Kokonaistyöajasta ei haluta vaihtaa toimistotyöaikaanKokonaistyöajan toimivuudesta on tehty kysely. Vastaajien enemmistö pitää sitä opetus- ja tutkimushenkilöstölle sopivana järjestelmänä. Työsuunnitelmiin liittyy puutteita. Yliopistojen kokonaistyöaikasopimuksen soveltamisala laajeni vuonna 2010 käsittämään koko opetus- ja tutkimushenkilöstön. Nyt, kun sopimus on ollut voimassa noin 2,5 vuotta, voi jo arvioida sen toimivuutta. Lyhyissä määräaikaisissa palvelussuhteissa olevien nuorempien tutkijoiden ja tohtorikoulutettavien osalta epäkohtina on huomattu vuosilomaa vastaavien vapaiden pitämättä jääminen ja äitiys- ja perhevapaiden huomioon ottaminen työsuunnitelmia tehtäessä. Kymmenen akavalaista liittoa, mukaan lukien Tieteentekijöiden liitto, teettivät jäsenistölleen lokakuussa 2012 yliopistojen kokonaistyöaikaa ja sen toimivuutta koskevan kyselyn. Kysely lähetettiin nettikyselynä liittojen yliopistoissa työskenteleville jäsenille. Kyselyn käytännön järjestelyistä ja tulosten analysoinnista vastasi Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL. Kyselyyn tuli 2097 vastausta, vastanneista 37 prosenttia oli Tieteentekijöiden liiton jäseniä. Alun perin kyselyssä oli tarkoitus kartoittaa nuoremman tutkijankunnan käsityksiä kokonaistyöaikasopimuksen toimivuudesta, mutta kysely osoitettiin myös muulle opetus- ja tutkimushenkilöstölle. Vastanneista 74 prosenttia oli määräaikaisessa palvelussuhteessa ja 30 prosenttia vastanneista oli tohtorikoulutettava/ tutkijakoulutettava/nuorempi tutkija/ tohtoriopiskelija -nimikkeellä.
Toimistotyöaika sai vain vähän kannatusta Asteikolla 1-5, 59 prosenttia vastanneista katsoi kokonaistyöaikajärjestelmän toimivan melko hyvin tai hyvin (4-5). Isoja eroja eri nimikkeillä työskentelevien osalta ei ollut. Vain 14 prosenttia vastanneista siirtyisi mieluummin säännöllisen toimistotyöajan piiriin. 16 prosenttia vastanneista ei ole tehnyt ollenkaan työsuunnitelmaa. Helsingin, Oulun, Lapin ja Turun yliopistoissa noin 20 prosenttia vastanneista ei ollut laatinut työsuunnitelmaa. Sen tehneistä 37 prosenttia katsoi, ettei työsuunnitelmasta ole ollut lainkaan hyötyä. Avovastausten perusteella työsuunnitelmia pidettiin turhauttavina, koska niillä ei ole paljoakaan tekemistä todellisten töiden ja työmäärän kanssa. Erityisen turhauttavana pidettiin työajan kohdentamista, koska todellinen tehty työmäärä on huomattavasti suurempi kuin 1 600 tuntia. Kokonaistyöaikaa koskevan työehtosopimuksen mukaan jokaisen henkilön on laadittava työsuunnitelma yhteistyössä esimiehensä kanssa ennen seuraavan lukuvuoden alkua. Kyselyn perusteella näyttää myös siltä, että työsuunnitelmia ei ole muutettu perhevapaiden ja sairauspoissaolojen vuoksi. 80 prosenttia vastaajista on voinut pitää vuosilomaa vastaavan vapaan. Väitöskirjantekijöiltä kysyttiin erikseen opetustehtävien määrää. Vastausten perusteella monella menee vuosittaisesta työajasta enemmän aikaa opetustehtäviin kuin työehtosopimuksen suosituksen mukainen 5 prosenttia. Perhevapaiden pitämisessä ongelmia Pääosin kokonaistyöaikajärjestelmään ollaan tyytyväisiä. Liian suuret työmäärät johtuvat liian vähäisestä opetus- ja tutkimushenkilöstön määrästä eikä työaikajärjestelyistä. Lyhyissä määräaikaisissa palvelussuhteissa olevilla vuosilomaa vastaavat vapaat jäävät usein pitämättä tai osittain pitämättä. Perhevapaiden yhteydessä pitäisi voida tarkastella työsuunnitelman toteutumista ennen perhevapaan alkua ja perhevapaan jälkeen. Jos vapaajaksoa ei ole ehtinyt pitää ennen perhevapaan alkamista, on luontevaa neuvotella vapaajakson sijoittumisesta perhevapaan jälkeen. Tässä asiassa tarvitaan myönteistä ilmapiiriä ja tietoisuuden lisäämistä. Määräaikaisissa palvelussuhteissa olevat eivät välttämättä uskalla ottaa esille työsuunnitelmaansa liittyviä asioita esimiehensä kanssa, kun pelkäävät työsuhteensa jatkumisen puolesta. Yliopistojen henkilöstöosastojen tulisi ohjeistaa ja kouluttaa esimiehiä perhevapaiden huomioon ottamisesta kokonaistyöaikajärjestelmässä. Ongelmien ratkaisemiseksi on neuvoteltava myös mahdollisista tarkennuksista työehtosopimuksen soveltamiseen. Työsuunnitelmien tekemiseen ja merkitykseen on syytä kiinnittää enemmän huomiota. Työsuunnitelma on kuitenkin dokumentti, joka voidaan ottaa esille esimerkiksi erimielisyystilanteissa ja tarkasteltaessa suunnitelman toteutumista. Työsuunnitelmia käytetään myös tilastoinnin pohjana, kun tarkastellaan, kuinka paljon yliopistossa käytetään aikaa opetustehtäviin, tutkimustehtäviin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
teksti Eeva Rantala Poimintoja avovastauksista”Älkää nyt tätäkin ruvetko herran jestas muuttamaan.” ”Mitä järkeä on ylläpitää kokonaistyöaikajärjestelmää, kun kukaan ei tee VAIN 1600 tuntia töitä vuodessa. Kokeilepa tehdä, niin seuraavana vuonna ei enää sulle töitä löydykään!” ”Antaa paljon vapautta järjestellä omia työtehtäviä ja työaikoja sopivalla tavalla. Ainoa ongelma on todellisen työmäärän ja teoreettisen työmäärän vastaamattomuus.” ”Kokonaistyöaika on periaatteessa hyvä, mutta yliopistojen toiminta perustuu liian paljon siihen, että tutkimustyö tehdään työajan ulkopuolella.” ”Ongelma lyhyissä pätkätyösuhteissa. Ollaan projektin johtajan armoilla siinä, onko lomaa mahdollista koskaan pitää.” ”Lomat ja perhevapaat epäselviä! Äitiysloman ajalta tulee ”kertyä” vapaata niin kuin vanhassa systeemissä! Tilanne on siis huonontunut selvästi.”
|
