Pääkirjoitus

Pyörä pyörii

Opettajan ja tutkijan työ on syklistä: kierros pyörähtää lukuvuoden alusta aina uudestaan, uudet opiskelijat ja kurssit. Vaikka työ olisikin syklistä, uralla eteneminen on kuitenkin etupäässä lineaarista: tehtävissä edetään kohti vaativampia, ja vaativuuden lisääntyminen näkyy palkkauksessa. Tässä onkin haaste: miten edetä?

Keskeinen osa työn mielekkyyttä on paitsi mahdollisuus etenemiseen niin myös jatkuvuus: sykli voi myös katketa. Määräaikaisten määrä on kasvamassa erilaisten tilapäisyyttä suosivien urajärjestelmien myötä. Yliopistonlehtoreiden ja professorin toistaiseksi voimassa olevia tehtäviä täytetään enenevässä määrin erilaisilla tenure track tehtävillä, jotka ovat yksinomaan tutkimusorientoituneita ja määräaikaisia.

Kuitenkin koulutustehtävä on pysyvä ja lähtökohtana tulisikin olla, että pysyviin opetustehtäviin palkataan toistaiseksi voimassaoleviin työsuhteisiin. Valtaosa yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstön tehtävistä on jo nykyiselläänkin määräaikaisia, eikä tätä tilannetta ole varaa entisestään heikentää.

Neliportaisessa tutkijanuramallissa eteneminen tapahtuu selkeästi tutkimusmeriitein. Opetusansiot ja ansiot yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa hahmottuvat muuten tutkimuspainotteisessa etenemisjärjestelmässä vain pienenä mausteena. Tämä ei kuitenkaan kohtele kaikkia opetuspainotteisissa tehtävissä toimivia yhdenvertaisesti, koska kaikissa yksiköissä tai tehtävissä ei työaikaa varata tutkimuksen tekemiseen.

Rahoituskanavat edelleen eriyttävät opetusta ja tutkimusta toisistaan. Näin ollen on välttämätöntä, että myös opetuspainotteisessa tehtävässä olisi mahdollisuus edetä uralla. Kuitenkaan pitkäaikainenkaan työkokemus opetuspainotteisessa tehtävässä ei yliopistossa nähtävästi muodosta perustetta uralla etenemisessä tai palkkatason kehittymisessä. Työkokemus on kuitenkin keskeinen elementti monien alojen palkkauksessa, muun muassa ammattikorkeakoulujen opettajien palkkausjärjestelmissä.

Tätä problematiikkaa purkamaan YLL on kehittänyt tutkijanuramallien rinnalle opettajan uramalli, joka sisältää erilaisia kriteerejä, joihin vedoten opetuspainotteisessa tehtävässäkin oleva voisi edetä urallaan. Edellä mainitun työkokemuksen ohella keskeisellä sijalla on oman pedagogisen osaamisen kasvattaminen ja dokumentointi sekä opetuksen kehittäminen.

Pedagogisten opintojen suorittaminen tiettyyn määrään on monissa yliopistoissa säädetty rekrytoitavalle opetus- ja tutkimushenkilöstölle vaatimuksena, joka täytyy suorittaa tietyssä ajassa työsuhteen alettua. Osaamisen lisääntyminen ei kuitenkaan ole suoranaisesti palkkauksen peruste tai etenemisen kriteeri. Sama koskee myös asetuksessa määritellyn pedagogisen kelpoisuuden hankkimisella, jonka voi suorittaa myös yliopistopedagogisilla opinnoilla joissakin yliopistoissa.

Pedagogisesti pätevällä opetuksella on myös merkittävä rooli hyviä tutkijoita tuotettaessa. Keskeisellä sijalla uramallissa ovat myös opinnäytteiden ohjaus sekä yliopistoyhteisölliset ja yhteiskunnalliset asiantuntijatehtävät. Jälkimmäisiähän erityisesti neliportainen tutkijanuramalli huomioi vain vähäisessä määrin. Tutkimuksen osalta tehtävän vaativuuden kasvaessa opettajan uramalli sisältää elementtejä, joissa esimerkiksi tutkimus nousee esiin esimerkiksi oman jatkotutkinnon tai dosentuurin myötä.

Yliopistossakin opettaja ansaitsee edetä myös opetusansioilla.

---