”Jos Tampere3 nyt pysähtyy, näkyy se myös rahoituksessa. Jatko on nyt puhtaasti yliopistojen omasta tahdonmuodostuksesta kiinni.”

Korkeakouluvisio hukassa

Yliopistopäivillä keskusteltiin yhtenäisen korkeakouluvision tarpeellisuudesta. Vaikka yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen raja-aidat näyttävät murenevan, erilaiset tutkintorakenteet tulee säilyttää.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen avasi Yliopistopäivät. Hänen mielestään korkeakoulutukselta puuttuu suunta.

— Nyt edetään sinne, minne paikallisesti halutaan. Selkeä yhteinen visio korkea-asteen kehittämiseen puuttuu. Eloonjäämiseetos johtaa nyt liikaa ratkaisuja.

OAJ:n mukaan ammattikorkeakouluista ei voi tulla kanditutkintoja: yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkintorakenteiden erilaisuus tulee säilyttää.

— Muuten menee puurot ja vellit sekaisin ja tulee jotain yleishömppää vatkulia, Luukkainen kuvasi.

OAJ tarjoaa ratkaisuksi alueellisia osaamiskehittymiä, joissa duaalimallin ”pyhyys” kuitenkin säilyisi.

”Liikaa sivutoimipisteitä ja päällekkäisyyksiä”

Ylijohtaja Tapio Kosunen opetus- ja kulttuuriministeriöstä kommentoi esityksessään yliopistosektorin monia ajankohtaisia asioita ja vastasi Luukkaisen näkemyksiin.

Yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arvioinnin tulokset paljastivat myös OKM:lle, että henkilöstön osallisuus on heikentynyt. Kosunen piti tätä arvion yhtenä keskeisimpänä tuloksena. Asiasta oli määrä keskustella joulukuun alussa Korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon päivillä Turussa. OKM antaa ennen vuodenvaihdetta selvityksen yliopistolakiarvioinnista eduskunnan sivistysvaliokunnalle.

Juuri Yliopistopäivien alla Tampereen teknillisen yliopiston hallitus ilmoitti ”vetävänsä liinat kiinni” Tampere3-hankkeessa. Kosunen kertoi, että tämän uutisen johdosta uuden säätiön säädekirjan allekirjoituksen ajankohta 2.12. peruttiin.

— Hankkeeseen on panostettu myös rahaa. Jos Tampere3 nyt pysähtyy, näkyy se myös rahoituksessa. Jatko on nyt puhtaasti yliopistojen omasta tahdonmuodostuksesta kiinni, Kosunen sanoi.

Tampere3:a varten valmisteltu luonnos yliopistolain muuttamisesta piti sisällään myös opetuksen järjestämiseen liittyvän pykälän, jonka mukaan yliopisto olisi voinut hankkia opetusta myös toiselta korkeakoululta. Tämä esitys aiheutti pelkoja siitä, että rahapulassaan yliopistot olisivat ostaneet opetusta sieltä ”mistä halvimmalla saa”.

— Jos nyt käy niin, ettei yliopistolain muutosesitystä anneta, tästäkin asiasta on turha puhua sen enempää, Kosunen kommentoi lyhyesti.

Luukkaisen markkinoima ajatus osaamiskeskittymistä lukee Kosusen mukaan jo hallitusohjelmassa. Hyvänä esimerkkinä osaamiskeskittymästä hän mainitsi Savilahden Kuopiossa, johon on tulossa yliopiston, amkin, tutkimuslaitosten ja yliopistollisen keskussairaalan yksiköitä.

Kosunen toisti OKM:n näkemystä siitä, että Suomessa on edelleen liikaa sivutoimipisteitä ja yliopistoilla päällekkäistä tarjontaa. Hän piti hyvänä kieliaineiden siirtoa Vaasasta Jyväskylän yliopistoon.

— Yliopistoilla on yhteensä hieman yli 400 tutkintonimikettä. Niistä reilussa sadassa suoritettiin keskimäärin 10 maisterintutkintoa vuodessa 2013-15, Kosunen kuvasi tilannetta.

Ylijohtaja ei nähnyt pelkoa siitä, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkintorakenteet ovat menossa sekaisin – vastuu on myös velvoite. Rahoitusjärjestelmät säilyvät erillään. Strategioilla on tärkeä rooli.

Korkeakoulukonsernien syntyminen edellyttää Kosusen mielestä osapuolten keskinäistä luottamusta. Hän katsoi, että tukipalveluiden yhdistäminen vapauttaa voimavaroja opetukseen ja tutkimukseen.

Koulutuspolitiikan ristiriitaiset päämäärät

Professori Jussi Välimaa puhui profiloinneista ja erikoistumisesta. Hän tutkii koulutusjärjestelmiä ja korkeakoulupolitiikkaa Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa. Välimaa sanoi suoraan suomeksi sen mitä mieltä monet ovat: profiloinnit ja rakenteellinen kehittäminen tarkoittavat leikkauksia.

— Yliopistopolitiikan päättäjien mukaan opetuksen ja tutkimuksen laatu kärsivät voimavarojen hajaantumisesta. Missä on tämän evidenssi? Välimaa peräsi.

Koulutuspolitiikan iso murros tapahtui 2000-luvulla. Ryhdyttiin puhumaan siitä, että yliopistoja on liikaa ja että ne tekevät vääränlaisia asioita. Välimaan mukaan tätä näkemystä ajettiin policy-basedevidence -raporteilla, joista uusimpana hän mainitsi Bengt Holmströmin, Sixten Korkmanin ja Vesa Vihriälän elokuussa valtiovarainministeriölle luovuttaman muistion.

— Koulutuspolitiikan tavoitteena ei ole enää tasaarvo vaan resurssien keskittäminen — siis eriarvo. Yliopistot halutaan jakaa muutamaan huippuyliopistoon ja mutasarjan opinahjoihin.

Välimaa katsoi, että yliopistot määritellään liiaksi tutkimusprofiilin kautta.

— Yliopistojen yhteiskunnallinen ykköstehtävä on opetus, tiedonsiirto.

Koulutuspolitiikalla on nyt Välimaan mielestä kaksi keskenään ristiriitaista päämäärää: toisaalta yliopistojen autonomian korostaminen ja toisaalta OKM:n määräysvallan säilyttäminen.

Välimaan näkemyksen mukaan yliopisto muuttuu vaan, jos akateeminen työ muuttuu. Hän puhui myös määräaikaisten työsuhteiden määrän kasvusta ja tenure track -mallista.

Suomalainen työlainsäädäntö ei tunnista ”määräaikainen toistaiseksi” -mallia, johon tenure track -järjestelmä on vienyt.

Nyt muut yliopistot ovat liiaksi matkineet Aaltoyliopistoa, joka otti ensimmäisenä urapolkumallin käyttöön.

Lopuksi Välimaa puhui kollegiaalisuuden, moniäänisyyden puolesta. Se on luonnollinen toimintatapa akateemisessa työssä.

— Onko nykyinen yliopistolaki paras laki tämän toteuttamiseen, hän kysyi.

Sivistys konserniyliopistoissa

Mikaela Nylander (oik.), Seppo Sainio, Leena Wahlfors, Sanna Lauslahti ja juontajan taakse jäävät Esa Hämäläinen ja Outi Alanko-Kahiluoto pohtivat paneelissa mm. yliopistojen johtamiskysymyksiä.

Vaikka Tampere3 otti takapakkia, muut konsernimallit edistyvät. Juuri Yliopistopäivien aamuna (18.11.) Lappeenrannan teknillinen yliopisto tiedotti, että konsernin rakentaminen alkaa, kun Saimaan ammattikorkeakoulun omistajakunnat olivat päättäneen siirtää ammattikorkeakoulun omistuksensa LUT:lle. Myös Rovaniemellä puhutaan Lapin korkeakoulukonsernista.

Yliopistopäivien paneelin yhtenä aiheena oli sivistyksen asema konserniyliopistossa. Tästä olivat keskustelemassa kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto (vihr), Sanna Lauslahti (kok), Mikaela Nylander (r), UNIFIn toiminnanjohtaja Leena Wahlfors, Helsingin yliopiston hallintojohtaja Esa Hämäläinen sekä Yliopistojen opetusalan liiton YLL:n puheenjohtaja Seppo Sainio.

— Konserneissa ja muissakin yliopistomuutoksissa on turvattava mahdollisuus korkeatasoiseen perustutkimukseen ja siihen perustuvaan opetukseen, korosti Outi Alanko-Kahiluoto.

Samaa mieltä olivat muutkin panelistit.

— Duaalimalli tutkinnoissa pitää säilyttää. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla voi olla yhteisiä kirjastoja ja yhteisiä opettajia mm. kielissä, sanoi Sanna Lauslahti.

— Sivistys on sinänsä pääomaa, joka tuottaa lisäarvoa, Mikaela Nylander lisäsi.

Leena Wahlfors katsoi, että yliopistojen tulee olla omavaraisia uuden tiedon tuottamisessa. Hänen mielestään koko ei ole ratkaiseva tekijä:

— Yliopisto voi olla pieni ja ketterä ja silti vaikuttava tai suuri ja ketterä ja vaikuttava.

Suomen yliopistot UNIFIlta valmistui juuri marraskuun lopussa vuoteen 2025 saakka ulottuva visio.

Paneelin puheenjohtajana toiminut lehtori Santeri Palviainen Oulun yliopistosta tiedusteli kommentteja myös siihen, voidaanko yliopistoja johtaa kuin yrityksiä.

— Yliopistoja voi johtaa monella tavoin. Tätä asiaa dramatisoidaan ehkä liikaa, huomautti hallintojohtaja Hämäläinen. Yliopistojen hallitusten ulkopuolisia jäseniä hän kutsuisi mieluummin sidosryhmäjäseniksi.

Lauslahti kopioisi yrityksistä hyviä henkilöstöjohtamisen käytäntöjä yliopistoihin. Hän katsoi, että yliopistojen johdolla on syytä ottaa onkeensa yliopistolakiarvion palaute. Alanko-Kahiluodon mukaan arviosta tuli vahva tuki tarpeelle vahvistaa kollegiaalisuutta.

— Olen avoin sille, pitäisikö lakia tältä osin muuttaa, hän lisäsi.

Seppo Sainio muisteli aikaa, kun yliopistoihin neuvoteltiin ensimmäistä työehtosopimusta ja henkilöstö kulki ”Me olemme yliopisto” -rintanapeissa.

Monet panelistit kaipasivat yhtä yhtenäistä yliopistovisiota ja areenaa, jossa sitä yhteisesti pohtia.

---