 
|
|||||||||
|
Tutkijanura uudeksi, rohkeat palkitaan!Työpsykologi, lähihoitajaksi vaihtanut yhteiskuntatieteilijä ja työtön väitöskirjatutkija miettivät selviytymistä muutoksessa ja työttömyyden kohdatessa. Uranäkymät ovat nyt sikäli poikkeuksellisia, että monella tutkijalla on pakko ja mahdollisuus etsiä uusi ura perinteisten työkuvioiden ulkopuolelta. Tilanne on kriisi ja mahdollisuus, kuten usein toistellaan. Yksi psykologi, yksi muutoksen tehnyt ja yksi alanvaihtoa pohtiva pitkäaikaistyötön laskevat kokemuksiaan yhteen. Ensimmäinen esimerkki, nainen, joka teki rohkean ratkaisun kouluttautua yhteiskuntatieteiden tutkijasta lähihoitajaksi. Ainakin pitkiä sijaisuuksia on löytynyt ja tarjolla. Kun aikaisemmin kahden tutkijan perhe ja talous olivat erittäin tiukoilla, niin nyt voi sentään silloin tällöin suunnitella pientä luksusta, kuten nelihenkisen perheen ulkomaanmatkaa. Toinen esimerkki on soitto valtiotieteiden tutkijalle, väitöskirjaa loppusuoralla viimeistelevälle naiselle. Kahden kuukauden työprojekti on alkanut. Iloinen ääni puhelimessa on toinen, kuin kuukausi sitten. Takana on silti yli vuosi työttömyyttä, 60 hakemusta, kuusi työhönottohaastattelua. Valtiotieteiden tutkija miettii, ovatko ajat niin huonot, että kahden kuukauden työpätkä on suuri ilon aihe. Aihe ainakin on sellainen, että molemmat haluavat puhua nimettömänä. Muutosahdistus, oman mielen avut Lääkärikeskus Mehiläisen työpsykologi Airi Kerkelä Hakaniemen Ympyrätalosta käy läpi tyypillisen alkuahdistuksen ja shokin sekä siitä etenevät erilaiset psykologiset vaiheet. Kun tieto yt-neuvotteluista tulee, ahdistus on pinnalla ja se myös leviää työyhteisössä. Tällaisista neuvotteluista selviäminen on taitolaji. Uni, liikunta ja ruoka kuulostavat yksinkertaiselta voimavaralta, mutta kriiseissä niillä on iso merkitys. Shokkipäivän neuvo on: kannattaa käydä kaljalla, ottaa lasi kuohuviiniä tai istua kahvilla kavereiden kanssa jakamassa tilannetta, mutta ei jäädä alkoholin pariin. Kannattaa elää omaa elämää, eikä imeä liikaa työpaikan ahdistusta. - Positiivista on se, että alkushokin jälkeen mieli alkaa työskennellä eri vaihtoehtojen parissa. Akateemisilla on monenlaisia vaihtoehtoja itsensä työllistämiseen. Eihän tällä hetkellä yliopistoissa työskentele kuin neljännes tohtoriksi valmistuneista. Työn kaari toisaalta voi olla pitkä, 60- tai 80-vuotias oppii uutta, jos pitää itsestään ja tiedoistaan huolta. Työ kampuksella ei ole ainoa vaihtoehto Yrittäjämäinen työ on monelle yliopistolaiselle kauhistus. Psykologina tutkijoiden työtä seurannut Kerkelä on sitä mieltä, että tähän suuntaan on menty viimeiset 15 vuotta. Yrityksissä on nykyään aikaisempaa enemmän tutkijoita ja tutkimusjohtajia. Omaa asiantuntijuutta voi myydä pienin investoinnein, kunhan on makuuhuoneen nurkassa aluksi tietokone. - Välttämättä ei tulla ajatelleeksi, että opetustyö on hyvää taustaa, samoin kuin rahoitushakemuksien tekeminen. Kokenut psykologi näkee monissa tutkijakeskusteluissa kriisivaiheen loppusuoralla näkökulmamuutoksen. Vaikka tutkijat ovat sitoutuneita työhönsä ja työ on monille elämäntapa, syntyy prosessin kuluessa ajatus siitä, että työ kampuksella ei ole ainoa vaihtoehto. Oli ehkä sittenkin aika vaihtaa. Tämä helpottaa luopumista. Rohkeasti lähihoitajaksi Uudelle uralle ryhtyminen, joko tutkijana vaihtaen toiseen tai kokonaan uutta työtä etsien, on ennen kaikkea myös iän ja oman taloudellisen tilanteen rajaama kysymys. Yhteiskuntatieteilijä ja useita vuosia tutkijana toiminut nainen mietti 2-3 vuotta ammatinvaihtoa, koska piti tutkijantyöstä. - Työt hävisivät taloudellisen kriisin aikana. Olin kiinnostunut mieluummin perustutkimuksesta kuin soveltavasta tutkimuksesta. Perustutkimusprojekteja syntyi aina vain vähemmän. Vaikka yhteiskuntatieteilijä on nyt tyytyväinen lähihoitaja, muutos piti käydä läpi ison kriisin merkeissä. Epäonnistumisen kokemus oli tuttu tunne. Taakse jäänyt työympäristö oli mukava. Työt olivat tosin muiltakin loppuneet tai vähentyneet. Yksikkö kutistui muutamassa vuodessa murto-osaan. - Kukaan ei kritisoinut valintaani. Moni onnitteli rohkeudesta. Valintaprosessi lähihoitajaksi meni sujuvasti ja kahden vuoden opinnot nuorisoasteella nelikymppisenä ainakin avasivat silmiä. Tutkijan ja lähihoitajan työt voisi kuvitella kauas toisistaan. Kodinhoitajana työskentelevä entinen yhteiskuntatieteilijä tietää, että tietokoneen ääressä saa istua molemmissa ammateissa. - Hyvä, että kirjalliset työt sujuvat vanhasta tottumuksesta. En ole sulkenut yliopiston ovea kokonaan. Alun perin olin intohimoinen ilmastopolitiikan tutkija. Mietin aina silloin tällöin, että joskus vielä väittelisin. Vuodessa 60 hakemusta - En vielä vähän aikaa sitten olisi osannut kuvitella jääväni työttömäksi ja vielä yli vuodeksi, puuskahtaa valtiotieteilijä. Hän on toiminut useamman vuoden tutkijana. Väitöskirja on viimeistelyvaiheessa. Haastattelua tehtäessä hänellä on menossa kahden kuukauden pätkätyö tutkimuslaitoksessa. Työttömyysaikana on ollut monenlaisia muitakin pätkä- ja silpputöitä, esimerkiksi kurssi yliopistolla ja vammaisia tukevassa liitossa. Työttömyyspäivät kuluvat hakemuksia tehdessä ja koko yhteiskunnan nykytilaa miettiessä. Aikaisemmin monessa suhteessa aktiivi toimija miettii jopa omia pelkojaan. Tutkimuksella on vähemmän merkitystä, tieto ei päde ja tutkijoita on aikaisempaa enemmän työttömänä. - Haastattelu tässä nimettömänä kertoo myös minulle sen, että en uskalla puhua nimelläni nyt, aikaisemmin varmasti olisin. Vuodessa hän on kirjoittanut 60 hakemusta. Kuusi työhönottohaastattelua. Valtiotieteilijä on tyytyväinen, se ainakin osoittaa, että hän on ollut oikeilla linjoilla, vaikka vielä pidempi pätkä tai vakituinen työ eivät ole tärpänneet. - Sen olen huomannut, että oman osaamistason yli tai alle ei kannata hakemuksia tehdä. Siinäkin pitää olla tarkkana. Kolmen hengen pikkulapsiperheelle äidin työttömyys ei ole katastrofi, sillä diplomi-insinöörimies on töissä. Tosin nykyajalle tyypilliset yt-neuvottelut ovat olleet hänenkin työpaikalla. - Että vaihtaisinko alaa kokonaan? Täytän tänä vuonna 40. Sosiaaliala on monen yleisemmän koulutuksen hankkineen valtiotieteilijän mielessä, tietenkin. Opettajaksi en halua. Sen sijaan pyörittelen usein mielessäni, jos pyrkisin aloittamaan juridiikan opinnot. Olisin 44-vuotias, kun valmistuisin juristiksi. Teksti Tiina Huokuna Tutkijakoulutettujen työttömyysjaksot pidempiä kuin muillaSyyskuussa 2015 noin 4 % tohtorityövoimasta oli työttömänä. Työnhakijoina oli 1040 työtöntä tohtoria (mukana lomautetut). Vuoden aikana työttömien tohtoreiden määrä on kasvanut yli 20 prosentilla. Huolestuttavaa tilanteessa on se, että tutkijakoulutettujen työttömien työttömyysjaksot ovat pidentyneet. 36 prosentilla tutkijakoulutetuista työttömistä työttömyys on jatkunut yli vuoden. Tutkijakoulutetuilla työttömyysjaksot ovat pidempiä kuin muiden koulutusasteen työttömillä. Yliopistojen yt-neuvottelujen myötä on odotettavissa, että työttömien tohtoreiden määrä kasvaa edelleen. Tekniikan ja luonnontieteen aloilla työttömien tohtoreiden määrä on suurin. Syyskuussa 2015 eri aloilla työttömiä tohtoreita oli seuraavasti:
|
||||||||
