9/15

  • pääsivu
  • sisällys
    •  
     

    Tutkijat työnhaussa

    Syyskuussa 2015 oli työttömänä 1 622 tutkijankoulutuksen saanutta työnhakijaa. Näiden lisäksi työttömänä oli väitöskirjatutkijoita. Hallituksen koulutukseen ja tutkimukseen kohdistamat leikkaukset pahentavat tilannetta entisestään: yliopistot ja tutkimuslaitokset vähentävät henkilökuntaa kiivasta tahtia, ja juuri määräaikaisissa tehtävissä olevista tutkijoista on helpointa päästä eroon. Kaikkiaan Suomessa hukataankin kohtuuttoman paljon osaamista, jota nyt ja tulevaisuudessa tarvittaisiin isojen ongelmien ratkaisemiseen.

    Valtio ja muut julkisyhteisöt, ammattiliitot ja työttömät itse voivat edistää monin tavoin tutkijankoulutuksen saaneiden työllistymistä. Ratkaiseva rooli on valtiolla, jonka tulisi ennen kaikkea turvata yliopistojen ja tutkimuslaitosten vakaa perusrahoitus. Julkisyhteisöjen pitäisi myös palkata lisää tutkijankoulutuksen saaneita työntekijöitä sen sijaan, että ne jatkuvasti ulkoistavat asiantuntijuuttaan. Seija Jalagin on ehdottanut Acatiimin kolumnissa, että valtio, kunnat ja muut julkisyhteisöt palkkaisivat ”aina ensisijaisesti tohtorin, kun tehtävään vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto ja kyse on asiantuntijatehtävästä”. Tällä varmistettaisiin osaamisen ja niin kutsutun hiljaisen tiedon säilyminen organisaatiossa.

    Ministeriöt, lähetystöt ja muut valtiolliset toimijat, kuten virastot, keskukset ja tutkimuslaitokset voisivat tukea tutkijoiden pääsyä kansainvälisten järjestöjen tehtäviin. Tämän lisäksi valtiollisten toimijoiden tulisi edistää tutkijankoulutuksen saaneiden työllistymistä muille sektoreille ja uudistaa työttömyysturvaa siten, että se mahdollistaisi ammattitaitoa tukevan opiskelun ja uudelleenkouluttautumisen.

    Yliopistot voisivat osaltaan tukea tutkijoiden työllistymistä säilyttämällä työttömäksi jääneen affiliaation yliopistoon. Ilman tällaista kiinnekohtaa koulutuksiin ja tapahtumiin osallistuminen on hankalaa, eikä osaamista ja asiantuntemusta oteta vakavasti. Muutosturvan ulottaminen määräaikaisissa työsuhteissa usein vuosikausia olleisiin tutkijoihin tukisi sekin työllistymistä.

    Verkostoista voimaa

    Useat akavalaiset liitot ovat ratkoneet työttömien jäsentensä ongelmia keräämällä tietoa, kehittämällä omia urapalveluja ja tarjoamalla työnhakukoulutusta. Ne ovat myös edistäneet asiaa yhteistyössä, jakamalla kokemuksia ja tietoa. Lisäksi liitot ovat pyrkineet muokkaamaan työnantajien mielikuvaa tutkijankoulutuksen saaneesta työnhakijasta.

    Työttömäksi jääneet tutkijat ovat itsekin tarttuneet toimeen verkostoitumalla. Miia Kososen perustaman Tohtoriverkoston tavoite on tukea tohtoreiden monipuolisempaa urakehitystä, kehittää yrittäjyysvalmiuksia ja edellytyksiä, luoda uutta liiketoimintaa, tarjota vertaistukea sekä vaikuttaa tohtoreiden työllistymistä rajoittaviin mielikuviin ja asenteisiin. Tohtorille töitä -blogissaan Kosonen on ihmetellyt, miksi työnantajat eivät suorastaan kilpaile näistä hakijoista: tutkijankoulutuksen saaneilla kun on eri alojen erikoisosaamista, uusia ideoita, yrittäjyyskokemusta, projektityövalmiuksia, laajaalaista yleissivistystä, kansainvälisiä kontakteja ja taitoa viedä tieto käytäntöön. Lisäksi he hallitsevat ammattimaisen viestinnän.

    Akavalaiset liitot, niiden työtä hakevat jäsenet ja tohtoriverkostolaiset kokoontuivat lokakuun lopussa keskustelemaan työttömyydestä. Paikalla oli Agronomiliiton, Ekonomien, Luonnontieteiden akateemisten, Tekniikan Akateemisten ja Tieteentekijöiden edustajia. Tapaamisessa kuultiin erilaisia kokemuksia työnhausta ja pohdittiin, miten liitot ja työnhakijat itse voisivat edistää työllistymistä. Keskustelussa painottui kolme teemaa: viestinnän parantaminen, koulutusmäärien pienentäminen ja työttömyysturvan uudistaminen. Liitoilta toivottiin myös perinteisten rajojen rikkomista ja uudenlaisen yhteistyön rakentamista moneen suuntaan.

    Osaaminen esiin viestinnässä

    Niin liittojen kuin työnhakijoiden viestintää voisi selkiyttää ja miettiä, minkälaisia käsityksiä tutkijoista ja tutkijuudesta viestit synnyttävät julkisuudessa ja työnantajien mielissä. Liitot ovat julkaisseet lehdissään joitain tutkijoiden osaamiseen liittyviä artikkeleita, samoin on ilmestynyt liittojen edustajien yhteishaastattelu, jossa painotettiin tohtorin tutkinnon suorittaneiden monipuolisia taitoja. Positiivisten mielikuvien luomista tulisi jatkaa, mutta viestien olisi tavoitettava entistä laajempi yleisö.

    Monelle vain akateemisessa maailmassa töitä tehneelle muunlaisten töiden hakeminen saattaa olla hankalaa: oma osaaminen tulisi sanallistaa uudella tavalla siten, että eri sektoreiden työnantajat vakuuttuisivat hakijan taidoista. Tutkijankoulutuksen saaneella on lukemattomia niin sanottuja siirrettäviä taitoja, joita voi hyödyntää erityyppisissä työtehtävissä. Esimerkiksi pedagoginen osaaminen tai analyyttinen ajattelu lienevät hyödyllisiä taitoja missä tahansa työssä. Mutta miten tehdä asia ymmärrettäväksi työhakemuksessa?

    Tämä on yksi alue, jolla liitot voivat tukea jäseniään. Useat liitot tarjoavat sekä henkilökohtaista uravalmennusta että koulutuksia, joiden teemoja ovat olleet muun muassa ansioluettelon ja työhakemuksen tekeminen sekä työnhaku sosiaalisessa mediassa.

    Pitääkö koulutusmääriä karsia vai kasvattaa?

    Koulutusmäärien rajoittamisesta on keskusteltu yhtenä ratkaisuna työttömyyteen. Tätä on mietitty esimerkiksi Luonnontieteiden akateemisten Osumahankkeessa, jonka tavoite on ollut taata luonnontieteilijöille koulutusta, osaamista ja kykyjä vastaavaa työtä.

    Tiina Raevaara on puolestaan ehdottanut Suomen Kuvalehden kolumnissaan rahanjaon uudistusta, jossa jo väitelleiden tutkijoiden, post-docien, osuutta suhteessa väitöskirjatutkijoihin kasvatettaisiin selvästi. Raevaaran mukaan ”tämä vähentäisi hieman väittelevien määrää, turvaisi työpaikkoja jo väitelleille ja turvaisi tutkimuksen jatkuvuuden”.

    Koulutusmäärien vähentämistä kannattaa kuitenkin tarkastella myös tulevaisuuden valossa. Lähivuosien ja vuosikymmenten monimutkaiset, maailmanlaajuiset ja paikalliset ongelmat lisäävät tutkitun tiedon kysyntää: hyvinvointivaltioiden ja kehittyvien maiden perustaa rapauttavan verosuunnittelun torjunta, ympäristökriisien hallinta, uusien teknologioiden kehittäminen, sote-uudistuksen onnistuminen ja monien muiden, osin ennakoimattomien, kysymysten ratkaiseminen edellyttävät monitieteistä yhteistyötä ja tutkijoiden vahvaa panosta. Ehkä tutkijoita pitäisikin kouluttaa entistä enemmän, mutta myös työllistää yhteiskunnan kaikille sektoreille.

    Joustavaan työttömyysturvaan

    Tohtoriverkoston ja liittojen tapaamisessa kuultiin myös kokemuksia työvoimaviranomaisten suhtautumisesta työnhakijan yrityksiin pitää yllä ammattitaitoaan tai kouluttautua uudelleen. Viranomaisten käsitykset siitä, mitä työttömyysturvalla saa ja ei saa tehdä tuntuvat vaihtelevan, vaikka ohjeiden tulisi olla selkeät, tasapuoliset ja aktiivisuuteen kannustavat. Järjestelmä koetaan yleisesti kankeaksi ja passivoivaksi.

    Akava onkin ehdottanut, että kaikille työttömille sallittaisiin nykyistä laajemmat mahdollisuudet opiskella. Liittojen rooli tässä voisi olla esimerkiksi tutkijoille sopivien täsmä- ja muuntokoulutusten suunnittelu työvoimaviranomaisten kanssa.

    Myös keikkatöiden vastaanottamisen tai yrittäjyyden eri muodoissaan tulisi onnistua nykyistä joustavammin, ilman pelkoa turvaverkon menettämisestä. Erityyppisen aktiivisuuden yhdistäminen onnistuisi parhaiten perustulon varassa, mutta jo nykyistä työttömyysturvaa voisi uudistaa tukemaan erilaisia valintoja.

    Lukemista:

    Teksti Elina Katainen

    • Painetussa lehdessä sivu 36