Kansalla on vankka luottamus tieteeseen

Joulukuun lehti on hyvä aloittaa positiivisilla uutisilla. Suomalaiset arvostavat yliopistoja, tiedettä ja tutkimusta. Luottamus näihin on jopa kasvanut.

Kansalaisten silmissä yliopistot ovat kolmanneksi luotetuin instituutio. Tiedebarometrin mittauksessa poliisi pitää kärkisijaa, puolustusvoimat ovat kakkosena, mutta yliopistot ovat kirineet lähes sen kannoille. Kolme neljästä ilmaisee yliopistoja kohtaan suurta luottamusta.

Myös tiedeyhteisö (tiede, tutkimus, tiedeyhteisö yleisesti ottaen) sijoittuu luottamusprofiilissa merkittävän korkealle, heti yliopistojen jälkeen.

Tiedebarometrin vastaavan tutkijan ja raportin laatijan Pentti Kiljusen mukaan tätä voidaan pitää osoituksena tieteellisen toiminnan laajasta arvostuksesta kansalaisten keskuudessa. Tieteen julkisuuskuva on tulosten perusteella hyvässä kunnossa.

Tiedebarometrejä tehdään kolmen vuoden välein. Tieteeseen yleisellä tasolla luottamusta tuntevien osuus on nyt tähänastisessa huippuarvossaan (66 %) — kasvua edelliseen mittaukseen on viisi prosenttiyksikköä. Sama pätee yliopistoihin – kasvua kolme prosenttiyksikköä. (Ks. kuvio yllä)

— Tiede on kansalaisajattelussa jotakuinkin yksiselitteisen positiiviseksi, yhteiseen hyvään tähtääväksi ja sitä edistäväksi mielletty, sosiaalisesti arvostettu ja yhteisin varoin tuettu asia, tärkeä instituutio, jopa sivilisaation peruspönkkä – kaiken kaikkiaan jotain sellaista, jota ei suomalaisella sivistystasolla eikä liioin kansanluonteella käydä kaatamaan, kuvailee raportin kirjoittaja Kiljunen.

Positiivista on myös se, että luottamus yliopistoja kohtaan on suurinta nuorten ikäluokkien parissa. Laajinta luottamusta ilmentävät opiskelijoiden luvut. Tämä on hyvä tulos kaikkien yliopistotyötä tekevien kannalta.

Kansa pitää tieteen ja tutkimuksen tasoa hyvänä. Useampi kuin joka seitsemäs kymmenestä antaa sille hyvän yleisarvosanan ja vain harva (4 %) huonon. Suomen Akatemian Tieteen tila -katsaus julkistetaan 19. joulukuuta.

Tieteen kykyyn tuottaa luotettavia ja paikkansa pitäviä tuloksia uskotaan laajasti (59 %). Tieteellisen tutkimuksen hyödyllisyydestä yhteiskunnan ja talouden kannalta esiintyy lähinnä vain yhdensuuntaisia arvioita. Tieteen hyödyllisyys arkielämän kannalta on kasvanut viidellä ja hyödyllisyys yhteiskunnan ja talouden kannalta kolmella prosenttiyksiköllä.

Selvästi enemmän kielteisyyttä sisältyy arviointeihin, jotka koskevat tutkimusrahoituksen riittävyyttä sekä tieteestä ja sen tuloksista tiedottamista kansalaisille. Raportin tekijän mukaan niukkuutta koskeva kritiikki osoittaa tieteen puolelle asettumista ja tutkimustoiminnan arvostusta.

Jokin verran huolestuttavana voidaan pitää suomalaisten arvioita tieteen tulevista kehitysnäkymistä. Niihin suhtaudutaan aiempaa pessimistisemmin.

Tulokset antavat poliitikoille ja tiedepolitiikan päättäjille vahvaa viestiä tutkimusrahoituksen tärkeydestä. Kolme neljäsosaa vastaajista yhtyi väittämään ”Vaikka tieteellinen tutkimustoiminta vaatii paljon taloudellisia voimavaroja, siihen panostaminen antaa yhteiskunnalle korkean koron”. Vakuuttuneisuus tämän sijoituksen kannattavuudesta on vahvempaa kuin edellisessä tutkimuksessa (+6) ja ylittää seurannan alkuvuosien tason. Ensimmäinen Tiedebarometri tehtiin vuonna 2001.

Teesi ”tutkimusvarat pitäisi kohdentaa vain taloudellisesti parhaiten kannattaville/hyödynnettäville tieteenaloille” tyrmätään selvin luvuin. Koulutetuimmat vierastavat ajatusta lähes yksimielisesti.

Perustutkimus saa kansalaisilta vahvan puollon: 76 % vastaajista tukee formulointia ”vaikka ns. perustutkimuksesta ei saada suoraan taloudellista hyötyä, se on elintärkeää, koska se on kaiken soveltavan tutkimuksen edellytys”.

Argumentti ”maamme yliopistoverkon alueellinen kattavuus on tärkeämpää kuin keskittämisellä tavoiteltu huippututkimus” saa enemmän puoltajia (42 %) kuin kieltäjiä (26 %).

Tiedebarometreissä on ollut vaihtuvia kysymyssarjoja. Nyt sellainen käsitteli koulutusleikkauksia. Kuten ehkä jo edellistä mielipiteistä voi päätellä, kansalaisilta tuli jyrkkä tuomio leikkauksille. Liki yksimielisen hyväksynnän sai lausuma ”koulutuksesta leikkaaminen on lyhytnäköistä varastamista tulevaisuudesta”. (Ks. kuvio sivulta yllä)

Lähes yhtä suuri osuus (85 %) vastaajista katsoi, että ”osaaminen ja sivistys ovat suurimmat vahvuutemme, joten niistä ei ole järkevää tinkiä”.

Kansalaisilla oli myös huolta aivovuodosta: 61 % oli sitä mieltä, että ”leikkaukset kiihdyttävät aivovuotoa/ lahjakkaiden tutkijoiden muuttoa ulkomaille”. (Tästä enemmän täällä)

---