Kysymys-vastaus Anita Lehikoinen

Yksi yhtenäinen korkeakoululaki ei ole valmisteilla – ei ainakaan opetus- ja kulttuuri -ministeriössä. Näin vakuuttaa kansliapäällikkö Anita Lehikoinen. Hän perää yliopistoilta yhä enemmän profiloitumista ja poisvalintoja.

1) Korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon seminaarissa 10.-11.12. esitellään kansainvälistä selvitystä korkeakoulujärjestelmän kehittämisestä. Mitä odotat siltä?

Korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaa tehdään vahvasti myös kansainvälisessä kontekstissa, joten on luontevaa katsoa, miten korkeakoululaitosta on muualla jäsennetty ja miltä oma kahden sektorin mallimme näyttää. Toivottavasti saamme uusia näkökulmia kotimaiseen keskusteluun, joka helposti jumiutuu pieniin yksityiskohtiin.

2) Onko duaalimalli tullut tiensä päähän? Ja jos on, niin miksi juuri nyt?

Tutkintojen sisältöjen ja niiden tuottamien osaamisten erilaisuuden tarve ei ole ollenkaan tullut tiensä päähän. Sen sijaan on arvioitava, onko nykyinen sektoreiden jyrkähköön organisatoriseen erotteluun perustuva malli tullut tiensä päähän. Kansainvälisesti arvioiden ihan näin jyrkkärajaista mallia ei taida muualla olla. Taloudellinen tilanne antaa vahvasti aihetta tarkistaa toimintarakenteita ja -tapoja: emme kai tuhlaa niukkoja resursseja vanhakantaisiin toimintatapoihin?

3) ”Kentällä” liikkuu huhuja siitä, että yksi yhtenäinen korkeakoululaki olisi jo valmisteilla. Onko näin?

Ei sellaista ainakaan ministeriössä ole valmisteilla.

4) Tampereen korkeakoulut pohtivat mahdollista yhdistymistä. Miltä kaavailu näyttää OKM:n vinkkelistä?

En muista, kuinka monta vuotta ministeriö on sinnikkäästi rahoittanut erilaisia tamperelaisten korkeakoulujen yhteistyöhankkeita. Ihan varsinaisesti valtavia läpimurtoja ei ole saatu aikaiseksi. Nyt näyttää paremmalta. Tuemme selvityshanketta ja seuraamme kiinnostuneena, minkälaisia konkreettisia ratkaisuja tamperelaiset esittävät.

5) Sanoit Tieteen tilan julkistuksessa (24.10.), että 50 Me:n siirto yliopistoilta Suomen Akatemialle on vakava viesti. Miksi yliopistojen profiloituminen ei edisty OKM:n toivomalla tavalla?

Osittain siksi, että yliopistojen on hyvin vaikea tehdä päätöksiä vahvuusaloille tai sellaisiksi kehitettäville keskittymisestä. Keskittyminen edellyttäisi resurssien siirtoa yliopistojen sisällä, panostuksia valittujen alojen kehittämiseen esimerkiksi professorirekrytoinnissa, tutkimuksen infrastruktuuripolitiikassa jne. Varmasti monet odottavat, että ministeriö tekee omat työnjakoehdotuksensa nykyistä kirkkaammiksi.

6) Viimeaikaisissa linjapapereissa (OKM:n tulevaisuuskatsaus ja tutkimus- ja innovaationeuvoston raportti) toistetaan ”poisvalintojen” merkitystä. Millä koulutusja/ tai tieteenaloilla on eniten päällekkäisyyksiä?

Tieteen tila 2014 -raportti kertoo hyvin selvästi, miten pirstaleinen tutkimuskenttämme on. Meillä on samoja koulutusaloja ja pieniä oppiaineita, joissa voi suorittaa tohtorin tutkinnon varsin monissa yliopistoissa. Tuloksista nähdään, että niistä monien merkitys on yksittäiselle yliopistolle äärettömän pieni: ei tule oikein tutkintoja eikä tutkimusta. Osassa nähdään jopa rekrytointiongelmia. Miksi yliopistot eivät katso tilannetta strategisesti: luopumalla jostakin, voidaan panostaa nykyisiin tai tulevaisuuden vahvuuksiin. Tämän takia poisvalinnat ovat niin tärkeitä.

7) Tieteen tilan julkistuksessa totesit myös, että tutkimuslaitosuudistus ei ole ohi. Kuinka sitä on tarkoitus jatkaa?

Ajattelen niin, että meidän pitää päästä nopeammin ja syvemmälle yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyön syventämisessä. Minusta pitää pohtia erilaisia rakenteita, joilla saadaan aikaan osaamisen keskittymiä. Kolmen erillisen toimijan malli ei aina varmaankaan ole se laadukkain ja vaikuttavin. Tieteen ja tutkimuksen kokonaisuuden ohjaus on mielestäni vielä hahmottamatta.

teksti Kirsti Sintonen

• Painetussa lehdessä sivu 14