Professori Markku Niemivirta aloittaa vuoden vaihteessa Oslon yliopistossa kasvatuspsykologian professorina. Helsingissä hän on ollut empiirisen kasvatustieteen professori.
Lähdön taustalla on tuttu kaava. Leikkaukset ovat vieneet arjen kampuksilla niin ahtaalle, että professorin päivät täyttyvät kaikesta muusta kuin tutkimuksesta. Helsingin yliopiston kampuksilla on saatu totutella ensimmäisen suuren irtisanomisaallon jälkeiseen aikaan. Vuosikymmenien aikana rakennetut oppiaineet ovat monenlaisten järjestelyjen kohteena. Ei ihme, jos jossakin vaiheessa voi tulla pohdinnan aiheeksi lähtö ulkomaille.
— Anekdoottina voin mainita, että merkitsin vuosi sitten syksyllä jokaisen torstain tyhjäksi sitä varten, että se olisi minulle kirjoituspäivä, jonka voisin käyttää omaan tutkimukseen. Lopputulos oli se, että yhtäkään täyttä torstaita talven aikana en voinut tällaiseen käyttää, Niemivirta kertoo.
Melkein pakostakin voi herätä ajatus salaliitosta, jossa hyvässä maineessa olevia suomalaistutkijoita kalastellaan. Ruotsalaisyliopistoista on kuulunut, että siellä tehdään kokonaispaketteja, joilla haluttuja suomalaistutkijoita pyritään houkuttelemaan.
Läntiset naapurit panostavat tutkimusrahoitukseen lisää satoja miljoonia kruunuja.
Ruotsissa hallitus tekee vuoden 2017 budjettiin 390 miljoonan kruunun korotuksen tutkimusrahoitukseen. Tarkoitus on nostaa taso reiluun 2,8 miljardiin vuonna 2020. Norjassa lisäykset tutkimukseen ja korkeakouluopetukseen merkitsevät ensi vuodelle 555 miljoonaa kruunua. Rahoitusta lisätään koulutuksen lähes kaikilla tasoilla.
Norjassa lähdetään siitä, että tutkimusinvestoinnit ovat tausta yhteiskunnan vauraudelle.
— Kansainvälistyminen ei sinänsä ole itsetarkoituksellinen tavoite Norjassa. Käytännössä oma väki ei ole pärjännyt riittävästi kilpailussa ja yksi tarkoitus on nostaa tulevan tutkijasukupolven kompetenssia, Niemivirta sanoo.
Haastattelua tehtäessä myöhäissyksyn perjantaina muuttoasiat alkavat olla hyvässä järjestyksessä. Niemivirta sanoo olevansa tyytyväinen. Oslon yliopistossa hommat tuntuvat hoituvan, oli sitten kyse työhön tai asumiseen liittyvistä kysymyksistä.
Niemivirta aloittaa vuoden 2017 alusta vakituisessa professuurissa uudessa kotikaupungissa Oslossa. Side entiseen kotiyliopistoon jää, koska Helsingissä on väitöskirjaohjattavia ja akatemiaprojekti, joka jatkuu vuoteen 2018.
— Olen hämmästynyt, kuinka hyvin toiveeni otettiin huomioon töiden järjestelyissä. Kaikki onnistui. Asunto sijaitsee hyvän ja nopean kulkuyhteyden päässä lentokentältä. Se on tärkeätä, kun muuten joutuu matkustamaan paljon. Kansainvälisiä rekrytointeja on selvästi ajateltu parhaimmin päin, koska etabloituminen on tehty mahdollisimman joustavaksi.
Suomesta on usein lähdetty ulkomaille esimerkiksi väitöskirjaa tekemään. Post doc -vaiheessa tutkimusjakson ulkomailla katsotaan olevan eduksi, jos yliopistouralle aikoo jäädä. Moni on hakenut professuuria muista Pohjoismaista, kun täältä ei ole tärpännyt. Tutkijalle maiseman vaihtaminen on saattanut olla myös vaihe pitkään jatkuneen yhteistyön päätteeksi.
Uutta lienee se, että korkean akateemisen statuksen omaavat lähtevät sen vuoksi, että työnteon olosuhteet ovat menneet täällä huonoiksi. Yksi mielenkiintoinen kysymys on se, miten tiiviiksi muuttajat järjestävät yhteydet entiseen kotiyliopistoon ja onko palaajia?
Norjaan lähtöpäätöksen teki jo aiemmin tilastotieteen professori Jukka Corander. Hän perusti kokonaisen tutkimusryhmän Oslon yliopistoon. Perusteista Corander painottaa samoja kuin Niemivirta. Oslosta tarjottiin parempia työskentelyolosuhteita (Acatiimi 2/2016).
Oslon yliopistoon on suunnannut myös Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani professori Jukka Mähönen. Hän on tilittänyt mm. Twitterissä pettymystään suomalaiseen tiedepolitiikkaan.
Markku Niemivirta on saanut päätöksestään ja sen toteutuksesta positiivista palautetta. Tosin lievää naljailua on ollut, kun töihin lähtö on öljystä rikastuneeseen Norjaan.
— Moni on sanonut, että lähtisi itse, jos vain voisi. Muutamia on lähipiirissä, jotka suunnittelevat samaa.
Huippututkija, Suomen molekyylilääketieteen instituutin johtaja, professori Olli Kallioniemi suuntasi Ruotsiin viime vuoden syyskuussa. Hän valitsi suomalaistutkijoille tutun ja maineikkaan Karoliinisen instituutin. Lisäksi hän toimii Ruotsin johtavan biotieteiden tutkimuskeskuksen Science for Life -laboratorion johtajana. ”Suomessa on tapahtunut järkyttävä alenema tutkimuksen arvostuksessa. Samaan aikaan Ruotsi on voimakkaasti panostanut tutkimukseen, ja arvostusta on”, kommentoi Kallioniemi lähtöään (Helsingin Sanomat 11.10.2015).
Genetiikan professori Niklas Wahlberg pakkasi laukkunsa Turussa vuosi sitten ja on aloittanut professorina Lundin yliopistossa. Lundista tarjottiin myös puolisolle toistaiseksi voimassa olevaa tutkijanpestiä.
Kaikki muuttajat eivät ole professoreita tai tutkijoita. Yksi Karoliiniseen vaihtaneista on Annikki Roos, joka lähti sinne Helsingin yliopistosta kirjaston johtajaksi.
— Käytävillä tulee vastaan melko paljon suomalaistaustaisia — niin opiskelijoita, tutkijoita kuin opettajia. Suomalaisilla laitosten johdossa on myös merkitystä.
— Taustalla lähtöpäätökseeni on Karoliinisen erittäin hyvä maine. Toisaalta, yliopistokriisin vuoksi oli monia asioita työntämässä Helsingistä pois. Sain tilaisuuden, miksi en olisi käyttänyt sitä? Roos toteaa.
Ruotsin ja Norjan lisäksi tutkijat ovat tehneet lähtöä muun muassa Saksaan, Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Eniten julkisuudessa on ollut arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttilan muutto Helsingin yliopistosta Edinburghin yliopistoon.
Yksi tuoreimmista menetyksistä Helsingin yliopistolle on professori Aapo Hyvärisen lähtö elokuussa Lontooseen UCL:n informatiikan laitokselle. Hänelle tarjottiin professuuria myös Oxfordista. Hyvärinen oli yksi tietojenkäsittelytieteen laitoksen siteeratuimmista tutkijoista.
Acatiimi-lehti pyysi Tilastokeskuksesta tietoa niin sanotusta osaamisvaihtotaseesta: kuinka paljon on korkeakoulututkinnon suorittaneita maasta- ja maahanmuuttajia. Numeroiden valossa tohtoritutkinnon suorittaneiden muuttohalukkuus ulkomaille on viime vuosina kasvanut. Kaikilla korkeakoulututkinnon asteilla lähtijöitä on paljon enemmän kuin tulijoita.
Teksti Tiina Huokuna
Kuvat Veikko Somerpuro
Painetussa lehdessä sivu 20
![Logo [Acatiimi]](/images/logo.jpg){kind=logo}
Etusivulle »
Sisällysluetteloon »
Tulosta »