Tietoasiantuntijuus murroksessa

Kirjastojen roolin murros ja työyhteisöasiat olivat esillä Informaatioalan Akateemisten Messuseminaarissa lokakuussa.

Kansanedustaja Silvia Modig puhui avauksessaan tiedon käytön muutoksesta ja kirjastoista julkisen tiedon takaajina. Nuorison lukeminen ei välttämättä ole hiipumassa — se on vain muuttamassa muotoaan. Pätkä- ja free-töiden yleistyessä myös työn tekemisen paikat muuttuvat, siksi julkiset tilat kuten kirjastot ovat tärkeitä. Open access -systeemiä Modig piti erinomaisena ajattelutapana. Hän haluaisi ulottaa kirjastokorvaukset myös tieteellisiin kirjastoihin.

”Minun kirjastoni” on ollut vakituinen otsikko INA:n seminaareissa. Nyt omista kirjastokokemuksistaan kertoi Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski.

— Suomalaiset rakastavat kirjastojaan, Saarikoski aloitti. HS oli teettänyt ennen kuntavaaleja gallupin, jossa kysyttiin, mitkä palvelut kuntalaiset haluavat turvata ja lujimmin haluttiin puolustaa kirjastoja.

Saarikosken mielestä kirjastolaitoksella ei ole mitään hätää niin kauan kuin ihmiset haluavat kehittää itseään ja seurata aikaansa.

— Kirjastoja ei uhkaa mikään. Kyse on sivistyksestä. Ne säilyvät niin kauan kuin ihmiskuntakin. Moni muu laitos kuolee ennen niitä.

Lapsuuden kirjastoautojen ja opiskeluaikojen tenttikirjalainaamojen ohi Saarikosken kirjastokokemuksena on ajanut Oxfordin Bodleian, jota hän piti täydellisenä.

— Sivistys ja iätön rauha imeytyvät siellä ihmiseen. Siellä tuntee saavansa jotain kirjoja avaamattakin.

Tutkijapalveluille kysyntää yhä enemmän

Informaatikko Marja Kokko Jyväskylän yliopistosta valotti esityksessään kirjaston tutkijapalveluita. Tutkijapalvelujen tehostamisen takana ovat Tieteen tila -raportit, yliopistolaki ja tutkijakoulujärjestelmän uudistus. Tavoitteena on väitöskirjojen laadun parantaminen, valmistumisajan lyhentäminen ja väittelyiän varhaistaminen.

Jyväskylän yliopiston kirjasto on ollut aktiivisesti mukana yliopiston tutkijakoulussa ja yhteisen tohtorikoulutusoppaan kehittämishankkeessa. Kirjasto on mm. tuottanut tohtoriopiskelijan malliopintosuunnitelman. Tänä syksynä on aloittanut ”tauon jälkeen tutkijaksi” -koulutus.

Viime keväänä yliopiston tutkijakoulu teetti kyselyn jatko-opiskelijoille. Se tuotti paljon hyvää palautetta, mutta kritiikkiä ilmeni etäopiskelijoiden tuen vähyydestä sekä englanninkielisen opetuksen olemattomuudesta.

— Jyväskylän yliopiston jatko-opiskelijoista vain 14 prosenttia on ulkomaalaisia, mutta heistä monilla on kovin erilaiset tieteen tekemisen traditiot ja he ovat tottuneet erityyppisiin tietoympäristöihin.

Kirjaston tutkijapalvelujen tulevaisuuden haasteena Kokko piti myös yhteistyötä laitoksien ja tiedekuntien kanssa.

— Laitoksilla ohjaajat ja tiedekunnissa opintopäälliköt tunnistavat huonosti jatko-opiskelijoiden tutkimuksen valmiustaitoihin liittyvät tarpeet. Keskeisessä roolissa on väitöskirjanohjaajien omien teknisten valmiustaitojen puutteet.

Neutraali toimija tutkimuksen arvioinneissa

Kirjastojen kasvavasta roolista tutkimuksen arvioinnissa ja bibliometriikassa keskustelivat johtava tietoasiantuntija Maria Forsman Helsingin yliopistosta ja kehittämispäällikkö Irma Pasanen Aalto-yliopistosta. Molemmat kirjastot ovat olleet vahvasti mukana yliopistojensa toteuttamissa tutkimuksen arvioinneissa.

— Ei kenelläkään muulla yliopistossa ole sellaista tietoa julkaisemisesta, julkaisemiseen liittyvästä metadatasta, tiedon hallinnasta, tallennuksesta ja analyysistä kuin kirjastoilla, totesi Pasanen.

— Kirjasto on myös neutraali toimija. Tehtävämme on tehdä analyysi, tulkinnat ja johtopäätökset tekee joku muu.

Aalto-yliopistossa kirjasto tekee aktiivisesti yhteistyötä HR-puolen kanssa, kun yliopisto rekrytoi tenure track -urapolulle. Kirjasto käy hakijoiden julkaisut läpi.

Maria Forsman muistutti, että bibliometriikan merkitys kasvaa myös yliopistojen uuden rahanjakomallin myötä. Kansainväliset referee-julkaisut (vuodesta 2015 lähtien julkaisufoorumin luokat 2 ja 3) ovat yksi keskeinen yliopistojen perusrahoituksen määrittäjä. Tästä Forsman kirjoitti Acatiimissa 3/2012.

Fokus valittamisesta voimavaroihin

Seminaarin loppuosa paneutui työyhteisöasioihin. Tästä puhuivat aluksi professori Marja-Liisa Manka Tampereen yliopistosta ja yliopistonlehtori Antero Puhakka Itä-Suomen yliopistosta.

Manka kaipasi näkökulman vaihdosta: valittamisesta voimavaroihin. Hän piti hyvinvoinnin aineksina toimivaa organisaatiota, johtamista, työyhteisöä ja omaa henkistä kuntoa.

— Johdon positiivinen käyttäytyminen toimii roolimallina koko henkilöstölle. Innostus, energia ja myötäeläminen tarttuvat.

Hyvinvointia edistävään johtajuuteen kuuluu reiluus, oikeudenmukaisuus ja valtuuttaminen. Se koostuu myös vastavuoroisuudesta ja henkilökunnan hyvinvoinnista huolehtimisesta.

Työyhteisössä voidaan opetella työyhteisötaitoja: avoimuutta, reiluutta, auttamista ja aktiivisuutta. Hyviä uutisia kannattaa jakaa. Manka kannattaa myös konkreettisten työhyvinvointisuunnitelmien tekemistä.

— Jollakin työpaikalla oli ennen murinalaatikko – nyt se on ”hyvän mielen laatikko”.

Antero Puhakka korosti Mankaa enemmän rakenteiden merkitystä. Epävarmuus tulevasta, määräaikaisuus, rahan hankkiminen luovat stressiä, työssä pahoinvointia ja vastakkainasettelua. Tällöin yhteinen päämäärä hämärtyy.

Puhakka muistutti, että yliopistolakiesityksen perusteluissa luki yhtenä lain tavoitteena se, että yliopistot voisivat jatkossa kilpailla henkilöstöpolitiikassa. Vielä tämä ei liiemmin näy.

Lopuksi johtava asiantuntija Maarit Vartia-Väänänen Työterveyslaitokselta kertoi keinoista tarttua epäasialliseen kohteluun. Hän sanoi, että yhteisenä tekijänä kaikissa mediassa esillä olleissa kiusaamistai häirintätapauksissa (mm. AKT, Kuntaliitto, Suomen Pankki) oli riittämätön puuttuminen.

— Työnantaja on velvollinen seuraamaan riskejä ja ennalta ehkäisemään niitä. Jos työpaikan ilmapiirikartoituksessa tulee ilmi esimerkiksi kiusaamisen kokemuksia, toimiin tulee ryhtyä ja asia tulee ottaa puheeksi, hän muistutti.

60-70 prosentilla organisaatioista on olemassa toimintamalli epäasiallisen kohtelun ehkäisyyn. Helsingin kaupungilla käytössä oleva malli velvoittaa, että esimiehet käsittelevät sitä vähintään kerran vuodessa oman organisaationsa kanssa.

teksti Kirsti Sintonen

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 34