Osaava koulutus menestyvän yliopiston ehto

Yliopistopäivät keskittyivät tänä vuonna käsittelemään koulutuksen merkitystä yliopistojen elinehtona. Myös opettaminen palvelutehtävänä nousi esille.

Yliopistojen opetusalan liiton YLL:n puheenjohtaja Seppo Sainio puhui avauksessaan yliopistojen rahoitusmallin ohjaavasta vaikutuksesta sekä opetushenkilöstön asemasta jatkuvassa muutospaineessa.

— Rahoitusmalli on määrämittaisuutta korostava. Siinä ei näy yliopistojen päätehtäviä tekevä ihminen.

— Uudistuksia on piisannut. Seuraava paukku on vasta tulossa, kun OKM:n rakennetyöryhmä miettii yliopistoihin kaksivuotisia ammatillisia tutkintoja.

OAJ:n ja YLL:n marraskuisten Yliopistopäivien ohjelma koostui perinteiseen tapaan sekä edunvalvonta- asioista että ajankohtaisista korkeakoulusektorin teemoista. OAJ:n toimiston asiantuntijat kertoivat kuulumisia edunvalvonnan kentältä. Erityisasiantuntija Hannele Louhelainen selvitti kuulijoille mittavan ammattikorkeakoulu-uudistuksen tilannetta. Työmarkkina-asiamies Jorma Lehtimäki puhui yliopisto-opettajien 1600 tunnista ja esitteli mallia perusopetuksen tuntikaton määrittelyksi.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen korosti tervehdyksessään, että opetus ei voi olla tutkimuspohjaista, jos se perustuu vain muiden tekemään tutkimukseen.

— Se, että hallitsee vain sisällön, ei tee hyvää opettajaa. Pitää hallita myös pedagogiset taidot. Yliopistoissa ei riittävästi rakenneta eikä kunnioiteta opettajien urapolkuja. Helsingin yliopistossa on tähän harrastuneisuutta (Opettajien akatemia) ja hyvästä opettajuudesta palkitaan myös rahallisesti. Mallin soisi leviävän muuallekin, Luukkainen toivoi.

Opettaminen vai oppiminen palveluna?

Tampereen teknillisen yliopiston tietojohtamisen professori Antti Lönnqvist puhui esityksessään koulutuksesta yliopiston tietointensiivisenä palveluna. Hän on väitellyt yritysten aineettomasta pääomasta vuonna 2004.

— Olemme siirtyneet tieto- ja palveluyhteiskuntaan, mutta töiden organisointi ja johtaminen nojaa edelleen teollisen tavaratuotannon ajattelutapoihin.

Lönnqvist esitti YouTubesta kiinnostavan videon, jossa mediapersoona Saku Tuominen kertoo nykytyöpaikoista, joissa työpäivistä on tullut eräänlaista työväenteatteria. Päätön kouhottaminen, turhanpäiväiset palaverit ja sähköpostin cc-viestit vievät työajan – tärkeät työt joudutaan tekemään iltaisin ja viikonloppuisin. Ajanhallinnan pitäisi olla ennen kaikkea itsensä hallintaa.

Lönnqvist pohdiskeli, onko opettaminen palvelutyötä vai pitäisikö oppiminen nähdä palveluna. Opettamista mitataan opintopisteiden ja opiskelijapalautteen perusteella.

— Pitäisikö ennemminkin mitata onnistumista ja sitä, mikä on opiskelijan panos oppimiseen? Tietoa ei vaan kaadeta, vaan opiskelijan pitäisi ottaa asioista koppi. Opiskelijoiden soisi miettivän sitä, mikä on kyseisen asian oppimisen merkitys seuraavaa kurssia ajatellen tai vielä pitemmälle mietittynä — tulevan työllistymisen kannalta.

Opiskelijat voisi myös hyödyntää paremmin resurssina, jolloin tekemisen painopiste siirtyisi opettajalta opiskelijalle. Lönnqvist kertoi omasta yksiköstään käytännön esimerkin, jossa opiskelijat pistettiin laatimaan ideaalikurssia. Kyseinen kurssi oli sitten mahdollisuus suorittaa ns. itsepalveluväylänä tai yhteistyönä suunnitellun ideaaliversion pohjalta.

Opiskelijoita ei kouluteta rahoitusmallia varten

Yliopistopäivien otsikkona oli Osaava koulutus menestyvän yliopiston ehto? Korkeakoulujen arviointineuvoston puheenjohtaja, Turun yliopiston vararehtori Riitta Pyykkö piti otsikkoa oikeaan osuneena, mutta kysymysmerkin voisi ottaa siitä pois. Hän puhui myös auditoinneista ja koulutuksen laatuyksiköiden tilanteesta.

— On sääli, jos yliopistokoulutuksen laatuyksiköistä luovutaan. Ne eivät näy uudessa rahoitusmallissa, mutta toivotaan, että joku tapa niiden jatkolle löytyisi.

Pyykön mukaan rahoitusmalli on kuitenkin herättänyt yliopistoja koulutustehtävän parempaan huomioimiseen

— Mutta arvioidaanko mallin pohjalta liikaa ainoastaan opintojen sujuvuutta? Opiskelijoita ei kuitenkaan kouluteta palvelemaan jotain mallia.

— Elinikäinen opiskelu ei tarkoita elinikäistä tutkinto- oikeutta, Pyykkö muistutti lisäksi.

Tutkintojen suunnittelu omina kokonaisuuksina jäi Pyykön mielestä kesken tutkinnonuudistuksessa. Nähtäväksi jää myös yliopistojen mahdollinen profiloituminen joko kandidaatti- tai maisterikouluttajina. Haasteena on myös se, että kansallinen liikkuvuus ei ole edistynyt tavoitteiden mukaisesti.

Professori Pyykkö piti yliopisto-opettajien pedagogisia taitoja tärkeänä, mutta kannatti tässä ennemmin vapaaehtoisia kursseja kuin pakollisuutta.

Panostus opetukseen, panostus oppimiseen

Helsingin yliopiston vararehtori Jukka Kola puhui opetuksen johtamisesta. Hän piti johtamista opetustoiminnassa erityisen tärkeänä, koska siinä ei ole samalla tavoin kannustimia kuin tutkimuksessa.

— ”Opetustaakka” vs. tutkimusinto — onko se aina näin? Voisi myös kysyä, jääkö tutkijoille aikaa opettaa.

Kola kertoi Helsingin yliopistossa toteutetusta opetuksen johtamisen toteuttamisesta. Työpajojen, vararehtorin tiedekuntakierrosten ja oppimisseikkailujen kautta tultiin tänä syksynä pidettyyn rehtorin tavoiteneuvottelukierrokseen, jossa opetusasiat korostuivat.

— Kissat haluttiin nostaa pöydälle. Näitä olivat mm. akateemisen ja hallinnollisen johtamisen vuorovaikutus, tiedekuntien ja keskushallinnon yhteistyö, tiedekuntien ja ainelaitosten välinen yhteistyö.

Lopuksi Kola puhui Helsingin yliopiston Opettajien akatemiasta, joka aloittaa ensi vuoden alusta 30 jäsenen voimin. Akatemian tavoitteena on vahvistaa opetuksen arvostusta ja asemaa, edistää oppimisen laatua ja luoda opettajan uralle palkitseva etappi. Lisäksi se tarjoaa yliopiston opettajille monialaisen yhteisön, joka antaa kollegatukea opetuksen kehittämisessä ja vahvistaa hyvien käytänteiden leviämisessä yliopistolla.

— Panostus opetuksen arvostuksen nostamiseen ja opetuksen kehittämiseen on samalla panostus opiskelijoihin, opintojen edistymiseen ja oppimisen laatuun, Kola kiteytti.

Koko Suomen Opettajien akatemia?

Koulutustehtävää pohdittiin vielä esitysten jälkeisessä paneelikeskustelussa. Tähän osallistuivat Lönnqvistin, Pyykön ja Kolan lisäksi YLL:n puheenjohtaja Seppo Sainio ja Itä-Suomen yliopiston henkilöstöjohtaja Jouni Kekäle.

Kekäle siteerasi Helsingin yliopiston entistä kansleria Kari Raiviota, joka piti yliopistojen koulutusfunktiota keskeisimpänä, koska se tuottaa suurimman vaikuttavuuden.

Keskustelussa yliopistonlehtori Irja Haapala Itä- Suomen yliopistosta esitti, että Suomessa voisi olla yksi koko maan kattava Opettajien akatemia. Sekä idän että lännen yliopistojen edustajat pitivät akatemian ideaa erinomaisena, mutta koko Suomen kattavana se voisi tuntua liian etäiseltä ja koordinointi voisi olla hankalaa.

teksti Kirsti Sintonen kuva Veikko Somerpuro

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 30