Keskustelua

Tiedebarometri ei ole luotettava

Tiedebarometri 2016 julkaistiin marraskuun alkupuolella ja suomalaisten tiedemyönteisyyttä uutisoitiin laajasti. Tuloksia esiteltiin myös Acatiimin numerossa 9/2016. Uutisoinnissa ei ole kuitenkaan mainittu sitä, että otokseen valituista 7000 henkilöstä kyselyyn vastasi vain 15 %. Alhainen vastausosuus on jatkoa pitkäaikaiselle trendille. Vuonna 2001 tehtyyn ensimmäiseen tiedebarometriin vastasi 46 prosenttia otokseen valituista ja tämän jälkeen vastausosuus on laskenut barometri barometrilta.

Tiedebarometrin raportissa todetaan, että otos edustaa kohdeväestöä keskeisten demografisten, sosiaalisten ja alueellisten tekijöiden osalta. Lisäksi kerrotaan, että koulutusrakenne ei ole "erityisesti vinoutunut" korkean koulutuksen suuntaan. Tämä sinällään tarpeellinen tarkastelu ei riitä takaamaan tulosten edustavuutta, koska henkilön asenteet tiedettä kohtaan voivat suoraan vaikuttaa vastaushalukkuuteen. Lukija voi pohtia kumpi vastaa todennäköisemmin tiedebarometri-nimiseen kyselyyn: tieteestä kiinnostunut vai tiedettä vieroksuva.

Koska vastausosuus on alhainen ja tiedemyönteisten yliedustusta vastaajien joukossa voi pitää vähintäänkin mahdollisena, tiedebarometrin antama kuva suomalaisten tiedemyönteisyydestä ei ole luotettava. Katoaako tiedeyhteisön kriittisyys silloin, kun tulokset miellyttävät?

Juha Karvanen
Tilastotieteen professori

---

Tiedebarometri on luotettava

Koska olen jo aiemmin vastannut saman esittäjän samaan syytökseen (Tiede 1/2017) eikä vastineelle varattu tila salli asian syvempää avaamista, puutun vain pariin seikkaan.

Vaikka kritiikki esitetään ikään kuin isonakin paljastuksena, kyse on asiasta jota käsitellään ja perustellaan raportissa. Lyhyesti ilmaisten: aineistonkeruussa ei ole edes tavoiteltu – mielipidemittausten valtavirran mukaisesti – maksimaalista vastausprosenttia vaan vastauksia. Vastausten karhunnan sijasta on kasvatettu brutto-otosta. Syynä menettelyyn on kansalaisten jatkuvasti kasvava, kaikkien tiedonkeruumenetelmien osalla ilmenevä passiivisuus kyselyihin vastaamisessa. Joskin kyseinen, jokaisen käytännön tutkimustyötä tekevän kohtaama ongelma on julkisuudessa huonosti tunnettu – osin ehkä jopa vaiettu – sen soisi saavuttavan myös korkeampia oppiarvoja omaavien tietoisuuden.

Kriitikon lukijoille esittämään "kumpi vastaa" -kysymykseen vastaan vastakysymyksellä: Miksi ihmeessä vain "tiedemyönteiset" vastaisivat kyselyyn ja "tieteen vieroksujat" eivät? Omien havaintojeni perusteella passiivisuus paikantuu ennen muuta tieteen arvon ja merkityksen itsestäänselvyydeksi ymmärtävään väestön valtaenemmistöön. Tätä kuvastaa kyselyn tarkoitusta ihmettelevä vastaajakommentti: "Täytyykö tällaistakin kysyä, eikö tämän pitäisi olla selvä asia?".

Eri tavoin tiedekriittiset (tiedettä turhana, väärää tietoa tuottavana, rahanpolttona tms. pitävät) sen sijaan ovat monissa tapauksissa hyvinkin motivoituneita tuomaan kantansa julki, kuten esimerkiksi netin tiedettä ja tutkimustoimintaa koskevasta mielipiteenvaihdosta nähdään. Marginaalinen vähemmistö kykenee harhauttamaan julkisuutta isoäänisyydellään ja luomaan mielikuvia "kansan tiedevastaisuudesta".

Todettakoon lisäksi, että mikäli Tiedebarometri liioittelisi (vastausaktiivisuuden alhaisuudesta tai jostain muusta syystä johtuen) jotenkin merkittävästi suomalaisten tiedemyönteisyyttä, tilanne olisi maamme kannalta huolestuttava. Näin siksi, että käytännössä yhtä tiedemyönteisiä tuloksia on saatu useissa eri maissa ja erilaisilla tiedonkeruumenetelmillä. Suomi olisi silloin liioittelevine lukuineen todellinen tieteen takapajula. Tätä tietoa tuskin monikaan ostaa.

Pentti Kiljunen
Tiedebarometrien laatija,sosiaalipsykologi

---