Tiede ja tieto julkisuuteen!

Helsingin Kirjamessujen Tiedetorilla pohdittiin, kuinka saada tiede mukaan julkisuuteen.

Keskustelemassa olivat yliopistonlehtori ja sosiologi Maaria Linko sekä biologi, tiedetoimittaja ja kaunoja tietokirjailija Tiina Raevaara. Molemmat ovat tänä vuonna julkaisseet tiedeviestintää käsittelevän kirjan.

Linko on kirjoittanut tietokirjallisuuden ja median suhteesta viimeksi vuonna 2010. Mikä on viidessä vuodessa muuttunut?

— Ihmisten tavassa toimia median äärellä on tapahtunut valtava muutos, vastasi Linko painokkaasti.

— Nyt, kun jokaisella on taskussaan älylaite, se mahdollistaa tiedon nopean jakamisen, hyppelyn sivustolta toiselle ja kommentoinnin vuoroin sosiaalisen median tai verkkolehtien alustoilla. Pitkien ja syvällisempien artikkelien lukemiseen on sitten vaikeampi keskittyä.

— Kutsunkin aikamme mediankäyttöä selailukulttuuriksi, mutta siihen ei pidä suhtautua paheksuvasti eikä synkistellä asiaa. Internetistä saamme niin paljon hyötyjä, että meidän täytyy vain keksiä uudet konstit pidempien juttujen lukemiseen, Linko kehotti.

— Todellakin! Itse olen oppinut lukemaan kaunokirjallisuutta puhelimen näytöltä, vaikka olin kuvitellut olevani vannoutunut painetun kirjan kuluttaja, Raevaara naurahti.

— Puhutaan, että verkko tappaa tietokirjan, mutta eihän se niin ole, keskustelijat totesivat. Nyt juuri tarvitaan asiantuntevia analyysejä ja oikeasti luotettavaa tietoa verkon hajanaisuuden keskellä. Julkisuudessa on muuten liikaa ihan huuhaa-tietoa.

Tietokirjailijoiden ja tieteentekijöiden näkyvyys julkisuudessa

— Nykymediassa vaaditaan tietokirjailijoiltakin brändäytymistä eli pitäisi olla henkilönä esillä, sanoi Raevaara. Kustantamot odottavat julkisuutta sopivassa määrin, jotta saadaan enemmän myyntiä.

Tuleeko näkyvyys aiheen vai kirjailijan brändin kautta?

— Molemmat vaikuttavat, Linko vastasi. Tietokirjailijat kyllä olisivat kysyttyjä asiantuntijoita mitä moninaisimmissa aiheissa, mutta kun kaikki eivät julkisuuteen halua, syntyy tilanne, että media kysyy aina samoilta asiantuntijoilta. Se taas kaventaa sitä, mitä tietystä aiheesta ihmisille kerrotaan, lisäsi Raevaara ja viittasi parin vuoden takaiseen Eduskuntatutkimuksen keskuksen mediakyselyyn aiheesta.

Raevaara kertoi, että tieteentekijöillä on tiettyjä ennakkoluuloja mediassa toimimisen suhteen. Se taas ehkä johtuu siitä, että tutkimuksesta kiinnostunut opiskelija ei opintojen aikana välttämättä ensisijaisesti suunnittele viestinnän opintoja mukaan opintosuunnitelmaansa. Nimenomaan mediassa koetaan nykyisin kuitenkin tärkeäksi yliopiston niin sanottu kolmas tehtävä eli vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa.

— Uskon, että tutkijoita voidaan rohkaista mediassa toimimiseen ja olemaan asiantuntija. Täytyy kertoa median toimintatavoista, ja siitä miten voi omaehtoisesti viedä viestiä omasta tieteenalastaan julkisuuteen vaikkapa blogin muodossa, ehdotti Raevaara.

---