastaan poliisi.
Instituutioiden rankingissa ammattiyhdistys liike
sijoittuu keskikastiin, ja luottamus siihen on kasvanut verrattuna edelliseen, vuoden 2007, barometriin.
Tiedebarometri 2010 on vuonna 2001
käynnistetyn tutkimussarjan neljäs osa.
Veronmaksajilta selvä viesti
Kansalaisilta tiedusteltiin myös sitä, millaisella tolalla
erilaiset tieteeseen ja tutkimukseen liittyvät
asiat ovat heidän mielestään maassamme tällä
hetkellä (ks. kuvio). Vastauksissa tunnustusta annettiin
koko tiedeyhteisölle. Maamme tieteen ja
tutkimuksen taso nähdään hyväksi: kaksi kolmesta
antaa sille hyvän yleisarvosanan ja vain harva
(5 %) huonon. Lähes kuusi kymmenestä (57 %)
katsoo tieteemme tason hyväksi myös kansainvälisesti
vertaillen.
 Lähde: Tiedebarometri 2010, Tutkimus suomalaisten suhtautumisesta tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen. Tutkimuksen on toteuttanut Tieteen tiedotus ry:n toimeksiannosta Yhdyskuntatutkimus Oy. Tutkimus on Suomen Akatemian verkkosivuilla; www.aka.fi/ kansalaisten_tiedenakemykset ja Tiede yhteiskunnassa > Tulokset ja vaikutukset.
Selvästi eniten kielteisyyttä sisältyy arviointeihin,
jotka koskevat tutkimusrahoituksen riittävyyttä.
Vain 9 prosenttia pitää sen tasoa riittävänä.
Marraskuun 9. päivänä pidetyssä julkistustilaisuudessa
tiedebarometrin laatija tutkija Pentti
Kiljunen piti lisärahan tivaamista voimakkaana
signaalina, vaikka asiaa oli kysytty veromaksajilta.
Julkistustilaisuudessa tuloksia arvioi myös johtaja
Anita Lehikoinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
- Kansalaiset haluavat panostusta tieteeseen ja tutkimukseen. Tämä on selvä viesti poliitikoille
näin ennen vaaleja, Lehikoinen kommentoi.
Tutkimusrahoituksen riittämättömyyden toitottamisessa
mm. Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto
ovat siis saaneet yhteisen viestinsä perille.
Työsarkaa tässä kuitenkin riittää jatkossakin,
koska samaisen barometrin mukaan kansalaiset
eivät ihmeemmin halua seurata tutkimuksen rahoitukseen
ja korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaan
liittyviä uutisia.
Yliopistouudistusta ei tunneta
Tiedebarometreihin on liitetty aina myös joitakin
kyseisen ajankohdan tiedekeskustelua peilaavia
argumentteja. Tällä kertaa ne liittyivät mm. yliopistouudistukseen
(ks. kuvio).

Verraten vahva vaste saatiin elinkeinoelämän
roolia koskevasta väittämästä. Teesin “tiede on nykyisin
liiaksi alistettu markkinoiden ja talouselämän
tarpeisiin” katsoo omaa kantaansa vastaavaksi
useampi kuin joka toinen (55 %). Vastaavuuden
kieltää vain joka kahdeksas (12 %).
- Mikäli kyseessä ei ajatella olevan vain löysä,
eri ilmiöihin yleisemminkin liitettävä markkinaja
kaupallisuuskritiikki, tulosta voi pitää merkittävänä
tiedepoliittisena kannanottona, Kiljunen
huomauttaa raportissaan.
Sen sijaan sivistysyliopisto saa kansalaisilta
tuen. Argumentti “perinteinen ns. sivistysyliopistoperiaate
on vanhanaikainen ja saakin jo kadota”
ei vetoa kansaan. Noin joka viides (19 %) yhtyy ja
kaksi viidestä (41 %) torjuu.
- Kansalaiset ilmiselvästi uskovat sivistykseen
ja sivistysyliopistoon. Elinkeinoelämän rahoitukseen
tunnetaan epäuskoa. Ehkä taustalla näkyy kielteisesti värittynyt yliopistouudistuskeskustelu,
kommentoi Anita Lehikoinen.
Uusi yliopistolaki on jäänyt merkittävyydestään
huolimatta kansalaisille jokseenkin täysin
tuntemattomaksi asiaksi. Teesi “vuoden 2010
alussa voimaan astunut uusi yliopistolaki on hyvä
ja onnistunut” tuottaa mittavan epätietoisuuden
(72 %) ohella tulokseksi tasapelin. Lausuman hyväksyviä
(13 %) ja hylkääviä (15 %) löytyy melkein
yhtä paljon. Tutkimuksen tekijä piti yllättävänä,
että lakiuudistus oli jäänyt varsin hämäräksi
myös akateemisille vastaajille. Suhteellisesti kriittisimmän
arvion siitä antoivat opiskelijat: 31 %
heistä kiistää uudistuksen fantastisuuden, 13 %
allekirjoittaa.
Toinen kriittiseksi muotoiltu argumentti
“maamme yliopistojen rahoituspohja on rapautumassa
uuden yliopistolain myötä” herättää hieman
enemmän reagointia. Lausuman allekirjoittajia
on enemmän (27 %) kuin sen kiistäviä (9
%).
- Uutiset varainhankinnan vaikeuksista – yliopistojen
kerjuulle joutumisesta – on täten pantu
merkille uudistuksen positiivisia perusteluja useammin,
tai ne on vain koettu uskottavammiksi,
tutkija Kiljunen toteaa raportissa.
Toisaalta väite “ns. huippuyliopistojen muodostaminen
voimavaroja keskittämällä on hyvä
asia” herättää enemmän samanmielisyyttä (41 %)
kuin erimielisyyttä (26 %). Tämän kanssa hieman
ristiriitaisen tuloksen antaa mittari “maamme yliopistoverkon
alueellinen kattavuus on tärkeämpää
kuin keskittämisellä tavoiteltu huippututkimus”.
Runsaat kaksi viidennestä (44 %) yhtyy ja
runsas viidennes (22 %) torjuu.
Kirsti Sintonen
|