Kansainvälistymislupaukset eivät vielä näy tutkijan arjessa
Suomalaissa yliopistoissa työskenteleviä kansainvälisiä
tutkijoita kohtaavista haasteista vähäisimpiä eivät ole
työsopimusten ja lakien määräyksiä koskeva luova soveltaminen.
Kielimuurin tuottamat ongelmat suomenkielistä
työsopimusta allekirjoitettaessa sekä toisiaan
seuranneiden määräaikaisten työsopimusten aiheuttamat
pulmat vaikkapa viisumi- ja oleskelulupa-asioissa
ovat luoneet omat paineensa yliopistossa ammattilaisena
työskentelevän ulkomaisen tutkijan arkeen.
Tampereen Yliopiston Tieteentekijät (TATTE ry)
järjesti marraskuun 1. ja 3. päivänä Kaupin kampuksella
erityisen akateemisen itsepuolustuskurssin yliopiston
kansainvälisille työntekijöille. Tarkoituksena oli
tarjota kahden nopean iltatilaisuuden merkeissä ulkomaisille
työntekijöille kattava peruskoulutus Suomen
työlainsäädännöstä, yliopiston palkkajärjestelmästä,
pääluottamusmiehen merkityksestä sekä työntekijälle
kuuluvista eduista ja oikeuksista. Kouluttajina toimivat
pääluottamusmies Sinikka Torkkola sekä Tieteentekijöiden
liiton asiamies Riku Matilainen.
Finn-Medin tiloihin saapui molempina iltoina nelisenkymmentä
kansainvälistä tutkijaa ja opettajaa. Halu
saada selkoa asioista oli ilmeinen. Työntekijöitä kuunnellessa
jäi yleisvaikutelmaksi, että Tampereen yliopiston
panostukset julistamaansa kansainvälistymisohjelmaan
ovat vielä toistaiseksi pysyneet vähäisinä.
Strategiaan kirjattua ”tarpeellisten englanninkielisten
palvelujen tarjoamista” on toki ryhdytty
toteuttamaan, ja syyskuusta asti yliopiston palveluksessa
on ollut kansainvälisistä asioista vastaava henkilösihteeri.
Työsopimuksia varten on myös olemassa
englanninkielinen pohja, joten kääntäminen ei ole
enää aina työntekijän omalla vastuulla — toki myös
suomenkieliset sopimukset saattavat kansainvälisten
tutkijain kohdalla olla syystä tai toisesta yhä silloin
tällöin käytössä.
Keskeiset verkkopalvelut ovat vain osittain saatavilla
englanniksi, eikä yliopiston johtosääntöjä ole
niin ikään vielä käännetty, mihin on tosin tulossa viimein
edistystä.
Yliopisto on kiinnittämässä huomiota asiaan. Jatko-opiskelijain
stipendeihin on tarkoitus siirtää resursseja
vuotta 2012 varten, mutta käytännössä tämä merkitsee
vain muutenkin kyseenalaisen yliopiston apurahajärjestelmän
puitteissa tehdyn työn lisäämistä, vieläpä jo
lähtökohtaisesti heikommassa asemassa olevien ulkomaisten
väitöskirjantekijäin kohdalla. Lyhyistä, toisiaan
seuraavista määräaikaisista työsuhteista ei niin
ikään ole päästy eroon, mikä ei erityisemmin rohkaise
kansainvälisiä tutkijoita harkitsemaan pysyvämpää
asettumista suomalaiseen tiedeyhteisöön. Vaikka
Tampereen yliopiston kansainvälistymisohjelma
puhuu muodikkaasti ”kotouttamisesta” ja yliopiston
”vetovoimaisuuden kasvattamisesta”, käytännön toimissa
tämä jää vielä varsin vajavaiseksi.
Tampereen yliopistossa työskentelee 112 ulkomaan
kansalaista kolmestakymmenestä eri maasta.
Lukuun eivät sisälly apurahatutkijat. Opetus- ja tutkimushenkilöstöstä
on ulkomaalaisten osuus suhteellisen
suuri, kaikkiaan 8,3 prosenttia. Huomattavaa
on, että kansainvälistymisohjelmasta huolimatta
on ulkomaisten työntekijäin rekrytointien määrä viime
aikoina laskenut.
Kansainvälinen yhteisö on myös väistämättä sirpaloitunut
yliopiston sisällä. Tatten järjestämän itsepuolustuskurssin
pohjalta on mahdollisuus jatkossa
edesauttaa suuremman yhteisöllisyyden syntymistä
ja kanavoida kansainvälisen yhteisön aktiivisuutta.
Tämä edellyttää englanninkielisen tiedotuksen lisäämistä
ja ylläpitämistä, mihin Tatte on voimakkaasti
panostanut kuluneena vuonna. Yliopistojen kansainvälistyessä
on myös edunvalvonnan väistämättä kansainvälistyttävä.
Jussi Jalonen
filosofian lisensiaatti, Tampereen yliopiston
tieteentekijöiden tiedotusvastaava
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 39
|