— Uusia oivalluksia ei voi saada aikaan, jos ei ole aikaa välillä hengähtää. Satsaaminen ihmisiin kannattaa.

Äänimaisema resonoi suomalaisten sielussa

Professori Helmi Järviluoma-Mäkelä on suomalaisen äänimaisematutkimuksen pioneeri. 1980-luvun loppupuolella aloitettu tutkimus on kantanut ERC-tutkimusmäärärahan saaneeksi mittavaksi eurooppalaiseksi hankkeeksi. Professoriliitto palkitsi Järviluoma-Mäkelän Vuoden Professorina 2019.

Ylivieskalainen kuuden laudaturin ylioppilas pääsi 17-vuotiaana opiskelemaan Tampereen yliopistoon. Maineikkaan etnomusikologin ja kansanperinteen tutkijan, professori Erkki Ala-Könnin ohjauksessa alkoivat kenttämatkat.

— Koputeltiin ihmisten oville ja kysyttiin, saisiko haastatella. Se oli nuorelle aika jännä koulu. Vanhimmat haastateltavat olivat syntyneet vuonna 1886.

Jo opiskeluaikana syntyi innostus ihmisten tapaamiseen ja perushumanistin työhön. Mutta varhaisessa vaiheessa iti myös siemen tieteidenvälisyyteen. Etnomusikologian lisäksi Järviluoma- Mäkelä luki sosiologiaa.

Kansanperinteen laitoksella kehitettiin opintoputki, johon koostettiin seitsemästä kurssista järjestelmä. Opintoputkeen kuului kenttätyöretki, arkistointia, tutkimussuunnitelman teko ja tieteellinen artikkeli. Kirjoittamisen taito oli oleellinen osa koulutusta.

— Monet tuon putken käyneistä ovat nyt tutkijoita. Se oli fantastinen koulu niin opiskelijalle kuin opettajallekin. Vieläkin vähän haikailen tuota aikaa.

Äänimaisematutkimus avasi uuden maailman

Idea äänimaisematutkimukseen syntyi 1980-luvun lopulla.

— Oli taas menossa yksi opintoputki. Siihen etsittiin urbaania lähestymistapaa ja ajateltiin, että pysytään Tampereella. Laadullinen tutkimus oli tuloillaan ja siinä korostettiin niin sanottuja luonnollisia aiheita: miten ihmiset toimivat jokapäiväisessä elämässä ja ympäristössään. Ei aina tarvitse haastatella ihmisiä, vaan voi myös havainnoida.

Niin Järviluoma-Mäkelästä kehkeytyi suomalaisen äänimaisematutkimuksen edelläkävijä.

— Heti ensimmäisten kenttätutkimusten jälkeen minua inspiroivat alan mahdollisuudet. Avautui kokonainen uusi maailma. Tutkijana pääsin keskelle ihmisten arkielämää ja merkityksellisiä kokemuksia, jotka selvästi liittyivät yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin muutoksiin sekä esimerkiksi valta-asetelmiin. Pääsin myös yhdistämään tiedettä ja taidetta.

Hän antaa paljon kiitosta Suomen Akatemialle, joka uskalsi rahoittaa rohkeita avauksia ja antoi tutkijantohtorin pestin vuonna 1998. Vuosina 1998—2013 Järviluoma- Mäkelä johti useita Suomen Akatemian rahoittamia tiiviisti laajassa kansainvälisessä yhteistyössä tehtyjä hankkeita.

Monitieteisiin hankkeisiin kuului tutkijoita eri maista ja eri aloilta: humanisteja, arkkitehtejä, sosiologeja ja taitelijoita. Joissakin maissa äänimaisemien tutkimusta tehdään enemmän taide edellä, meillä enemmän tutkimus edellä.

”Tutustuminen kanadalaisen Maailman äänimaisemaprojektin 1970-luvun tutkimuksiin avasi kuulokulmia äänimaisemien kulttuurisidonnaisuuteen. Miksi esimerkiksi Espanjassa saattaa löytyä kaupunkien melusäädöksistä määräys, jonka mukaan huonekaluja ei saa siirrellä öisin? Tai saksalaisen kaupungin säädöksestä, että wieninleikkeitä ei saa vasaroida kello kahden ja kolmen välillä iltapäivällä?”, Järviluoma- Mäkelä kuvaa eräässä kirjoituksessaan.

Aistielämäkerrallisia kävelyitä

Seitsemisen vuotta vierähti Turun yliopistossa ja vuonna 2005 Helmi Järviluoma-Mäkelä sai professuurin silloisesta Joensuun yliopistosta. Nyt Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella sijaitsee yksi suomalaisen äänimaisematutkimuksen keskus.

Professori Järviluoma-Mäkelä johtaa mittavaa EU-hanketta keskisuurten kaupunkien aistittujen elinympäristöjen muutoksista asukkaiden kokemina. Tähän tutkimukseen hän on saanut Euroopan tutkimusneuvoston varttuneen tutkijan 1,9 miljoonan euron rahoituksen vuosille 2016—2021. ERC Advanced Grant -tutkimusmäärärahan on saanut suomalaisista humanististen alojen tutkijoista vain kaksi muuta.

Järviluoma-Mäkelän johtamassa ERC-hankkeessa tutkitaan keskisuurten kaupunkien aistittujen elinympäristöjen muutoksia asukkaiden kokemina. Tutkitut kaupungit ovat Brighton Englannissa, Ljubljana Sloveniassa ja Turku Suomessa.

— Kun tein hakemusta, oli tapahtumassa merkillistä: kaikki vaan tuijottivat älylaitteita. Alkoi pohdituttaa, miten tämä muuttaa nuorten aistikokemuksia ja suhdetta elinympäristöihinsä.

Hankkeessa tutkitaan vuosina 1999—2005 ja toisaalta 1930- ja 1940-luvuilla syntyneiden kokemuksia aistituista elinympäristöistä. Metodiksi Helmi Järviluoma-Mäkelä keksi aistielämäkerralliset kävelyt.

Turun ja Ljubljanan aineistot alkavat olla jo valmiina, ja artikkeleita syntyy täyttä vauhtia. Hankkeessa on mukana tutkijoita neljästä EU-maasta. Brexit toi hieman mutkia matkaan.

— Tilanteen epävarmuuden vuoksi yliopiston hallinnosta suositeltiin, että älkää palkatko englantilaisia tutkijoita mukaan.

”Aikuisetkin tarvitsevat välitunnin”

Suomalaiset yliopisto- ja tiedepolitiikan päättäjät patistavat tutkijoita hakemaan yhä enemmän tutkimusrahoitusta EU:lta. Helpommin sanottu kuin tehty.

— Minua kehotettiin, että hae vaan rohkeasti ERC Advanced Grant -tutkimusmäärärahaa. Mutta hyvän hakemuksen tekeminen ei olisi ollut mahdollista ilman, että minulla oli tutkimusvapaa menossa.

Järviluoma-Mäkelä korostaa vahvasti sitä, että hän ei olisi saanut rahoitusta, jos ei olisi voinut pitää hakemuksentekovaiheessa hengähdystaukoa muusta professorin työstä.

— Professorin tehtävä on nyky-yliopistossa likimain mahdoton — vaatimukset ovat järkyttäviä ja järjettömiä.

— Minusta kaikkien Suomen yliopistojen pitäisi olla niin rohkeita, että ne antaisivat sekä professoreille ja lehtoreille joka seitsemännen vuoden vapaaksi — sapattivapaan siis, esitti Järviluoma-Mäkelä Tieteen päivillä Vuoden Professori -nimityksen julkistuksen yhteydessä pitämässään puheessa.

Hänen mielestään erityisesti hallinto on räjähtänyt käsiin. Itä-Suomen yliopistossakin monien yhteistoimintaneuvottelujen seurauksena toteutetut väen vähentämiset ovat kohdistuneet etupäässä hallinnolliseen henkilökuntaan. Heidän tehtäviään tekevät nyt professorit sekä muut opettajat ja tutkijat.

— Digitaalisuuden pitäisi kuulemma auttaa, mutta jokainen uusi järjestelmä pitää opetella. Lippusten ja lappusten täyttämiseen käytettävän ajan voisi joku laskea.

Järviluoma-Mäkelä kantaa huolta myös nuorten tutkijoiden tilanteesta ja erityisesti rahoituksen hakemisesta. Kaikkiaan 20. väitöskirjatutkija valmistui hänen ohjauksessaan ennen joulua.

— Ohjaajat tekevät kaikkensa, että nuorille tutkijoille järjestyisi rahoitus. Ja jos sitä ei tule, se masentaa.

Perustutkimuksesta ei tule pikapalkintoja

Jos on Helmi Järviluoma-Mäkelä huolissaan kasvavasta työmäärästä sekä jatkuvasta rahoituksen hakemisesta, pohdituttaa häntä myös humanististen alojen ja perustutkimuksen tilanne.

— Pitää säilyttää oikeus tehdä perustutkimusta – sellaista tutkimusta, josta ei ole välitöntä hyötyä. Ei voida etukäteen ennustaa, millaisten alojen asiantuntijoita milloinkin tarvitaan.

Tästä hän ottaa esimerkiksi Lähi-idän kulttuurien tutkimuksen ja tutkijat. Vielä joskus 10 vuotta sitten ei voitu tietää, että he ovat nyt median hyödyntämiä vakioasiantuntijoita.

Vuoden Professori -nimityksen julkistuksen yhteydessä pitämässään puheessa Järviluoma-Mäkelä kytki perustutkimuksen merkityksen Tieteen päivien teemaan – rohkeus.

— Tutkijan rohkeus on minun mielestäni myös pitkäjänteisyyttä. Nopeiden palkintojen maailmassa on rohkeaa tehdä esimerkiksi pitkäkestoista perustutkimusta, jossa ei ole vaikuttavia pikapalkintoja.

— Mielestäni on instituutioiden tehtävä rahoittaa myös tällaista tutkimusta. Eikä juosta muotien perässä, joissa pienet pitkäjänteiset perustutkimuksen oudot pesäkkeet tuhotaan: tutkimusala, jonka arvo on mittaamaton mutta myös pitkän aikaa tuettu, tuhotaan hetkessä. Sen rakentaminen uudelleen on joko mahdotonta tai tapahtuu äärimmäisen hitaasti. Tällaista on tapahtunut viime vuosina paljon suomalaisissa yliopistoissa, Järviluoma-Mäkelä totesi puheessaan 11. tammikuuta.

Äänten illat

Yhteiskunnallinen vuorovaikutus sekä sidosryhmäyhteistyö näkyvät vahvasti Järviluoma-Mäkelän työssä. Hän tekee radiofeatureja ja on ollut perustamassa Radio Suomen Äänten iltojen -ohjelmaformaattia vuonna 2012.

Annetaan lopuksi Helmi Järviluoma-Mäkelän kertoa siitä, miten äänimaisemat resonoivat suomalaisten sielussa.

”Mainitsen joskus, ylpeyttä äänessäni, että sana äänimaisema oli kolmekymmentä vuotta sitten suurelle osalle suomalaisia täysin tuntematon. Nyt tuskin kuluu päivääkään ilman että jokin valtamedioista käyttää käsitettä. Parasta kaikesta on, että niin tekevät myös tavalliset suomalaiset.

Suomalaisten mieleen ja kieleen tämä soundscapesanan käännös solahtaa kuin saukko penkalta Pielisjokeen. Ymmärrämme heti, ettei maisema ole mekaaninen ympäristön elementtien kokoelma vaan mukana on yksilö tai yhteisö, joka ääniä tulkitsee, kokee ja tuottaa. Paikallisuus ei ilmene vain konkreettisissa, aineellisissa asioissa kuten lähiruoka. Äänimaisemat ovat osa ihmisille tärkeää aineetonta kulttuuriperintöä. Nykyään paitsi äänialan myös monien muiden alojen ammattilaiset osaavat ja haluavat hyödyntää äänimaisematutkimuksen tuomaa kulttuurista tietämystä. Studioissa rakennetaan kyllä äänimaisemia, mutta ei tyhjästä.

Nämä asiat ovat tulleet selviksi, kun olen saanut olla mukana luomassa Yle Radio Suomeen ohjelmaformaattia Äänien ilta vuodesta 2012 lähtien. Tutkijalle on hienoa päästä kommunikoimaan noin 200 000 kuulijan kanssa. Ohjelmaan pirauttavat ihmiset saavat toivoa ääniä, joita kyllä Ylen arkistoista löytyy. Ei aina juuri sitä oikeaa. Miten se olisikaan mahdollista, kun niin monen seikan pitää osua kohdalleen: tilanteen, akustiikan, vuodenajan, kuuntelijan mielentilan? Mikä ilo olikaan siis tuottaa onnen hetki kuuntelijalle, joka halusi vielä kerran kuulla interrailseikkailuillaan vuonna 1980 tutuksi tulleen äänen! Soittaja nukkui reilatessaan rautatieasemahalleissa. Hän toivoi mekaanisen aikatauluseinän "fläpätystä" junan toisensa jälkeen lähtiessä omiin määränpäihinsä, Euroopan yöhön, aikaan ennen digitaalisia aikatauluja.”

Suoran sitaatin lähde: www.businessjoensuu.fi/ajankohtaista/aanimaisematutkimus-ihmetysta-maailman-aarella/

---