Vanhuuseläkkeelle, mutta milloin?
Vanhuuseläkkeelle siirtymiseen liittyy monia toisiaan muistuttavia
käsitteitä: eläkeikä, henkilökohtainen eläkeikä, eläkkeellesiirtymisikä
ja eroamisikä. Milloin vanhuuseläkkeelle?
Yliopistouudistuksen toteutuessa 1.1.2010 lukien yliopistolaiset
siirtyivät pois valtion palveluksesta. Yliopistolain
voimaanpanolain perusteella ennen vuotta
1980 syntyneet yliopistojen työntekijät jäivät kuitenkin
valtion eläkelaissa säädetyn valtion eläketurvan
piiriin.
Tämä koskee myös yliopistoihin 1.1.2010 jälkeen
otettuja tai otettavia uusia työntekijöitä. Vuonna
1980 tai sen jälkeen syntyneet yliopistojen työntekijät
kuuluvat yksityisen työeläketurvan piiriin. Kaikki
valtion tutkimuslaitoksissa toimivat ovat automaattisesti
valtion eläketurvan piirissä.
Valtion eläketurvan, eli siis myös yliopistojen
eläketurvan, käytännön toteuttamisesta huolehtii
nykyisin KEVA, joka toimii koko julkisen eläkejärjestelmän
eläkelaitoksena. Sille tulee myös osoittaa eläketurvaa
koskevat tiedustelut.
Valtion eläketurvaa on muutettu moneen otteeseen
vuosien varrella. Tämä koskee erityisesti eläkekarttumaa,
mutta myös vanhuuseläkkeen saamisen
edellytyksiä. Järjestelmän kuvaaminen on monimutkaista.
Monimutkaisuutta lisää vielä se, että on myös
muita eläkkeellesiirtymismuotoja kuin vanhuuseläke.
Vanhuuseläke on osa työeläkejärjestelmää. Saadessaan
vanhuuseläkettä, ei voi saada muita työeläkkeitä.
Tässä yhteydessä on tarkoitus keskittyä vanhuuseläkkeelle
siirtymiseen, mutta kokonaan ei tässäkään
voi välttää eläkkeen suuruuden käsittelyä, johon on
tarkoitus palata kuitenkin laajemmin myöhemmin.
Henkilökohtainen eläkeikä
63–65 ikävuoden välillä
Eläkeikä määrittää sitä, koska voi saada hakemuksesta
vanhuuseläkkeen.
Vuoden 1995 alusta toteutetun eläkeuudistuksen
yhteydessä julkisella sektorilla, siis myös valtiolla
ja yliopistoissa, otettiin käyttöön henkilökohtainen
eläkeikä 63–65 ikävuoden välillä. Henkilökohtainen
eläkeikä koskee vain ennen vuotta 1960 syntyneitä
henkilöitä. Vuonna 1960 tai sen jälkeen syntyneillä ei
ole henkilökohtaista eläkeikää. Heillä on vanhuuseläkettä
koskien vain jäljempänä kuvattu joustava eläkeikäjärjestelmä.
Henkilökohtainen eläkeikä on porrastettu
31.12.1994 mennessä tehdyn valtion eläketurvaan oikeutetun
palvelun perusteella seuraavasti:
- vähintään 30 vuotta henkilökohtainen
eläkeikä 63 vuotta
- 25–30 vuotta henkilökohtainen eläkeikä
63 vuotta 4 kuukautta
- 20–25 vuotta henkilökohtainen eläkeikä
63 vuotta 8 kuukautta
- 5–20 vuotta 64 vuotta
- 10–15 vuotta 64 vuotta 4 kuukautta
- 5–10 vuotta 64 vuotta 8 kuukautta
- alle 5 vuotta 65 vuotta.
KEVA on lähettänyt tai lähettää jokaiselle työeläkeotteen,
joka sisältää myös tiedon henkilökohtaisesta
eläkeiästä.
Henkilökohtaisen eläkeiän täyttämisellä on merkitystä
eläkkeen suuruuteen. Mikäli henkilö siirtyy
palveluksestaan vanhuuseläkkeelle täytettyään henkilökohtaisen
eläkeikänsä, saa hän ansaitsemansa
eläkkeen ajalta ennen vuotta 1995 suuremmalla karttumalla
eli eläke on suurempi.
"63 ikävuoden eläkeikä"
Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa poistettiin varsinainen
eläkeikä. Eläkkeelle siirtyminen tehtiin joustavaksi.
Eläkkeelle voi kaikista järjestelmistä siirtyä
täytettyään 63 vuotta, mutta henkilö voi halutessaan
jatkaa työntekoa aina 68 vuoden iän täyttämiseen
saakka. Eläkeiän poistaminen tarkoittaa myös sitä,
että jos henkilö haluaa siirtyä vanhuuseläkkeelle ennen
68 vuoden ikää, hänen tulee aina irtisanoutua vakinaisesta
palvelussuhteesta. Vanhuuseläkkeen saamisen
edellytyksenä on tietyn iän täyttämisen lisäksi,
että palvelussuhde päättyy.
Julkiselta puolelta, siis myös yliopistoista, voidaan
myös siirtyä vanhuuseläkkeelle 63 vuoden iästä. Tämä
koskee myös sellaisia, joilla on henkilökohtainen eläkeikä.
Jos siirrytään eläkkeelle ennen henkilökohtaista
eläkeikää, vanhuuseläkkeen suuruus ennen vuotta
1995 karttuneelta ajalta on kuitenkin pienempi kuin,
jos henkilö jatkaa omaan henkilökohtaiseen eläkeikäänsä
saakka. Kuinka suuresta euromääräisestä
erosta on kyse, on yksilöllistä. Yleisesti voidaan sanoa,
että ero on sitä suurempi, mitä enemmän on valtion
eläketurvaa oikeuttavaa palvelua ennen vuotta
1995. Mikäli valtion eläketurvaan oikeuttavaa palvelua
ei ole lainkaan ennen vuotta 1995, karttumalla ei
ole käytännön eroja. Myös vuonna 1960 ja sen jälkeen
syntyneillä eroa ei ole.
Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että kannattaa
pyytää eläkeiän lähestyessä ja harkittaessa
vanhuuseläkkeelle siirtymistä KEVAsta vertailevia
laskelmia eläkkeen suuruudesta eri vaihtoehdoissa.
68 ikävuoden eroamisikä ja palvelussuhteen
päättyminen eläkkeelle siirryttäessä
Eläkelainsäädäntöön perustuva eläkeikä, oli sitten
kyse 63 ikävuodesta tai henkilökohtaisesta eläkeiästä,
ei määritä lainkaan sitä, koska henkilön on siirryttävä
eläkkeelle tai koska palvelussuhde päättyy. Asiaa on
käsitelty työ- ja virkamieslainsäädännössä ja kollektiivisopimuksissa.
Työsopimuslain 6 luvun 1a §:n mukaan työsuhde
päättyy ilman irtisanomista työntekijän täytettyä 68
vuotta, jolleivät työantaja ja työntekijä sovi työsuhteen
jatkamisesta. Eroamisikä 68 vuotta määrittää siis
työssä pysymisoikeutta, ei vanhuuseläkkeen saamisoikeutta.
Käytännössä yliopistoissa ei samaa työsuhdetta
juurikaan jatketa 68 ikävuoden jälkeen, mutta
ainakin silloin tällöin henkilö tulee takaisin uudella
sopimuksella palkalliseen työhön. (Tässä yhteydessä
ei ole syytä käsitellä emeritus/emeritasopimuksia.)
Valtion tutkimuslaitoksissa on virkamiehiä. Virkamieslain
35 §:n mukaan virkamiesten eroamisikä
on 68 vuotta. Tässä ei ole jouston mahdollisuutta.
Eroamisiän täyttäminen ei merkitse vanhuuseläkkeen
alkamista, vaan eläkettä on haettava itse
erikseen. Jos eläkettä ei hae 68 vuotta täytettyään
vaan vasta myöhemmin, eläkkeeseen myönnetään ns.
lykkäyskorotus. Eläkettä ei kuitenkaan enää kartu 68
vuoden iän täyttämisen jälkeisestä palvelusta.
Vanhuuseläkkeen saaminen edellyttää työsuhteen
päätymistä, mutta työsuhteen päättyminen ei automaattisesti
laukaise eläkettä.
Vanhuuseläkkeelle siirtymisikä
Yhteiskunnassa vallitsee pyrkimys työurien pidentämiseen
vähän joka puolelta, työuran alussa, keskellä
ja lopussa. Eläkejärjestelmäkin on osaltaan valjastettu
tätä tukemaan. Eläkekarttuman porrastuksella iän
mukaan pyritään houkuttelemaan jatkamaan työssä
pitkään. Yli 63-vuotiaiden vuotuinen 4,5 prosentin superkarttuma on moninkertainen verrattuna nuorempana
ansaittuihin euroihin. Pitkään työskentelyn
kääntöpuolena on tietenkin se, että eläkkeen nauttimisaika
lyhenee. Jokaisen on punnittava näitä asioita
omalta kohdaltaan huolellisesti.
Vanhuuseläkkeelläkin tehdystä uudesta työstä
alle 68-vuotiaana karttuu uutta eläkettä, jonka saa
68 vuotta täytettyään. Karttuma on kuitenkin vain
1,5 prosenttia vuodessa. Voi siis muodostua tilanne,
että henkilö vanhuuseläkkeellä ollessaan saa uudesta
työstä palkkaa ja ansaitsee alle 68-vuotiaana tehdystä
työstä uutta eläkettä. Eläkkeen suuruuden määräytymiseen
on tarkoitus palata yksityiskohtaisemmin toisessa
Acatiimin kirjoituksessa myöhemmin.
Professorit vastaavat työurien pidentämispyrkimyksiin
osaltaan erittäin hyvin. Professoriliiton viimekeväisen
jäsenkyselyn mukaan yli 55-vuotiaiden
vastaajien keskimääräisesti toivoma eläkkeelle siirtymisikä
on 65,9 vuotta. Taustalla on kuitenkin ollut
superkarttumaa suurempana syynä professorien
sitoutuneisuus työhönsä.
Lakitekstit on kirjoitettu niin, että vakinaisessa
työsuhteessa oleva henkilö voi käytännössä itse valita
vanhuuseläkkeelle siirtymisiän 63 vuoden (tai jos niin
halutaan, henkilökohtaisen eläkeiän) ja 68 vuoden
välillä. Sovellettavana on siis aika joustava eläkeikäjärjestely.
Yliopistoissa vakinaisissa työsuhteissa olevien
työtekijöiden yleisin oma irtisanomisaika on yksi
kuukausi iästä riippumatta. Tilanne on sama myös
valtiolla. Puhtaan juridisesti tarkastellen vanhuuseläkkeelle
siirtymistä ei tarvitsisi ilmoittaa työantajalle
tätä aikaisemmin. On kuitenkin selvää, että
useimmiten eläkkeelle siirryttäessä otetaan huomioon
myös yliopistoyhteisön etu ja sen mahdollisuus
varautua hyvissä ajoin tilanteeseen.
16.11.2012
teksti Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
JUKOn yliopistoneuvottelukunnan puheenjohtaja
Kevan yhteystiedot: Osoite: PL 425, 00101 Helsinki,
asiakasneuvonta puh. 020 6142837.
Eläketurvasta löytyy tietoja myös Kevan verkkosivuilta www.keva.fi
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 10
|