Keskustelua

Mitä julkaisuluettelo kertoo tutkijan yhteistyökyvystä?

Tutkijan yhteistyökykyä arvioidaan joskus julkaisuluettelon perusteella. Massatyöttömyyden aikana moni pääsee esittelemään kykyjään myös akatemian ulkopuolella. Mitä julkaisun tekijöiden määrä tai järjestys todella kertoo vai kertooko mitään?

Ajatellaanpa kahta dosenttia. Ensimmäinen on ohjannut monta tutkielmaa. Julkaisuissa opiskelija on alan tavan mukaan ensimmäisenä, ohjaaja viimeisenä tekijänä. Toinen on vetänyt muun kuin koulutushankkeen, jossa on pelkkiä väitelleitä. Hän on ollut solistin roolissa ja muut ovat konsultoineet. Tekijöiden nimet ovat julkaisuissa mukaantulojärjestyksessä.

Kummassakin tutkijatyypissä on tietysti luonteensa mukaisesti erilaisia johtajia Pikku Hitleristä liian kilttiin Antaa Mennä -tyyppiin eikä kaikista ole johtotehtäviin ollenkaan. Mutta kumpi yleisesti ottaen on yhteistyökykyisempi? Kumpaa arvostetaan ja miksi? Sitä jonka kumppanit ovat perässävedettäviä vai sitä joka on työskennellyt niiden kanssa, jotka jo osaavat? Opiskelija on tutkijana (joskaan ei ihmisenä) lähes tyhjä taulu ja laumaeläimenä ohjattavissa haluttuun suuntaan. Vaikka ohjaajan nimi on julkaisussa viimeisenä, hän on voinut sen halutessaan kirjoituttaa. Sanassa sanotaan: ”joka itsensä korottaa, se alennetaan”? Onko ”solisti” siksi vähemmän arvostettava kuin opiskelijoidensa taustalla lymyilijä?

Jälkimmäistä työskentelytapaa voi verrata sinfoniaorkesteriin. Jokainen soittaja on soittimensa huippu. Työ ei jakaudu tasan. Rumpalille on kirjoitettu ehkä vain yksi lyönti, mutta ilman sitä teos ei ole kokonainen. Hyväkään sellisti ei voi korvata patarumpua. Jotta orkesteri voisi toimia tarvitaan lisäksi kapellimestari, jolla on näkemys (kuulemus?) siitä miten kokonaisuuden on soitava. Usein korokkeelle noustaan solistin roolista.

Voidaan tietysti väittää, että tieteen teko vertautuu pikemmin sinfonian säveltämiseen kuin sen esittämiseen. Näin onkin, jos tarkoitetaan luovaa ajattelua. Nerokas idea on yksilösuoritus, mutta sen osuus on kuitenkin tieteessä vähäinen. Käytännön tutkimushanke on suurimmaksi osaksi suorittamista, ajatusten käytäntöön vientiä, joten orkesterivertaus voi olla hyödyllinen.

Jouni K. Nieminen,
dosentti

• Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen kirsti.sintonen@acatiimi.fi.
  Toimitus lyhentää ja muokkaa kirjoituksia tarvittaessa.

• Painetussa lehdessä sivu 39