Hukumme julkaisutulvaan!

Helsingin Kirjamessujen Tiedetorilla keskusteltiin tieteellisestä kilpajuoksusta, joka näkyy tutkimustuloksista kirjoitettujen julkaisujen määrän kasvuna tähtitieteellisiin mittoihin ympäri maailmaa. Mistä julkaisutulvassa on oikein kysymys?

— Suomessa julkisen vallan rahoitusmallia yliopistoille uudistettiin vuoden 2013 alusta ja julkaisujen painoarvo nostettiin kahdeksankertaiseksi. Tässä on kyse niin merkittävästä rahoituslähteestä, että se yksinkertaisesti pakottaa julkaisemaan, totesi professori Erkki Karvonen Oulun yliopistosta.

Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani professori Arto Mustajoki oli sitä mieltä, että uusi rahanjakomalli on vain yksi tekijä monesta, eikä se ole vielä vaikuttanut tutkijoiden julkaisuaktiivisuuteen.

— Nykyään koko maailma kilvoittelee tieteen saralla. Nousevat taloudet Kiina, Intia ja Brasilia ovat lyhyessä ajassa kolminkertaistaneet julkaisujensa määrän, ja esimerkiksi Turkki ja Iran ovat myös aktiivisia, kertoi Mustajoki.

— Mitä taas tulee Suomeen, opetusministeriön uutta mallia suurempi vaikutus on varmasti sillä, mitä laitoksilla ajatellaan. Eli ruohonjuuritaso vaikuttaa.

— Jos opiskelija kysyy, kummassa lehdessä kannattaa julkaista sellaisessa, jolla on paremmat pisteet vai sellaisessa, jota luetaan enemmän, suositukseni on jälkimmäinen, sanoi Mustajoki.

— Minkä itse tekisin alkuaikoihin verrattuna nyt toisin, on se, että julkaisisin vähemmän, mutta markkinoisin julkaisujani enemmän.

Mutta onko julkaiseminen tosiasiassa lisääntynyt?

— Tuntuma on, että kyllä, vastasi Karvonen. Julkaiseminen kertoo tutkijan tuottavuudesta, ja tulevaisuudessa työnantaja varmasti kysyy sen perään, ja se vaikuttaa rekrytointipolitiikkaan yliopistolla.

— Ihmisten tuottavuudessa on tietenkin eroa, mikä saattaa johtaa siihen, että laitoksille otetaan mielellään niitä "kultamunia munivia hanhia".

— Toisaalta, jotkut ovat tuotteliaampia julkaisemaan, toiset taas parempia opettajia. Tämä voi johtaa opettajan ja tutkijan ammattien eriytymiseen ja humboldilaisen sivistysyliopiston perinteen katkeamiseen, pohdiskeli Karvonen.

— Laitoksilla kyllä seurataan tarkkaan professorien julkaisutahtia, ja mikä sen taustalla on. Esimiehenä asia kiinnostaa ihan OKM:n mallista riippumatta, totesi Mustajoki.

Julkaisut ja rahoitus

Tutkimuksen rahoitukseen on julkaisuilla suuri merkitys joka puolella. Suomessa yli puolet yliopistojen tutkimuksesta tehdään nykyään ulkopuolisen rahoituksen turvin, mikä tarkoittaa Suomen Akatemiaa, Tekesiä, yksityisiä säätiöitä ja EU:ta. Tutkimusryhmien johtajat syystäkin kokevat kaiken aikansa kuluvan, julkaisujen kirjoittamisen ohella, raha-anomusten laatimiseen.

— Suomeen rantautui 90-luvun alussa oppi siitä, että "kilpailtu raha on paremmassa käytössä", ja se oli pitkään ainoa oppi, kertoi Mustajoki. Nyt tästä periaatteesta on tingitty jonkin verran, koska yliopistojen oma eli kaikkein vapain raha on vähentynyt suhteessa ulkopuoliseen, ja rahoituslähteiden kesken on haettu tasapainoa.

— Suomen Akatemian joissain hauissa vain joka kymmenes hakemus saa rahoituksen. Tällöin suurin osa hakijoista on tehnyt turhaa työtä, vaikka hakemusta voisikin käyttää pohjana seuraavalla hakukierroksella. Tämä on sekä tutkijoiden työn haaskausta että kansantaloudellista tuhlausta, painottivat molemmat professorit.

Kansainvälisissä hauissa kilpailu on vieläkin kovempaa, eikä kisaan kannata edes lähteä pelkästään omin voimin.

— Euroopan tutkimusneuvoston jakama rahoitus on erittäin haluttua ja äärimmäisen kilpailtua, kertoi Mustajoki. Sen saamiseen vaikuttavat paitsi aiemmat näytöt myös hakemuksen ulkoasu. Tärkeintä on osata kirjoittaa hakemus oikein, mistä syystä Helsingin yliopistossakin järjestetään aiheesta preppauskursseja. Kurssitus on hyvä asia.

— Monissa ulkomaisissa yliopistossa rahan hakemisesta on tullut jo teollisuutta, ja hakemusten kirjoittamista varten on nimetty omat yksiköt, kertoi Karvonen.

Tutkimus eilen ja tänään

— Takavuosina tutkimuksella oli paljon aikaa eikä julkaisuilla niin paljoa painoa, muisteli Erkki Karvonen.

— Kyllä, maailma on nyt täysin erilainen, vahvisti Mustajoki. Ennen aineiston keruu oli se pääasia, nyt taas helppoa. Tänä päivänä tutkijat voivat keskittyä aineiston käsittelyyn ja tulosten analyysiin. Tiede on muuttunut ja muuttuu edelleen nopeasti.

Karvonen kertoi pitävänsä yhteiskunnallista vuorovaikutusta vahvassa asemassa.

— Siksi pidänkin huolestuttavana vuonna 2015 voimaan tulevaa OKM:n rahoitusmallia, joka on sidottu uuteen julkaisufoorumi-luokitukseen Jufoon. Siinä Suomessa julkaistut yhteiskunnalliset kirjoitukset saavat 40 kertaa huonomman pisteytyksen kuin kansainväliset tieteelliset julkaisut. Tähän täytyisi saada muutos, painotti Karvonen.

— Totta on, että tieteellisesti tutkijalle on merkittävämpää julkaista arvostetussa kansainvälisessä julkaisusarjassa kuin kotimaisen kustantamon teoksessa. Koreja ei pitäisi kuitenkaan sekoittaa, koska molemmat ovat tärkeitä, vahvisti Mustajoki.

teksti Katri Pajusola

• Painetussa lehdessä sivu 10